LEA SYMBOLS®
Domino pelikortit
#251500

LEA SYMBOLS® Domino pelikortit olivat ensimmäisten neljän symbolitestin joukossa 80-luvun alussa, silloin LH-DOMINOn nimellä. Peli on alun perin tarkoitettu toiminnallisesti heikkonäköisen eli 'laiskan' silmän harjoittamiseen siinä vaiheessa, kun näöntarkkuus on niin hyvä, ettei sopivia pieniä kuvioita oikein löydy. Harjoitustilannetta voidaan samalla käyttää näöntarkkuuden mittaamiseen ja seurata, näkeekö lapsi yksittäiset symbolit 'laiskalla' silmällään jo samalta etäisyydeltä kuin johtavalla silmällään. LEA SYMBOLS® Domino pelikorteilla leikkiminen onnistuu aikaisemmin kuin hyvää silmän-käden- yhteistyötä vaativa matopeli matkapuhelimessa.

Testaustilanne - pelin säännöt

Kortit on jaettu pakkauksessaan kolmeen osaan. Aluksi käytetään kortteja, joissa on suurimmat kuviot. Kun lapsi on oppinut pelaamaan, voidaan käyttää kaikkia 48 korttia. Pelin alussa kortit sekoitetaan ja jaetaan pelaajille.

Vaikka pelin tarkoituksena on harjoittaa laiskaa silmää, aluksi pelataan ilman peittolappua. Silloin selviää, mitkä ovat pienimmät kuviot, jotka lapsi näkee johtavalla silmällään. Kun peliin on totuttu, sitä pelataan ensin laiska silmä peitettynä ja sitten johtava silmä peitettynä.

Lapsi saa laittaa pöydälle ensimmäisen kortin (kortti nro 1 kuvassa 1). Aikuinen valitsee korttinsa (kortti nro 2) niin, että suuremmat kuviot tulevat vastakkain. Lapsi joutuu silloin katsomaan pienempiä kuvioita valitessaan seuraavaa korttia (kortti nro 3). Peliä jatketaan näin aina, kun aikuisella on mahdollisuus valita kortti niin, että pienempi kuvio jää lapsen katsottavaksi. Kun kortteja on enää muutama, se ei aina ole mahdollista. Näin pelitilanteessa lapsi joutuu katsomaan laiskalla silmällään pieniä kuvioita, jotka harjoittavat katseen kohdistamista ja silmän linssin tarkentamista.

Jos lapsi laittaa väärän kortin, joko ei sanota mitään tai sanotaan ystävällisesti "Katsotaanpa yhdessä, minkä kortin sinä laitoit pöydälle. Ovatko kuvat ihan samat?" Lapset noudattavat yleensä pelin sääntöjä, mutta poikkeavat niistä silloin tällöin, jos sopivaa korttia ei ole. On aika helppoa huomata, milloin lapsi tekee virheen tahallaan ja milloin hän ei näe kuvioita riittävän tarkasti. Kummassakin tapauksessa tilanteeseen suhtaudutaan positiivisesti, mikä vanhemmille sisaruksille on joskus vaikeaa.

Kun harjoitetaan toiminnallisesti heikkonäköistä eli amblyooppia silmää, peitetään aluksi heikkonäköinen silmä, jotta lapsi tottuu ajatukseen silmän peittämisestä. Jos lapsella on silmälasit, peittona voidaan käyttää kolmioksi taitettua kasvopaperia tai linssiin tarttuvaa muovia (ns.lakkamuovi). Jos johtavan silmän peittäminen on aluksi hankalaa, tilannetta helpottaa, jos lapselle piirretään (palaa "Back/Takaisin"- toiminnolla) niin, että hän päättää, mitä yksityiskohtia kuvaan tulee.

Näöntarkkuusarvot on helpointa merkitä muistiin M-arvoina ja mittaamalla etäisyys, jolta lapsi katseli kuvaa. Etäisyyden mittaaminen käy parhaiten vaaksanmitan avulla. Viivaimen käyttäminen vie pelistä leikin tunnun. Aika nopeasti oppii muistamaan, kuinka monta senttimetriä mikin sormien väli on pitkä.

Näöntarkkuus lasketaan kaavasta:

Esimerkiksi, jos etäisyys oli 20cm ja pienin nähty kuvio oli 2.5M, on näöntarkkuus 0.2m/2.5M = 0.08.