1.LUOKAN TILAPÄISOPETUKSEN JAKSO
00-00.00 v.2001
Heikkonäköiset oppilaat
Vastaava opettaja Tarja Hännikäinen, p. 014 - 3343 153

Y L E I S T Ä

Tällä jaksolla keskityimme 1. luokkalaisen perustaitojen harjoittamiseen. Tuntityössä harjoittelimme mm. työskentelyä kirjan/työkirjan/vihon ja apuvälineiden kanssa ja tutustuimme myös "pikkunauhurin" käyttöön. Koulupäiviin kuului lisäksi askartelua, liikuntaa sekä yksilöllinen kartoitus ja ohjaus liikkumistaidossa ja näönkäytössä. Päivittäistaitoja harjoiteltiin oppilaskodissa.

Seuraavassa täällä tekemiämme havaintoja. Mikäli jokin seuraavissa palauteteksteissä mietityttää tai haluatte kysyä jotain, niin olkaa hyvät ja olkaa yhteydessä palautteen kirjoittaneeseen henkilöön.

N Ä Ö N K Ä Y T Ö N   K A T S A U S   (YKSILÖTILANNE) 1h

Näönkäytön ohjaaja Antero Perttunen, p. 014 - 3343 151

Kauas näkeminen (LH-kuviot, 3 m):
NN näki testitaululta 3 m etäisyydeltä noin 4 cm kokoisia yksittäisiä korkeakontrastisia kuvioita (testirivi 0.16). Yhden silmän 3 x suurentavalla monokulaarikiikarilla hän näki noin 3,5 cm korkeita kuvioita, joten kiikarista saatava hyöty ei ole kovin merkittävä. NN kokeili myös 8 x suurentavia yhden ja kahden silmän kiikareita, ja niidenkin avulla saavutettava etu jäi myös oletettua vähäisemmäksi (mono:17 mm, 0.40; bino: 13,5 mm, 0.50).

Koska vahvemman kiikarin hyöty on vähäinen, NN voi toimia edelleen koulutyössä taulukameran avulla, ja ympäristön seuraamiseen käyttää nykyistä kiikariaan.

Lähelle näkeminen (LH-kuviot, 40 cm):
Testitaulusta, jota katsotaan yleensä 40 cm etäisyydeltä NN näki 15 cm etäisyydeltä noin 3,5 mm korkeita yksittäisiä korkeakontrastisia kuvioita (testirivi 0.16). Myös kirjoituksenomaisesti vierekkäin asetetut kuviot NN selvitti em. testin tapaan, eli etäisyys, koko ja lukunopeus säilyivät samanlaisina. Lyhyen työetäisyyden, työergonomian ja lukemisen mukavuuden kannalta lukutelevisio NNlle on hyödyllinen apuväline.

Kontrastiherkkyys (LH-kuviot, low contrast test, 3 m):
Kontrastitestitaulussa on kuviorivejä, jotka haalenevat tummuusasteeltaan ylhäältä alas, ja testausetäisyys on yleensä 3m. Testin pohjalta NNn kyky erottaa tummuusasteen perusteella pinnat toisistaan on alentunut. Näin ollen esimerkiksi taulutyöskentelyssä on huolehdittava siitä, että taulu on hyvin pyyhitty, asianmukaisesti valaistu ja että kirjoitus on tehty vahvoin liidunvedoin. Lähityöskentelyssä on tarpeen pehmeä lyijykynä ja tussit. Rivejä ja ruudutuksia voi tarvittaessa korostaa.

Värien näkeminen (Ishihara, LH- Panel 16):
NN ei näe värejä normaalisti ja onkin syytä painottaa, että väreihin perustuvat tehtävät voivat olla hänelle vaikeita.

Hämäräadaptaatio (LH cone adaptation test):
NNn silmät tarvitsevat vähän aikaa tottuakseen hämärämpään valaistukseen, esimerkiksi kun hän tulee kirkkaana päivänä välitunnilta sisälle. Kuitenkin hänen silmänsä tottuvat uusiin valaistusolosuhteisiin melko nopeasti, joten kysymyksessä on vain "tuokio", jonka aikana on syytä pysähtyä hetkeksi tai ainakin kulkea varovasti.

