LEA GRATINGS
juovastonäöntarkkuustesti
#253300
Jouvastonäöntarkkuusmittauksia on perustutkimuksessa käytetty pienten lasten näön tutkimisessa jo 60-luvulta lähtien ja kliinisissä laboratoriotutkimuksissa 80-luvun alusta saakka. Viime vuosina ne ovat yleistyneet terapeuttien ja opettajien tutkimusvälineiksi erityisesti vaikeasti monivammaisten lasten toiminnallisen näön tutkimisessa.
Juovastonäöntarkkuutta mitataan useimmiten valinnaiskatselutilanteessa, mikä tarkoittaa sitä, että lapselle esitetään yhtaikaa juovastokuvio ja saman kokoinen ja luminanssiltaan saman tasoinen pinta. Imeväisikäisille ja pienille lapsille on tyypillistä, että he katsovat juovastokuviota, jos he erottavat sen harmaasta pinnasta. Näyttämällä lapselle ohuempien ja taas ohuempien juovien muodostamia juovastoja saadaan selville, mitkä ovat kapeimmat juovat, jotka lapsi vielä erottaa.
Juovastonäöntarkkuutta on mitattu paitsi tietokoneen näytölle aikaan saaduilla juovastoilla, myös painetuilla juovastokorteilla (Teller Acuity Cards). Ne toimivat hyvin, mutta testi on painava ja kallis, lisäksi helposti likaantuva eikä siksi käyttökelpoinen matkoilla tai kosteassa ilmastossa. LEA GRATINGS -testi kehitettiin, jotta juovastonäöntarkkuutta voitaisiin mitata myös kehitysmaissa, missä testin pinnan pitää sietää sekä kosteutta että puhdistamista. Lisäksi halusin, että testaukseen saataisiin mukaan myös liikkeen näkeminen.
Liikkeen erottaminen ja sen nopeuden muutosten havaitseminen ovat tärkeitä näön ominaisuuksia lähes kaikissa toiminnoissamme: kommunikaatio on liikkeessä olevaa matalakontrastista informaatiota, suun, kasvolihasten ja eleiden liikettä, liikkuessamme ja orientoituessamme tilaan valtaosa näköinformaatiosta on joko todellisessa tai relatiivisessa liikkeessä, samoin päivittäisten toimintojen ja myös tarkkojen lähitöiden, kuten lukemisen aikana.
LEA GRATINGS -testissä on 6 juovastoa ja yksi harmaa pinta, jonka pinnan luminanssi on sama kuin juovastojen. Painetut juovastot määritellään juovien lukumäärällä pinnan senttimetriä kohti, mikä merkitään cpcm = sykliä senttimetriä kohti (1 sykli = yksi vaalea ja yksi tumma juova). LEA GRATINGS -testissä juovastojen tiheydet ovat 0.25, 0.5, 1.0, 2.0, 4.0 ja 8.0 cpcm.
Juovastonäöntarkkuuden mitta on cpd, sykliä näkökulman astetta kohti. Yksi näkökulman aste vastaa yhtä senttimetriä 57.2 cm:n etäisyydellä. Etäisyys 57.2 cm on sen ympyrän säde, jonka kehä on 360 cm (360 cm / 2
= 57.2 cm). Jos etäisyys on kaksinkertainen eli 114 cm, mahtuu siihen kaksi juovaparia, kuten oheisesta kuvasta nähdään.
Sama 1.0 cpcm juovasto 57 senttimetrin ja 114 senttimetrin etäisyydellä. Kaksinkertaisella etäisyydellä sama juovasto on kaksi kertaa tiheämpi eli 2 cpd.
Tutkimustuloksen laskeminen on helppo, jos mittausetäisyytenä käytetään 57:n kerrannaisia, 29 cm, 57 cm, 86 cm tai 114 cm. Pitempiä etäisyyksiä tarvitaan harvoin vauvojen tutkimisessa. Vanhempien lasten ja aikuisten juovastonäöntarkkuuden mittauksessa käytetään juovastotestiä, jossa on kolme eri kontrastitasoa.
Testitilanne
Kun tutkitaan normaalisti kehittyvää pikkuvauvaa, järjestetään mittaus niin, että ympäristössä on mahdollisimman vähän häiritseviä esineitä. Testaajan vaatetuksen pitäisi olla yksivärinen. Testi on helppo kuljettaa lapsen kotiin tai kuntoutusosaston eri osiin. Vaikeasti monivammaisten lasten visuaalinen käyttöalue saattaa olla niin rajoittunut, ettei ympäristön rakenne vaikuta heidän vasteisiinsa. Sen sijaan ympäristön äänet ja lapsen asento saattavat ratkaisevasti vaikuttaa mittaustulokseen.
