Työhön liittyvät silmien allergiset reaktiot

Työn osuuden selvittämistä silmien allergistyyppisissä oireiluissa pidetään hankalana tehtävänä. Työympäiristön ja työpäivän aikaisten tapahtumien erittely, oireiden ajoittumisen kirjaaminen, hoitokokeilut ja spesifiset testaukset johtavat kuitenkin usein oikeille jäljille.

Silmien ärtyminen työpaikalla leimataan melko helposti allergiseksi reaktioksi, vaikkei oireiden allergia- ja työperäisyydestä olekaan varmaa tietoa. Asiaa tutkittaessa kumpaakin kysymyksen osaa pitää selvittää tarkasti. Silmien allergistyyppisten sidekalvoreaktioiden todistaminen allergisiksi ja työhön liittyviksi edellyttää samaa syy- seuraussuhteen löytämistä kuin allergisessa nuhassa ja ihosairauksissa.

Allergista reaktiota muistuttavat sairaudet

Allergiselle reaktiolle tyypillisiä oireita ovat kutina, valonarkuus, silmien punoitus ja liman muuttuminen sitkeiksi nauhoiksi. Samantapaisia oireita esiintyy myös virustulehdusten ja erilaisten ärsytystilojen yhteydessä, mutta niihin ei yleensä Iiity kutina, eikä lima mikäli sitä erittyy, ole sitkeää ja niin kirkasta kuin allergisissa reaktioissa.

Virustulehdukset ovat useimmiten melko lyhytkestoisia eivätkä siksi useinkaan aiheuta diagnostisia vaikeuksia. Poikkeuksena on vähäoireinen sarveiskalvon herpesinfektio, jota toisenkin kerran on hoidettu allergisena reaktiona jopa viikkoja. Herpeksen toteamisessa fluoreseiinivärjäys on helppo ja halpa menetelmä, jota käytetään aivan liian vähän. Terveyskeskuksille tekisi mieli esittää kortisonilääkitysten aloittamisen edellytykseksi sarveiskalvon fluoreseiinivärjäystä.

Fluoreseiniliuskojen käyttö on helppoa. Niistä saadaan sarveiskalvon pinnalle sopivan vähän väriainetta, jolloin epiteelidefektit on helppo nähdä sinisessä valossa.

Virustulehdusten paranemisvaiheessa ilmaantuu aina silloin tällöin selvä allerginen reaktio tyypillisine oireineen. Se rauhoittuu yleensä muutamalla hydrokortisonitipalla (Oftan-CC).

Ärtyminen ilman varsinaista allergista reaktiota voi aiheutua monista kemikaaleista sekä fysikaalisista tekijöistä, kuten liian kuivasta ilmasta, ilmavirrasta, kuumuudesta tai kylmyydestä, joskus myös toistuvista pienista UV-säteilyvaurioista. Harvinaisempia aiheuttajia ovat olleet mm. katosta variseva lasivilla ja remontin jälkeen siivoamatta jääneistä "puhdas ilma"-kanavista tullut pöly.

Ärsytyskynnys on yksilöllinen ja allergikoilla usein matalampi kuin muilla työntekijöillä. Myös sidekalvoreaktio, johon ei liity herkistymistä, voi olla ammattitauti, mutta näiden hyväksyminen korvattaviksi on harvinaista.

Allergiset sidekalvoreaktiot, jotka eivät liity työhön

Allergikkojen silmien oireilu on melko tavallista, ja sitä esiintyy usein ilman muita oireita tai hyvin lievän allergisen nuhan yhteydessä. Mikäli oireet johtuvat kodin tai muun elinympäristön pölyistä tai ruoista, niiden ilmaantumisen ajoittuminen poikkeaa työhön liittyvistä reaktioista.

Vaikka kyseessä ovat vain työpaikalla ilmaantuvat oireet ja sidekalvojen solunäytteessä on eosinofiliaa, ei kyseessä aina ole töihin liittyvä allerginen reaktio. Toisinaan työn ulkopuolella syntyvä reaktio on siksi lievä, ettei se aiheuta oireita, vaikka näkyy selvästi mikroskoopilla tutkittaessa. Valmiiksi ärtynyt sidekalvo saattaa reagoida melko vähäiseenkin ärsytykseen työpaikalla, ja silloin sekä anamneesi että kiiininen kuva johtavat harhaan.