N Ä Ö N V A R A I N E N   T O I M I M I N E N
L U O K A S S A

Tarja Hännikäinen, p. 014 - 3343 153

1. VALAISTUS

Näkövammastaan johtuen NN tarvitsee kaikkialla hyvän yleisvalaistuksen, sillä hämärä alentaa entisestään näkemistä. NN tarvitsee myös oman kohdevalon ja luokassa tauluvalon häikäisysuojalla. Mikäli jokin oppiaine tapahtuu eri tilassa kuin omassa luokassa, on syytä varmistua hyvästä valaistuksesta sielläkin.

Kuva 1.

2. KOHOPULPETTI

NN osaa itse nostaa ja laskea kohopulpetin tason sekä kiinnittää magneeteilla esim. monisteet pulpetin pintaan. Tasossa olevaa "kirjahissiä" (kirjatuki) hän siirtää aikuisen avustamana; kirjahissillä saadaan kirja oikealle katsottavalle korkeudelle). Kohopulpetilla työskenneltäessä tason tulee olla melko pystyssä hyvän työasennon varmistamiseksi, ja valon "tippua" suoraan työhön.

NN selviää kohotason avulla suurikokoisista ja selväjälkisistä monistetehtävistä lyhytkestoisessa työskentelyssä. Tällöin työskentelyetäisyys on tehtävästä riippuen noin 10 - 15 cm (esim. kuva 2.). Kuitenkin koulukirjatehtäviä kohotasolla tehtäessä NNn työetäisyys on lyhyt, vain noin 6 cm (0,5 cm tekstikoolla).

Kuva 2.

Koska NNn työasento koulukirjojen kanssa kohotasolla on raskas, niin tarkemmassa katsomisessa pääasiallinen koulutyön apuväline on lukutelevisio. Laitteen rinnalla NN voi käyttää kohotasoa ns. suuriin ja lukutelevisiolle mahtumattomien asioiden tekemiseen esim. suuret vahvajälkiset monisteet, piirtäminen, värittäminen tms. (esim. kuvassa 1: rakennetaan vahanyöristä muodot matematiikan tehtävän perustaksi; näyte vahanyöristä postitetaan kouluun).

3. LUKUTELEVISIO

Yleinen suoriutumien lukutelevision avulla
NN käytti lukutelevisiota kaikilla äidinkielen, matematiikan ja ympäristötietouden tunneilla. Hän löysi ohjattuna kirjoista etsittävät kohdat ja tarvitsi tukea lukualustan liikuttelutavassa (liikuta alustaa ei kirjaa). Aikuisen apua tarvitaan etenkin tehtävissä, joissa tulee esim. verrata kuvia toisiinsa (vaatii jatkuvaa kohteeseen palaamista ja uuden etsimistä).

NNn työskentelyasento on parempi lukutelevision avulla (kohotasoon verrattuna), joskin luonnollisesti vaihteli suurennoksen, tehtävän vaatimustason ja jaksamisen mukaan. Katsoessaan tarkasti NN liikuttelee päätään ja kääntää sitä hieman oikealle aivan kuin etsisi tarkinta katselualuetta. Työasento on hieman vino, mutta näin NN näkee parhaiten.

Kynätyö on NNllä käden vapinasta huolimatta luettavaa. Käytössä tarpeen tumma, pehmeäjälkinen kynä (esim. 5 B), ja esim. kolmiomallinen kynätuki. Lukutelevisiolla kirjoitettaessa kynän tulee olla melko lyhyt, jotta se ei ota kiinni television reunaan. Tottuminen kynän käyttöön lukutelevisiolla vie yleensä aikaa.

Kun peruskirjoitustaito pienaakkosin on hankittu, kannattanee pohtia, onko syytä vaatia NNltä ns. kaunokirjoitusta, vai siirrytäänkö jo 2.luokalla harjoittelemaan tietokonetyöskentelyä (harjoittelun aloittamiseen vaikuttavat monet näkökohdat mm. näkötilanne). Käytännön ratkaisuista kannattaa keskustella NNn matkaopettajan kanssa.