Jotta testaus sujuisi vaivattomasti, juovastot kannattaa järjestää seuraavaan järjestykseen: alimmaksi 4 cpcm juovasto pöydän pintaa vasten, sitten 1 cpcm alaspäin edellisen päälle, ylimmäksi testi, jonka 0.25 cpcm juovasto on alaspäin. Näin 0.25 cpcm juovasto on valmiina esitettäväksi yhtä aikaa harmaan testipinnan kanssa. Jos lapsi reagoi 0.25 cpcm juovastolle, seuraavaksi näytetään 1.0 cpcm juovasto. ja sen jälkeen 4 cpcm juovasto. Jos lapsi reagoi vielä 4 cpcm:n juovastolle, näytetään sen toisella puolella oleva 8 cpcm juovasto. Jos taas lapsi ei reagoi 4 cpcm juovastolle näytetään seuraavaksi 2 cpcm juovasto. Jotta se olisi valmiina näytettäväksi, 1 cpcm juovasto käännetään näyttämisen jälkeen ylöspäin. Jos lapsi reagoi 2 cpcm juovastolle, kokeillaan 4 cpcm juovastoa toistamiseen. Jos sille ei nytkään tule reaktioa, näytetään 2 cpcm juovasto vielä kerran. Jos lapsi reagoi sille, mittaustulos on 2 cpcm. Sitä vastaava juovastonäöntarkkuus joko lasketaan tai katsotaan alla olevasta taulukosta.
Testi voidaan näyttää lapselle usealla eri tavalla. Tavallisimmat esittämistavat ovat alla olevassa kuvassa:
Juovasto viedään lapsen eteen harmaan pinnan takana. Sen jälkeen juovastoa ja harmaata pintaa liikutetaan vastakkaisiin suuntiin samalla nopeudella joko A. vaakasuoraan tai B. pystysuoraan. Osa tutkijoista käyttää C:ssä esitettyä tapaa eli vetää harmaata pintaa alas juovaston edessä. D. Juovasto ja harmaa pinta voidaan tuoda lapsen eteen myös yhtaikaa rinnakkain, mikä muistuttaa Teller - korttien esitystapaa.
Lapset, joilla on aivovaurio saattavat reagoida poikkeavasti, jos lapsi ei esimerkiksi näe liikkuvaa juovastoa tai ei näe paikallaan olevaa juovastoa. Lapsi, joka ei näe paikallaan olevaa juovastoa, mutta näkee liikkuvan juovaston, seuraa juovastoa katseellaan ja näyttää hämmentyneeltä, kun juovasto pysähtyy. Jos taas lapsi ei näe liikkuvaa juovastoa, hän ei seuraa sitä vaan katse siirtyy juovastoon vasta, kun juovasto pysähtyy. Näin juovastonäöntarkkuuden mittauksen yhteydessä voidaan tehdä huomioita myös liikkeen näkemisestä.
Teller - testissä juovastonäöntarkkuudet on muutettu optotyyppinäöntarkkuuksiksi, mutta niin ei pitäisi menetellä. Juovastokuvio mittaa näkötoimintoja paljon laajemmalta alueelta kuin optotyypit ja matalille frekvensseille aina 6 cpd:n asti reaktio voi tulla nelikukkulan tasolta eikä aivokuorelta. Jos voidaan mitata sekä juovastonäöntarkkuus että optotyyppinäöntarkkuus, on juovastonäöntarkkuus useimmiten parempi kuin optotyyppinäöntarkkuus.
Normaaliarvot
Juovastonäöntarkkuusarvot vaihtelevat paljon, normaalialue on laaja. Kun juovastonäöntarkkuutta mitataan muutaman viikon välein, nähdään pysyykö se suunnilleen samalla kohdalla normaalialueella vai siirtyykö se kohti normaalialueen ylä- tai alarajaa tai jopa rajojen ulkopuolelle. Muutos normaalialueen alapuolelle merkitsee joko progressiivista näkövammaa tai muutosta taittovirheessä. Taittovirheet pitää korjata ennen mittausta, minkä lisäksi pitää tietää, akkommodoiko lapsi mittausetäisyydelle vai ei. Normaaliarvo merkitsee yleensä normaalia kehitystä, muttei sulje pois amblyopian tai näköradan vaurion aiheuttamaa keskeisen näön alenemista, joka selviää vasta, kun näöntarkkuus voidaan mitata optotyyppitesteillä.
[ Ohjesivu I Lasten näkötestit I LEA-näkötestistö ]
Viimeksi päivitetty