kontrastiherkkyystesti
#253500

testissä on kuusi testikuvaa, joiden kontrasti on 100%, 25%, 10%, 5%, 2.5% ja 1.25% ja yksi valkoinen kortti.

Kun lapsen kommunikaationäköä arvioidaan, saadaan - testin avulla käsitys siitä, mikä on matalin kontrasti, jolla lapsi reagoi kasvokuvalle. Vasteeksi tulkitaan silmien tai pään liike. Usein lapsi hymyilee vastaten Heidin hymyyn. Testin aikana voi esiintyä poikkeavia reaktioita, jos lapsen silmien liikkeet ovat rajoittuneet tai jos lapsella on vaikeuksia liikkeen erottamisessa. Silloin lapsi ei seuraa kasvokuvaa tavalliseen tapaan, mutta voi fiksoida kuvaan sen pysähtyessä. Jos taas paikallaan olevan kuvan näkeminen on häiriintynyt, lapsi seuraa liikkuvaa kuvaa, mutta näyttää hämmentyneeltä, kun kuva pysähtyy. Usein lapsi katsoo testaajaa aivan kuin kysyäkseen, mihin kuva katosi. Tällaiset poikkeavat reaktiot on hyvä dokumentoida ja selvittää lapsen silmälääkärin ja neuropsykologin kanssa.

Testitilanne

Testaus aloitetaan 100%:n kuvalla. Se laitetaan valkoisen kortin taakse ja tuodaan lapsen eteen etäisyydelle, jolla lapsi pystyy käyttämään näköään. Testikuvaa ja valkoista korttia liikutetaan sitten vastakkaisiin suuntiin samalla nopeudella ja seurataan, miten lapsi reagoi tilanteeseen. 100%:n kuvan käyttö ensimmäisenä antaa testaajalle tietoa lapsen tavasta reagoida helposti nähtävälle kuvalle.

Jotta testitilanne ei veisi liian pitkää aikaa, kannattaa seuraavaksi näyttää 2.5%:n korttia. Lähes kaikki heikkonäköiset lapset näkevät sen. Vain vaikeasti heikkonäköiset lapset eivät reagoi sille. Jos lapsi ei reagoi 2.5%:n kortille, näytetään seuraavaksi 10%:n kortti. Jos lapsi reagoi sille, seuraava kortti on 5%:n kortti. Jos lapsi reagoi sille, näytetään uudelleen 2.5%:n kortti. Usein lapsi reagoi toisella kerralla tällekin kontrastille, kun hän on tarkentanut katseen tarkemmin testietäisyydelle ja näköjärjestelmä on tottunut käsittelemään matalakontrastista tietoa. (Tämä ilmiö nähdään myös vanhemmilla lapsilla ja aikuisillakin.) Jollei lapsi reagoi 10%:n kortille, seuraava kortti on 25%:n kortti. Näin on hyvin lyhyessä ajassa saatu selville kontrastialue, jolla lapsi reagoi kasvojen kokoiselle kuvalle.

Heidi - kuvat voidaan ottaa mukaan leikkitilanteeseen, jos varsinainen testitilanne ei motivoi lasta vastaamaan. Kaksi aikuista voi silloin ottaa toinen testikuvan, toinen valkoisen kortin, näyttää ne lapselle sopivalla etäisyydellä ja kysyä, kummalla Heidi-kuva on. Jotkut lapset vilkuttavat mieluummin Heidille kuin vain osoittavat, missä Heidi on.

Vertaamalla lapsen vanhempien kasvojen kontrasteja testikortin kontrastitasoon, voidaan arvioida, miten hyvin lapsi erottaa vanhempien kasvonpiirteet. Jos lapsi reagoi vain 25%:n kontrastiin 30-40cm:n etäisyydeltä, vanhempien kannattaa korostaa kasvonpiirteitään, jotta lapsi näkisi kommunikaatioilmeet. Äitien ei ole yleensä vaikea käyttää voimakasta korostuskynää sekä huulien että silmien korostamiseen, isiltä vaatii hieman enemmän jaksamista käyttää ruskeaa korostuskynää huulien korostamiseen. Silmälasisangoilla voi myös korostaa silmien seutua.

testi on toiminut hyvin myös päiväkodeissa ja kouluissa selvitettäessä henkilökunnalle, kuinka kaukaa lapsi erottaa matalakontrastisen informaation, joka visuaalisessa kommunikaatiossa on keskeisen tärkeää. Demonstraation jälkeen on helpompi muistaa mennä riittävän lähelle lasta ja keskittyä kommunikaatioon sekä varmistaa, että lapsi varmasti kuuli ja näki sen, mitä hänelle oli tarkoitus kertoa.