Väreistä punainen ja vihreä sekaantuvat helpoiten NNllä. Värin tunnistaminen on yleensä yhteydessä värin voimakkuuteen ja väripinnan suuruuteen. Toisaalta NN kykeni erottamaan esim. puuvärilaatikosta punaisen ja vihreän kynän eron, kun käytössä oli vahvajälkiset kolmiovärikynät, joista myös helpompi saada hyvä kynäote (värien hinta 44 mk/12 värin laatikko; tilausosoite tevella@sgic.fi). Mikäli värikynien erottaminen tuntuu kuitenkin työläältä, kyniin voi merkitä esim. teipillä lyhennyksen värin nimestä tai kyseisellä kynällä väritetyn väriliuskan. Tämä auttaa tilanteissa, jotka liittyvät selvästi tehtävän ratkaisemiseen värien pohjalta. Kuitenkin on syytä sallia myös ns. vapaa värien käyttö, eli lapsi voi käyttää värejä siten, kuin kokee turvallisiksi ja mieluisiksi.

Värien erottaminen on usein helpompaa silloin, kun väri esiintyy suurena pintana, esim. kun voi verrata punaisen värikynän jälkeä punaiseen pintaan. Värien sekaantuminen on kuitenkin syytä huomioida, mikäli esim. tehtävän ratkaisu perustuu punaiseen ja vihreään. Esim. tehtävässä, jossa tulee erottaa punaiset ja vihreät pallot, annetaan NNn nimetä pallot. Mikäli hän erottaa värien välisen tummuuseron, ja kykenee näkemään ne erillisinä, ei ole tarpeellista merkitä esim. punaisia palloja rasteilla erotuksen pohjaksi. Mikäli värieroa ei näe, merkitään tehtävään em. rastit.

Oppikirjat ja vihkotyö
Aapisen tekstin (noin 0,5 cm korkeita kirjaimia) NN suurensi ruudulle 2 cm korkeaksi, ja luki tekstiä vain 7 cm etäisyydeltä. Kun teksti suurennettiin ruudulle noin 3,5 - 4 cm korkeaksi lukuetäisyys oli 10 cm. Vaikutti siltä, että työskentelyn jatkuessa NN aina vain läheni ruutua. Harjoittelimme kuitenkin työetäisyyden säilyttämistä pidempänä suurennoksen avulla (vähintään 10 cm), ja luettavan rivin liikuttamista ruudun alareunaa vasten.

Aapisen työkirjaan NN teki lukutelevisiolla noin 10 cm etäisyydeltä kirjaimia, mutta tässäkin väsyessään työetäisyys laski.

Matematiikan kirjaan hän kykeni tekemään 2 cm korkealla suurennoksella numeroita 15 cm työetäisyydeltä. Koska matematiikassa numeroiden tuottaminen ei vaadi NNltä samaa intensiteettiä kuin esim. lukeminen, ja koska matematiikassa laskukokonaisuus näkyy yleensä yhdellä kerralla ruudulla, voittekin jatkossa kokeilla, onko tämän pidemmän työetäisyyden säilyttäminen mahdollista.

Vihkotyössä NNn apuväline on myöskin lukutelevisio. Alussa voi viedä aikaa, että oppii kirjoittaessaan katsomaan ruutuun. Tämän taidon alkeet NN hallisi kuitenkin melko hyvin. NN käytti täällä lyhytaikaisessa työssä tavallista suurikokoista ruutupaperia. Vihkotyö on hänelle vaativaa, mikä johtunee osittain käden vapinasta ja osittain alhaisesta kontrastien erottelukyvystä. Toisaalta lukutelevision parantaa esim. vihkojen kontrastia.

