VÄRINÄKÖ

Värien näkeminen perustuu kolmeen vaiheeseen hermosoluketjun toiminnassa:

1. valoenergia imeytyy pigmenttiin verkkokalvon tappisoluissa, joita on kolmea eri tyyppiä,

2. näistä erityyppisistä soluista lähteneen näkötiedon määriä verrataan toisiinsa ja

3. vertailun perusteella aivokuori "ratkaisee", mistä väristä on kyse.

Kuva 1.A. Tappisolujen kolme tyyppiä ovat herkkiä joko pitkäaaltoiselle valolle (long-wave length-, L- eli punaherkät tappisolut), keskipitkäaaltoiselle valolle (middle-wave length-, M- eli viherherkät tappisolut) tai lyhytaaltoiselle valolle (short-wave length-, S- eli siniherkät tappisolut). L- ja M-solut muodostavat enemmistön tappisoluista, 85-90 %. Tappisolujen suhteelliset määrät vaihtelevat verkkokalvon eri osissa: S-soluja ei ole aivan fovean keskellä ja ne ovat tiheimmillään renkaan muotoisella alueella kaksi astetta foveasta.

Kuva 1.B. Tappisolujen jakauma foveassa ja sen ympärillä.

Tappisolujen jakauman vaihtelut eivät ilmeisesti ole kovin merkityksellisiä, koska värien määrittely perustuu eri solutyypeistä tulevan tiedon vertailuun ja yhdistämiseen. Vertailu toisaalta L- ja M-solujen antaman informaation välillä, toisaalta L- ja M-solujen yhdistetyn informaation ja S-solujen välillä näyttää tapahtuvan samojen periaatteiden perusteella väriavaruuden eri osissa. S-solujen puuttuminen foveasta kompensoituu ilmeisesti sillä, että S-soluja kuitenkin on sillä alueella, jonka sisältä väritieto yhdistyy foveaseudusta tulevaan tietoon.

Absorptiokäyristä nähdään, että kunkin kolmen tyypin tappisolut absorboivat valoenergiaa laajalta spektrin alueelta. Aistinsoluista lähtevä aktivaatio siirtyy verkkokalvon läpi eri tyyppisiin gangliosoluihin, joista tieto siirtyy näköhermon kautta näköaivokuorelle.

Värinäkötestien tulokset vaihtelevat testien stimuluksen koon mukaan, koska tappisolujen jakauma verkkokalvolla vaihtelee. Jos käytetään hyvin pieniä testipintoja, saadaan normaalinäköisten henkilöidenkin periferisestä näkökentästä "värinäkövirheitä" esiin. Ympäristöä katsellessamme koemme näkemämme värit samanlaisina koko näkökentässä, koska näkötietoa muokataan aivoissa sekä ajan että paikan suhteen.

Jos henkilön värinäkö poikkeaa tavanomaisesta, syynä on joko peritty värinäön häiriö tai n.s. "hankittu" eli sairauden tai vamman aiheuttama värien näkemisen poikkeavuus.