Tämä kirjaksi sidottu testi (#250700) on pienin rivitestiä muistuttava testi, jossa crowding perustuu toisten symbolien lähellä oloon. (Symbolitestejä on useita, joissa yksittäinen symboli on ympäröity viivoilla, joilla toivotaan saavan aikaan sama vaikutus kuin lähellä olevilla symboleilla.) Testin keskimmäinen symboli on samalla tavoin muiden symbolien ympäröimä kuin symbolit rivitestissä. Koska kuvioiden kokonaismäärä on pieni, testiä voidaan käyttää pienten lasten ja keskittymiskyvyttömien lasten tutkimisessa sekä mittaamaan, paljonko näöntarkkuus paranee lapsilla, joilla on fiksaatiovaikeus, verrattuna rivitestillä mitattuun näöntarkkuuteen.
Selvitä aluksi kommunikaatiotapa. Useimmiten testiä käytetään sen jälkeen, kun symbolit on esitelty LEA-palapelin avulla ja lähinäöntarkkuus on mitattu. Kun sitten aletaan mitata kaukonäöntarkkuutta, on luontevaa, että lapsi saa käyttää palapelin palikoita tai vastauskorttia osoittaakseen sitä kuviota, jota hänelle on näytetty, jos hän ei vielä halua vastata puhumalla tai ei pysty puhumaan tai viittomaan. Vastauskortteja on sekä suuri vastauskortti, jossa on kaikki neljä kuviota että neljä erillistä korttia, jotka ovat näppäriä silloin, kun lapsi osoittaa jalallaan tai katseellaan.
Testaamisessa on muistettava lapsen visuaalisen tilan laajuus ja testattava sen sisällä, mieluiten vain noin puolessa välissä siitä etäisyydestä, missä lapsi vielä katselee testaajaa. Testaaja on huomattavasti helpompi katselun kohde kuin symbolit. Testi kannattaa näyttää lapselle läheltä ja seurata lapsen reaktioita, kun testi viedään suunnitellulle testausetäisyydelle. Jos lapsi näyttää menettävän mielenkiintonsa testiin, se pitää tuoda lähemmäs. Tässä testauksen vaiheessa saattaa lapsen toiminta häiriintyä, jos hänellä on vaikeuksia muuttaa mykiön akkommodaatiotilaa tai hänellä on lasit, jotka hämärtävät kuvan testausetäisyydelle.
Testauksen aikana saa lapsen paremmin mukaan kysymällä: "Mikä tässä on ensimmäisenä?" (ja osoittaa hetken vasemmalla tai oikealla olevaa kuviota) "Mikäs sen vieressä on?" (ja osoitaa taas vain hetken keskimmäistä). Vastauksena käytetään keskimmäisen kuvion näkemistä, koska vain sen ympärillä on riittävästi visuaalista häirintää. Käsite 'keskellä' ei ole ehkä lapselle selvä, joten 'vierellä'-sanan käyttäminen ja nopea osoittaminen selventävät yleensä lapselle, mitä kuviota testaaja tarkoittaa. Kun on saatu mitatuksi kynnysarvo tällä tekniikalla, voidaan mitata saadaanko parempi näöntarkkuus osoittamalla kuviota sormella tai pienempiä kuvioita lukutikulla.
Kustakin kuviokoosta näytetään vain yksi sivu, kunnes lapsi epäröi tai vastaa väärin. Silloin palataan edelliseen kuviokokoon ja näytetään kaikki neljä kuviota. Jos lapsi näkee niistä kaksi oikein, näytetään jokin saman koon kuvioista vielä kerran. Jos se nähdään oikein, kyseessä saattaa olla kynnysarvo. Kannattaa kuitenkin näyttää seuraavaksi pienempiä kuvioita, koska usein lapsi on tässä vaiheessa saanut akkommodaation tarkemmin kohdalleen ja siksi näkee myös sen koon kuviot, jolta hetkeä aikaisemmin näki ensimmäiseksi näytetyn väärin.
Näöntarkkuuden arvo on sitä kuviokokoa vastaava arvo, jolta lapsi näki ainakin kolme viidestä kuviosta oikein. Jos mittausetäisyys oli 3 metriä, näöntarkkuusarvon saa kyseiseltä testisivulta. Jos mittausetäisyys on poikennut 3 metristä, näöntarkkuusarvo lasketaan kaavasta:
näöntarkkuus =
käytetty etäisyys standardietäisyys
x kynnysarvo
Toinen tapa laskea näöntarkkuus on:
etäisyys metreinä jaettuna viimeisen luetun rivin M-arvolla antaa tulokseksi näöntarkkuuden.
etäisyys (m) M-arvo
= näöntarkkuus desimaaliarvona.
Tulos merkitään tarkasti, eli jos kuviokoosta 0.6 on nähty neljä oikein kolmen metrin etäisyydellä, on tulos 0.6(-1). Jos kuviokoosta 0.8 on nähty kaksi, tulos on 0.6(+2).
M-arvo ilmaisee metreissä etäisyyden, jolta "normaalinäköinen henkilö" (näöntarkkuus 1.0) näkee kyseisen rivin.