Koska vihkotyöskentely täällä oli lyhytaikaista, suosittaisin, että kokeilisitte jatkossa NNn kanssa omassa koulussa vihkotyötä lukutelevisiolla pidemmän aikaa seuraavasti:

a) Ruutuvihot: Käytössä tavallinen suuriruutuinen vihko lukutelevisiolla. Kuvan säädöt kohdalleen (kuva ei liian kirkkaalla / tummalla; sopiva suurennos käytössä). Mikäli numeroiden osuttaminen vihon ruutuun on harjoittelunkin jälkeen vaikeaa ja NNn täytyy pinnistellä paljon, kokeillaan seuraavaksi hieman vahvennettuja ruudukoita eli lyijykynällä ruudutetaan yksi sivu, ja kopioidaan sitä käyttöön. Usein työskentely tällaisella ns. lievällä vahvennoksella on helpompaa kuin vahvalla vahvennoksella, sillä vahvat ruutumerkinnät ikään kuin "hyppäävät" silmille lukutelevisiosta, ja ruudukoiden viivat haittaavat laskemista.

b) Kirjoitusviivastot: Suositan, että käytätte NNn kanssa viivastoja siten, että hän kirjoittaa vain joka toiselle riville. Viivastot, joissa on valmiina harmaannettu perusrivi ovat hyviä. Mikäli em. viivastoilla työskentely kuitenkin on vaivalloista, voitte myös vahvistaa itse viivastoja.

Mikäli vahvennettuja viivastoja / ruudukoita tarvitaan jatkuvasti, kannattaa kopioida niitä runsaasti, ja kiinnittää ne ns. tavallisen vihkokannen alle.

Kuvien tutkiminen lukutelevisiolla
Lukutelevisio tarjoaa mahdollisuuden käyttää tarpeellista suurennosta ja hyvää kontrastia kuvienkin tutkimisessa. Kuitenkin pastellisävyisten ja maanläheisten värien tutkiminen (valokuvat tms.) voivat olla NNlle vaikeita kontrastin alentuman takia. Jotta lukutelevisiolla saisi käsityksen koko kuvasta, tulee sivu ensin "haravoida" vasemmalta oikealle, ylhäältä alas mahdollisimman pienessä koossa (suurennussäätö pienellä). Kun on saatu käsitys kokonaisuudesta, etsitään alue, jota tulee katsoa tarkemmin, ja vasta sitten suurennetaan valittu yksityiskohta tutkittavaksi.

Mikäli yksityiskohta tulee löytää suuremmasta kokonaisuudesta, esim. aukeamalta, etsimistä voi nopeuttaa ns. kuvaikkuna (esim. paperista/ muovista tehty lappu, jossa keskellä aukko; "ikkunoita" voi olla eri kokoisia). Aikuinen asettaa aukon sivun päälle, ja lapsi etsii aukosta tarvittavan asian. Näin ei tarvitse "haravoida" koko sivua ja turhautua, kun ei ehdi löytämään kohdetta, josta luokassa puhutaan. Vähitellen, kun laitteen käyttö on tutumpaa voidaan luopua kuvaikkunoiden käytöstä.

Jatkosta Lukutelevisio on NNn ehdoton koulutyön apuväline. Vaikuttaa siltä, että hän tulee selviämään laitteen avulla 1.-2. luokan selkeistä oppimateriaaleista. Selkeän avun lukutelevisio tarjoaa, kun tekstimäärät kasvavat, tekstikoot pienenevät, ja kuvien tutkiminen lisääntyy. Nyt onkin oleellista oppia laitteen käyttötavat ja omaksua lukutelevisio jokapäiväiseksi apuvälineeksi. Tärkeää on saada tunne siitä, että itse hallitsee mm. säädöt ja alustan liikuttelun sekä taulukameran käytön. Koska käytännössä kaikki luettava ja kirjoitettava materiaali suurennetaan lukutelevision avulla, kopioitavien suurennosten tarve vähenee selvästi. Työasentoon lukutelevisiolla on syytä kiinnittää huomiota. NN katsoo mieluusti hyvin läheltä ruutua. Pyydettäessä (ja suurennuksen ollessa riittävä) hän vetäytyy kauemmaksi, mutta väsyessään palaa takaisin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että NNllä on tarve koko ajan katsoa lähempää, jopa niin, että välillä lukutelevision ruutu "höyrystyy" hengityksestä. Pohdimme asiaa, ja mielestämme NNn näköarvojen perusteella voisi olettaa hänen selviävän nykyistä paremmin lukutelevision avulla. Saimme vaikutelman, että aivan kuin NNllä olisi näkökentässään jokin kohta, joka "estäisi" häntä näkemään tarkasti. Niinpä suositamme, että NNn näkö olisi hyvä tutkia tarkemmin (mm. näkökentät). Keskustelimme asiasta NNn äidin NMn kanssa, ja suositimme hakeutumista tutkimuksiin. NM lupasi hoitaa asiaa eteenpäin.