Tilanteen selvittämiseksi työntekijältä on otettava useita solunäytteitä sairausloman aikana, jolloin hänen on seurattava tavanomaista päivärutiiniaan muuten paitsi työn osalta. Jos työntekijä haluaa esimerkiksi matkustaa etelään, näytteitä pitäisi voida ottaa heti matkan jälkeen ja samalla tarkastaa limakalvojen kunto. Mikäli eosinofiliaa esiintyy myös loman aikana, kyseessä on jokin ympäristöallergeeni, joka ei liity työhön ja joka pitäisi kartoittaa samalla kun selvitetään, liittyykö oireisiin kuitenkin myös työpaikalla syntyvä spesifinen reaktio.

Flyktenulaarinen konjunktiviitti on nykyään harvinainen, mutta sitä on esiintynyt työperäiistä allergiaa muistuttavana ainakin kahdella potilaalla, joiden oireiden alkuperää on selvitetty Työterveyslaitoksella. Jos potilaalla on limbaalinen, hyytelömäinen turvotus, sarveiskalvon epiteelin pistemäistä värjäytyvyyttä ja huono kyynelkerros, silmät sietävät huonosti pölyjä tai vetoa. Pitkänkään sairausloman aikana ne eivät rauhoitu kokonaan, mutta tilanne saadaan kyllä siedettäväksi tavanomaisella hoidolla.

Kirjasta: Hyvärinen, "Silmät ja näkeminen"
Kuva 1. Silmätippojen ja -salvojen vieminen silmään lasisauvan avulla. Lääkettä otetaan hyvin vähän sauvan kärkeen (A). Katse suunnataan ylös ja sauva viedään alaluomen sidekalvopoimuun (B), silmälaseja ei tarvitse ottaa pois toimenpiteen ajaksi. Silmä suljetaan ja lasisauva vedetään ulos (C), jolloin lääke jää silmän pinnalle. Näin pieni lääkemäärä ei sumenna näköä eikä sotke meikkiä, joten lääkkeiden käyttö onnistuu myös työpäivän aikana.

Allergia-anamneesi

Anamneesi on allergian diagnosoinnissa useimmiten ratkaiseva, joten se pitää ottaa tarkasti. Ei riitä että kysytään, milloin oireita ilmaantuu, vaan koko päivä käyään läpi ja kirjataan: miltä silmät tuntuvat aamulla herätessä, kuivilta, roskaisilta, turvonneilta, oireettomilta; miten tilanne muuttuu ennen työhön lähtöä, työmatkan aikana, työpaikalla. Työpäivä on useimmiten jaettavissa selkeimmin osiin kahvitaukojen ja lounaan mukaan, työtkin usein vaihtuvat samaan aikaan.

Oireitten vaihtelu päivän eri aikoina kirjataan, ja samalla selvitetään, mitä työhön milloinkin liittyy. Paitsi itse työntekijän työ, on muistettava selvittää työpaikalla mahdollisesti tapahtuva siivous, ilmastoinnin osuus, muiden työntekijöiden työstä aiheutuvat ympäristön muutokset. Lisäksi pitää muistaa sellaiset helposti unohtuvat asiat kuin piilolasien käyttö, ehostuksen lisäys ruokatunnilla ja siihen liittyvät kemikaalit sekä ruokailuihin liittyvät allergiset reaktiot.

Joskus työntekijällä on hyvin selvä käsitys ärsyttävän tekijäin laadusta. Silloin voidaan päästä kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos kyseistä ainetta vältetään tyystin. Useimmiten oireiden syytä ei saada heti selville, vaan joudutaan pitämään kirjaa työtehtävistä ja oireista ehkä viikkojakin ennen kuin oireiden ja ulkoisen tekijän yhteys selviää. Kirjanpitoon kuuluu myös kotona ja lomalla esiintyvien oireiden kirjaaminen.

Luomitulehdusten hoito

Mikäli työntekijällä on allergiaoireiden lisäksi luomenreunan tulehdus, tämä kannattaa hoitaa samalla kun asiaa ruvetaan selvittämään. Hoitona on luomenreunan puhdistus kostutetulla pumpulitikulla iltaisin, hydrokortisonitipan hierominen sen jälkeen sormenpäällä ripsien tyveen ja märkäisissä tulehduksissa antibioottihoito.

Luomenreunan tulehduksiin ei käytetä voimakkaampia steroidisalvoja, koska ne imeytyvät myös silmän sisään ja voivat aiheuttaa silmänpaineen nousun tai mykiösamentumia. Hydrokortisoni on oikeastaan ainoa steroidi, jota voi turvallisesti käyttää sekä sarveiskalvon että luomenreunan tulehduksen hoitoon terveyskeskustasolla. Silloinkin sarveiskalvon tilan seuraaminen fluoreseiinivärjäyksen avulla on tarpeen.

