Yksittäisten kuvioiden testit ovat helpoimmat näöntarkkuustestit. Testikuvion ympärillä ei ole muita kuvioita, jotka häiritsisivät katselua, jolloin epätarkka fiksaatiokin riittää kuvion näkemiseen. Siksi amblyooppi silmä ja silmä, jonka käyttöä vaikeuttavat primääriset motoriset häiriöt, saattaa nähdä yksittäisiä kuvioita paremmin kuin rivitestin kuvioita.
Selvitä aluksi kommunikaatiotapa. Useimmiten testiä (#250600) käytetään sen jälkeen, kun symbolit on esitelty LEA-palapelin avulla ja lähinäöntarkkuus on mitattu. Kun sitten aletaan mitata kaukonäöntarkkuutta, on luontevaa, että lapsi saa käyttää palapelin palikoita tai vastauskorttia osoittaakseen sitä kuviota, jota hänelle on näytetty, jos hän ei vielä halua vastata puhumalla tai ei pysty puhumaan tai viittomaan. Vastauskortteja on sekä suuri vastauskortti, jossa on kaikki neljä kuviota, että neljä erillistä korttia, jotka ovat näppäriä silloin, kun lapsi osoittaa jalallaan tai katseellaan.
Testaamisessa on muistettava lapsen näönkäyttötilan laajuus ja testattava sen sisällä, mieluiten vain noin puolessa välissä siitä etäisyydestä, missä lapsi vielä katselee testaajaa. Testaaja on huomattavasti helpompi katselun kohde kuin symbolit. Testi kannattaa näyttää lapselle läheltä ja seurata lapsen reaktioita, kun testi viedään suunnitellulle testausetäisyydelle. Jos lapsi näyttää menettävän mielenkiintonsa testiin, se pitää tuoda lähemmäs. Tässä testauksen vaiheessa saattaa lapsen toiminta häiriintyä, jos hänellä on vaikeuksia muuttaa mykiön akkommodaatiotilaa tai hänellä on lasit, jotka hämärtävät kuvan testausetäisyydelle.
Kustakin kuviokoosta näytetään vain yksi kuvio. Kun sivulla on enemmän kuin yksi kuvio, peitetään muut kuviot peittolevyllä. Kun lapsi epäröi tai vastaa väärin, palataan edelliseen kuviokokoon ja näytetään kaikki neljä kuviota. Jos lapsi näkee niistä kaksi oikein, näytetään jokin saman koon kuvioista vielä kerran. Jos se nähdään oikein, kyseessä saattaa olla kynnysarvo. Kannattaa kuitenkin näyttää seuraavaksi pienempiä kuvioita, koska usein lapsi on tässä vaiheessa saanut akkommodaation tarkemmin kohdalleen ja siksi näkee myös sen koon kuviot, jolta hetkeä aikaisemmin näki ensimmäiseksi näytetyn väärin.
Näöntarkkuuden arvo on sitä kuviokokoa vastaava arvo, jolta lapsi näki ainakin kolme viidestä kuviosta oikein. Jos mittausetäisyys oli 3 metriä, näöntarkkuusarvon saa kyseiseltä testisivulta. Jos etäisyys on jokin muu, näöntarkkuus on laskettava kaavasta:
näöntarkkuus =
käytetty etäisyys standardietäisyys
x kynnysarvo
Toinen tapa laskea näöntarkkuus on:
etäisyys metreinä jaettuna viimeisen luetun rivin M-arvolla antaa tulokseksi näöntarkkuuden.
etäisyys (m) M-arvo
= näöntarkkuus desimaaliarvona.
Tulos merkitään tarkasti, eli jos kuviokoosta 0.6 on nähty neljä oikein kolmen metrin etäisyydellä, on tulos 0.6(-1). Jos kuviokoosta 0.8 on nähty kaksi, tulos on 0.6(+2).
Jos peittokortilla on taipumus hävitä paperien joukkoon, sido siihen riittävän pitkä, punainen nauha.
M-arvo ilmaisee metreissä etäisyyden, jolta "normaalinäköinen henkilö" (näöntarkkuus 1.0) näkee kyseisen rivin.