Luokassa kohotaso ja lukutelevisio sijoitetaan oppilaan työpisteeseen. Yleisimmin työpiste on ns. L-muotoinen (pulpetti ja lukutelevisio kulmittain), jolloin apuvälineet ovat välittömästi lapsen saatavilla. Käännähtämiseen tarvitaan pyörivä tuoli (ei rullia alla). Palautteen mukana moniste "Lukutelevisio koulukäytössä" kotiin ja kouluun.

4. LUKUTELEVISION TAULUKAMERA JA KIIKARI

NN istui täällä noin 2 metrin etäisyydellä taulusta (käytössä tummanvihreä mattapintainen taulu, heijastamaton tauluvalo). Hän tunnisti paikaltaan ilman apuvälineitä vahvajälkiset, selkeät ja yksittäiset kuviot (esim. noin 7 cm korkea kolmio). Ohutjälkisimmissä kuvioissa hän tarvitsi kiikarin avukseen. NNllä on kauaksi katsomiseen lukutelevision taulukamera ja yhden silmän kiikari.

Lukutelevision taulukameran käyttö on NNllä vielä harjoittelun alla. Hän tietää eri nappuloiden merkityksen, mutta ohjaimen käyttö vaatii opettelua. Hän voi harjoitella kameran suuntaamista avustajan tuella mm. siten, että käsi on aina ohjaimella, ja avustaja antaa suuntavihjeitä (tai auttaa kädestä pitäen). Koska NN pitää hennosti ohjaimesta kiinni (lähes pinsettiotteella), suositan, että kiinnitätte ohjaimeen ainakin alkuvaiheen ajaksi "pallon" tms. (esim. massa- tai kumipallo, johon kaiverretaan reikä), jotta ohjaimesta on helpompi saada kunnon ote.

Taululla olevat liitutehtävät (noin 3-4 cm korkeita), NN etsi itselleen kameran avulla, ja suurensi ne sopivan kokoisiksi ruudulle. Samoin hän harjoitteli taululla olevan asian siirtämistä taulukameran avulla paperille (ks. edellinen kuva). Taulukameran käyttöä tuntitilanteissa kannattaa harjoitella. Tärkeää on oppia sen käyttö alkuopetusvaiheessa, kun asiaa on vielä melko vähän taululla. Luokkatyössä kameraa voi käyttää myös tilanteiden seuraamisessa sekä opettajan ja kavereiden ilmeiden tarkentamisessa, ja saada näin arvokasta lisätietoa mm. sanattomasta viestinnästä ja ilmeiden käytöstä kommunikoinnissa. (Ilman kiikaria ja/tai kameraa NN näkee ilmeet vasta alle 1metrin.)

Piirtoheitintyöskentelyä emme kokeilleet, mutta mikäli käytätte piirtoheitintä, on hyvä muistaa seuraavat asiat: a) NN käyttää taulukameraa piirtoheitintyössä. b) Mikäli käytössä valmis kalvo, annetaan se kopiona NNlle. c) Kalvotyössä tarpeen selkeä ja tumma tussijälki.

Yhden silmän kiikari
NN osaa näppärästi käyttää kiikariaan. Hän hyötyy kiikarista, jolla saa lisätietoa ympäröivästä maailmasta. NN voi helposti voi olettaa hahmojen olevan "jotakin", mutta kun asian tarkistaa kiikarilla, siihen saa uuden ulottuvuuden. Kokeilimme täällä kiikaria myös taulutyössä, mutta tässä NNn kannalta parempi apuväline on lukutelevision taulukamera

Erillinen kiikari on NNlle tarpeen etenkin ns. jokapäiväisessä elämässä. Se kannattaa ottaa aina mukaan liikuttaessa ns. yleisissä tiloissa (kaupoissa, kirjastossa), näyttelyissä, retkillä jne. Kiikarilla saa lisäinformaatiota ympäristön yksityiskohdista, esim. kylteistä, taloista, luonnosta eli kauempana olevista asioista, jotka muutoin jäävät helposti näkövammaisen maailman ulkopuolelle.