Lääkkeainereaktiot

Huomattava osa työperäisiksi epäillyistä allergisista reaktioista on osoittautunut bentsalkoniumkloridin aiheuttamiksi. Kun allergista reaktiota hoidetaan bentsalkoniumkloridipitoisella sinänsä aivan oikein valitulla lääkkeellä, säilyteaine ylläpitää reaktiota, vaikka vaikuttava aine sen melkein kumoaa.

Bentsalkoniumkloridi on siksi tavallinen säilyteaine eri sairauksien hoitoon käytetyissä silmätipoissa, että sille herkistyminen tulisi ehkäistä mahdollisuuksien mukaan. Kerta-annospakkaukset ja sellaisten kostutustippojen käyttö, joissa ei ole bentsalkoniumkloridia, vähentäisi herkistymistä. Kostutustipat ovat eniten käytettyjä silmätipoja, joita saa myös reseptittä. Apteekkien henkilökunta voisi tässä asiassa jakaa arvokasta informaatiota.

Allergiaoireita joudutaan yleensä hoitamaan vuosia tai vuosikymmeniä, joten lääkitys kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja vähän herkistävänä. Allergisten reaktioiden selvittelyn aikana ei tietenkään pitäisi käyttää meikkiä, mutta joissakin ammateissa tämä ei tule kyseeseen. Hankalissa tapauksissa tilanteesta voidaan selvitä käyttämällä liukuvärjättyjä silmälaseja, joiden värillä korvataan luomiväri. Sen lisäksi tarvitaan vain hiukan vesiliukoista ripsiväriä ripsien kärkiin.

Jos allergian selvittelyssä tarvitaan silmälääkärin tutkimus, potilaalle pitää korostaa, ettei vastaanotolle kannata mennä meikattuna.

Testaus

Allergiatestit tehdään yleensä ihotautilääkärin valvonnassa, tosin niihin erikoistuneita silmälääkäreitäkin jo on. Altistuskokeilla voidaan sitten yrittää varmistaa epäillyn aineen ja silmäreaktion yhteys, mutta se on ongelmallinen asia. Kokemus on näet osoittanut, että on lähes mahdotonta tietää, onko oireettomalta näyttävässä silmässä kuitenkin jo käynnissä alkava allerginen reaktio. Työterveyslaitoksella otetuissa näytteissä on täysin oireettomilta vaikuttavista silmistä löytynyt sekä aktiivista plasmiinia että eosinofiilisia soluja. Jos tällainen silmä reagoi altistuksen aikana, on hyvin vaikea väittää, että kyseessä on spesifinen reaktio.

Toisaalta negatiivinen altistuskokeen tulos ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että työpaikalla on tunnetun allergeenin "epäpuhtautena" jokin aine, jota ei tunneta ja joka onkin varsinainen reaktion aiheuttaja. Lisäksi monissa työtilanteissa, esimerkiksi navettatöissä, on samanaikaisesti useita ärsyttäiviä aineita, joiden aiheuttamat reaktiot yksittäisinä eivät ylittäisi subjektiivista oireilukynnystä, mutta yhdessä aiheuttavat oireita. Näitä on mahdotonta toistaa laboratorio-oloissa. Silloin tilannetta voidaan selvittää esimerkiksi raitisilmakypärän avulla, jolloin navetan allergeenit vältetään, mutta muut ympäristön tekijät jäävät vaikuttamaan.

Hoito

Sidekalvoreaktioiden hoito ei ole muuttunut viime vuosina muuten kuin, että lääkkeitä on nyt myös säilyteaineettomina kertapakkauksina. Lievien reaktioiden hoitona ovat edelleen pelkät kostutustipat, joita niitäkin on kertakäyttöpakkauksia. Voimakkaammat akuutit reaktiot sammutetaan hydrokortisonitipalla, ja jatkohoidoksi riittää usein pelkkä natriumkromoglikaatti, steroidia vain joskus iltaisin. Systeemilääkityksiä tarvitaan suhteellisen harvoin. Jos tällä yksinkertaisella läkityksellä ei selvitä, silmälääkärin konsultaatio on aiheellinen.

Kun selviää, mikä työhön liittyvä tekijä aiheuttaa oireet, tätä tekijää tulee tietysti välttää. Mikäli se ei ole mahdollista, työntekijälle tulee selvittää, että silmäioireiden sammuttaminen lääkkeillä ei suojaa häntä allergiselta nuhalta tai astmalta. Osa työntekijöistä valitsee tämän riskin. Heidän tilannettaan on seurattava, ja työn vaihdon tai uudelleenkoulutuksen mahdollisuus on pidettävä mielessä.