Kun yksittäisten symbolien testikirja tuli markkinoille, leikkasivat monet vaikeasti vammaisia lapsia ja aikuisia tutkivat optometrit ja psykologit kuviot ja liimasivat ne erillisille korteille, jolloin testitilannetta voidaan yksinkertaistaa ja varioida enemmän. Ongelmana oli korttien järjestyksessä pitäminen, kunnes optometri Karen Fern keksi käyttää eri kokoisia kortteja.
Testiä käytetään vaikeasti tutkittavien lasten ja aikuisten testaamisessa. Luotettavan tuloksen saamiseksi on ensin löydettävä vastaustapa, joka on selkeästi tulkittavissa eikä perustu ylitulkitsemiseen. Menetelmänä voi olla osoittaminen kädellä, jalalla, katseella tai pään liikkeellä tai nimeämällä, puhuen tai viittoen.
Jos tutkittava pystyy vastaamaan jollain edellä mainituista tavoista, näytetään kustakin kuviokoosta vain yksi kuvio. Kun tutkittava epäröi tai vastaa väärin, palataan edelliseen kuviokokoon ja näytetään kaikki neljä kuviota. Jos tutkittava näkee niistä kaksi oikein, näytetään jokin saman koon kuvioista vielä kerran. Jos se nähdään oikein, kyseessä voi olla kynnysarvo. Kannattaa kuitenkin näyttää seuraavaksi pienempiä kuvioita, koska tutkittava on saattanut tottua katsomaan pieniä kuvioita ja näkee myös sen koon kuviot, jolta hetkeä aikaisemmin näki väärin ensimmäiseksi näytetyn.
Joskus tutkittavan on helpompi vastata valitsemalla kahdesta samanaikaisesti näytetystä kuviosta. Näytetään esimerkiksi talon ja pallon kuvaa ja kysytään, missä on talon kuva.
Jotkut tutkittavat pystyvät vastaamaan vain 'kyllä' ja/tai 'ei'. Silloin näytetään yhtä korttia kerrallaan ja kysytään esimerkiksi, "onko tässä kuvassa omena". Näin menetellen voidaan testata lapsia ja aikuisia, joiden kommunikaatio on erittäin rajoittunut.
Näöntarkkuuden arvo on sitä kuviokokoa vastaava arvo, jolta lapsi näki ainakin kolme viidestä kuviosta oikein. Jos mittausetäisyys oli 3 metriä, näöntarkkuusarvo on kyseisellä testikortilla. Jos etäisyys on jokin muu, näöntarkkuus on laskettava kaavasta:
näöntarkkuus =
käytetty etäisyys standardietäisyys
x kynnysarvo
Toinen tapa laskea näöntarkkuus on:
etäisyys metreinä jaettuna viimeisen luetun rivin M-arvolla antaa tulokseksi näöntarkkuuden.
etäisyys (m) M-arvo
= näöntarkkuus desimaaliarvona.
Tulos merkitään tarkasti, eli jos kuviokoosta 0.6 on nähty neljä oikein kolmen metrin etäisyydellä, on tulos 0.6(-1). Jos kuviokoosta 0.8 on nähty kaksi, tulos on 0.6(+2).
M-arvo ilmaisee metreissä etäisyyden, jolta "normaalinäköinen henkilö" (näöntarkkuus 1.0) näkee kyseisen rivin.