Kiikarin käytöstä on hyvä muistaa seuraavaa: otettaessa kiikari käyttöön, laitetaan se kaulaan valmiiksi roikkumaan. Mikäli kiikarikäsi ei saa tukea esim. pöydästä, voi sen tukea toisella kädellä vartaloon. Annetaan aikaa etsiä kiikaroitava kohde. Kiikarin käytön vaativuus selviää aikuisellekin parhaiten sitä kokeilemalla.

K U U N T E L U T E H T Ä V Ä T

(Ks. kuva 1)
Tarja Hännikäinen, p. 014 - 3343 153

Tutustuminen ns. pikkunauhuriin
Nauhurin napit ja perustoiminnot (esim. play-napin voi merkitä teipillä). Miten päin kasetti lokeroon (esim. a-puoli merkitty teipillä). Kuulokkeiden kiinnitys. Tarinan kuunteleminen pyydettyyn kohtaan, tarinasta kertominen. Kasetin kelaaminen alkuun. Nämä nauhurin perustoiminnot NN oppi hyvin. Kuitenkin aina nauhuri käytön aluksi on syytä yhdessä kerrata toiminnot.

Tehtävän tekeminen kuullun pohjalta
Nauhalla kertomus, jonka kuluessa esitetään tehtäviä. Jokaisen tehtävän lopussa kuuluu kehotus "pysäytä kasetti ja tee tehtävä". Tehtävänä etsiä paperista oikeanlainen lippu, ja merkitä se numerolla. Tässä tehtävässä NN tarvitsi aluksi varmennusta ohjeen mukaan toimimisessa. Kuitenkin idean selvittyä, hän osasi toimia oikein ja teki itsenäisesti tehtävän loppuun .

Jatkosta
Nauhurin käyttö opiskelun apuvälineenä on 1.-2.luokalla vielä melko vähäistä. Kun luettavan määrä 2.luokalla lisääntyy, voi nauhuria käyttää läksyn apuna (esim. avustaja lukee rauhallisesti ympäristötietouden tekstin nauhalle, lapsi kuuntelee sen lukemisen lisäksi). Tärkeää on muistaa, että kuuntelu ei jätä itse lukuharjoittelua vähemmälle.

3.luokasta alkaen käytetään äänikirjoiksi luettuja oppikirjoja (oppikirjojen ohella). Palautteen mukana kotiin ja kouluun moniste "Vihjeitä kuuntelutaitojen ja nauhurin käytön harjoituksiin".

Kirjoitan NNlle lausunnon nauhurin ja lisälaitteiden hankinnaksi (postitetaan kotiin, koti hoitaa terveyskeskukseen). Kun NN saa oman pikkunauhurin, nauhoittaminen on tarvittaessa eräs käyttökelpoinen keino koulutyön tukena (esim. laulun sanojen, vuorosanojen harjoittelu).

A S K A R T E L U   2h

Mirja Kemiläinen, p. 014 - 3343 176

Valmistimme pienen joulutaulun. Leikkasimme punaisesta ja vihreästä huovasta kolmioita kuusiksi ja tonttulakeiksi, tontunparran hahtuvat teimme villasta. Asettelimme palat tummansiniselle pohjakankaalle, jolle oli ripoteltu silitysliimaa ja kiinnitimme ne höyryprässin avulla kankaaseen. Lopuksi liimasimme työn pahville ja kiinnitimme ripustuslenkin liiman ja taustataikapaperin avulla. Päätteeksi suihkutimme vähän joulukuusen lunta taulun pinnalle.

NN leikkasi itsenäisesti ja reippaasti kuuset ja lakit. Leikkaamistekniikka oli hyvä ja hän osasi leikata muotoja ilman viivamalleja. NN teki aika suuria kuusia ja tonttulakkeja, ja oli niihin itse tyytyväinen. Itse hän myös sommitteli ja asetteli palat paikalleen, lakkeja ja kuusia kivasti vuorotellen. Tässä työssä en huomannut vaikeuksia punaisen ja vihreän värin kanssa. NN toimi reippaasti ja rohkeasti myös kuuman prässin kanssa (aikuisen valvonnassa), ja selvisi työstään melko itsenäisesti.

L I I K U N T A   2h

Mirja Kemiläinen, p. 014 - 3343 176

Jumppasalissa aluksi leikimme retkeä Korkeasaareen (musiikkiliikuntaa erilaisine eläimineen, matkitaan eläinten kävelyä; apinaleikki, jossa piti olla rohkea ja nopea). Lisäksi lapset saivat keksiä voimistelutehtäviä ja näyttää niitä toisilleen sillä aikaa, kun motoristen tehtävien rata valmistui. Radalla oli liukumäki, tunneli, kuperkeikka- ja kierintäpehmuste, jalankuvia (joita pitkin piti kävellä), penkki tasapainokävelyyn tai mahallaan liukumiseen, pieni trampoliini, tasapainolauta ja voimankoetus (vedä itseäsi lattiaa pitkin puolapuihin kiinnitetystä köydestä huovan päällä). Motorisen radan jälkeen ajelimme vielä mattovaunulla ja leikimme isolla laskuvarjo-leikkiliinalla. Uintia ei valitettavasti liikuntatuntiin kuulunut uimahallimme remontin vuoksi.

NN teki innokkaasti ja tunnollisesti kaikkia tehtäviä ja piti liikunnasta. Hän kuunteli ohjeita hyvin sekä toimi itsenäisesti ja reippaasti. Hän selviytyi näkönsä puolesta tällaisista tehtävistä hyvin, ei kompastellut eikä törmäillyt. Ainoastaan käännyttäessä puolapuilta liukumäen yläosaan hän tarvitsi apua. Näkemisen helpottamiseksi kannattaa käyttää kirkasvärisiä välineitä, että liikuntatiloissa on hyvä valaistus.

L I I K K U M I S T A I T O   3h

Eija Leikas, p. 014 - 3343 180

NN osallistui liikkumistaidon tunneilla Temppukouluun. Tavoitteena oli ryhmässä toimiminen, ohjeiden kuunteleminen, aistien hyödyntäminen liikkumisessa, suuntakäsitteiden kertaaminen ja tasapainon harjoittaminen. Leikkien toteutus tapahtui sekä sisällä että ulkona. Harjoittelimme leikkien yhteydessä käsitteitä edessä, takana, sivulla, vierellä, alla, päällä, oikealla, vasemmalla, ylhäällä, alhaalla jne. Suuntakäsitteistä NN sekoitti useasti oikean ja vasemman. Käsitteitä olisi hyvä edelleen harjoitella arkiaskareissa. Kehonosat NN tuntee ja hän osasi näyttää ne.

Erilaisissa kuunteluharjoituksissa (ääntä tuottavien esineiden pudottelu lattialle) NN kuunteli tarkkaavaisesti ja odotti vastaamisvuoroaan. Vastauksia hän tosin arvaili; ilmeisesti jännitys vei keskittymisen kuuntelemiseen.

Voimistelupenkin 9cm leveällä puomilla kävely oli NNllä epävarmaa, ja hän tarvitsi siinä aikuisen tukea. Lumessa liikkuminen kävellen onnistuu kompastelematta kentällä ja lumipolulla.

Köyden asettaminen selän takaa kantapohjien alle lumikentällä onnistui hyvin, vaikka tehtävä oli haasteellinen. Hyvä!

NN liikkuu näköaistiinsa turvautuen. Hän tekee havaintoja maamerkeistä ja kavereista näkönsä avulla. Ryhmässä toteutetut leikit sujuivat iloisessa ja toisensa huomioivassa hengessä. NN iloitsee leikeistä, ja hän eläytyy niihin koko keholla. NN on reipas ja aurinkoinen poika, joka jaksaa "tsempata" vaikeissakin tilanteissa.

O P P I L A S K O T I, VAPAA-AIKA

p. 014 - 3343 182

NN on positiivinen, iloinen ja reipas poika. Hän tuli hyvin toimeen ryhmässä. Päivittäistaidot sujuivat NNltä mutkattomasti. Veitsen ja haarukan käyttö onnistui jo kohtuullisen hyvin. Kylmän juoman kaatamisen ja voileivän voitelun NN hoiti itse.

Vapaa-aikanaan NN kävi liikuntakerhossa, uimassa, kaupungilla ja pulkkamäessä. Lisäksi hän leikki sisällä toisten kanssa ja pujotteli helmistä koruja.

LOPUKSI

Tarja Hännikäinen

NN oli täällä iloinen, reipas ja omatoiminen 1.luokkalainen. Hän tuli hyvin toimeen tässä pienessä neljän lapsen ryhmässä, ja hänen suhtautumisensa omaan näkövamman tässä vertaisryhmässä vaikutti luontevalta. Poika myös jaksoi hyvin viikon ohjelman ja monet uudet tilanteet ja ihmiset. Koulutyössä hän osoitti erityistä sinnikkyyttä. Hienoa NN!

Apuvälineiden käytöstä: Apuvälineet olivat täällä jatkuvasti käytössä ja niiden hallinta NNllä hyvällä alulla. Opettajalta saamani viestin pohjalta oli ilahduttavaa kuulla, että apuvälineet ovat käytössä myös omassa koulussa. Jatkossakin tukea jokapäiväiseen käyttöön tarvitaan (lasta ei tule jättää itsekseen ratkaisemaan käytetäänkö välineitä vai ei). Apuvälineitä on hyvä myös esitellä luokalle, ja antaa lasten kokeilla niitä. Tietyissä tilanteissa voidaan myös lainata laitetta luokan käyttöön, esim. laitteella monet pienet asiat (kivet, kasvit,…) näyttävät huikaisevan suurilta.

Läksyt: Yleisesti sanottuna näkövammainen oppilas tarvitsee koulutyössään enemmän aikaa, sillä opiskeleminen alentuneella näkökyvyllä ja apuvälinein on aina hitaampaa. Etenkin lähityöskentelyyn, kuten läksyt, kuluu usein melkoisesti aikaa. Onkin tavallista, että määrää rajataan silloin, kun lapsi selvästi opillisesti hallitsee asian (esim. toistuvat laskut). Mikäli tarpeen, suositan kotia ja koulua keskustelemaan läksyjen määrästä, ja siitä, onko niitä tarpeen määrällisesti rajata.

Tulevat tilapäisopetuksen jaksot: Näkövammansa takia on suositeltavaa, että NN käy täällä näkövammaisten koulun tilapäisopetuksen jaksolla kutsujen mukaan, todennäköisimmin kerran vuodessa. (Tulevan kouluvuoden jaksopaikat päätetään aina keväisin tarvitsijoiden yksilöllisen tilanteen mukaan.)

2., 6. ja 9.luokilla Näkövammaisten keskusliitto (NKL) järjestää yhteistyössä Näkövammaisten koulun (JNK) kanssa vanhemmille kurssitusta. Keväällä 2003 on tulossa lapsille 2.luokkalaisten tilapäisen opetuksen jakso (5pv, koulutoimen kustantamana), ja samalla viikolla vanhemmille 3 pv kurssi "Mitä 3.luokka tuo tullessaan?" (Kelan kustantamana). Tietoa koulutuksesta saapuu postitse kotiin ja kouluun lähempänä ajankohtaa.

Ohjauskäynnit omalle koululle: Tilapäisopetuksen jakson lopuksi pidimme äidin kanssa keskustelun, jossa oli läsnä myös NNn ohjaava opettaja Leena Vanhatalo. Tarvittaessa luokanopettaja on yhteydessä ohjaavaan opettajaan koulukäynnin järjestämiseksi. Suositan, että tapaatte NNn asioissa koulullanne vähintään kerran lukuvuodessa.

Lopuksi jouluiset terveiset kotiin ja kouluun sekä kiitos kaikille osapuolille yhteistyöstä!
Tarja Hännikäinen
Ohjaava opettaja, 1.luokan jakson vastaava; p. 014 - 3343 153

Palautteen mukana postitettua: Kouluun ja kotiin monisteet "Lukutelevisio koulukäytössä", "Vihjeitä kuuntelutaitojen ja nauhurin käytön harjoituksiin". Kotiin Nauhurilausunto.