NÄKÖVAMMAISUUS

Näkövammaisia henkilöitä on kaikissa ikäryhmissä, mutta valtaosa heistä on iäkkäitä ja heillä on lisäksi usein muutoksia muissakin toiminnoissa. Näkövammaisuuden määritteleminen on selkeä täysin sokeiden osalta, sen sijaan heikkonäköisten kohdalla tilanne on vaikea, koska heikkonäköisyyden merkitys vaihtelee tilanteesta toiseen. Asiaa selventänee parhaiten esimerkki:

Kahdesta heikkonäköisestä toisella (A) on laaja näkökenttä ja sen keskellä skotoma, toisella (B) taas putkikenttä, jonka keskiosa toimii vielä hyvin. -Tilaan orientoituessaan A saattaa toimia näkevän tavoin perifeerisen kenttänsä varassa, B käyttää valkoista keppiä eli sokean tekniikkaa. -ADL:ssä (activities of daily life=päivittäiset toiminnat) molemmilla on vaihtelevasti sokean, heikkonäköisen ja näkevän tekniikkoja käytössä. - Kommunikaatiossa A valittaa ilmeiden häviämistä ja sitä, ettei tuttavia tunne enää kadulla, B sitä, ettei ehdi seurata eleitä eikä ryhmässä ehdi nähdä useiden henkilöiden reaktioita. -Lukemisessa A saattaa mieluiten käyttää äänitteitä eli sokean tekniikka lukemisen hitauden takia, B lukee pientäkin tekstiä vaivatta.

Jos teemme vertailusta taulukon, se näyttää seuraavalta:

On selvää, ettei näitä kahta henkilöä voi arvioida millään yleismääreellä. Kumpikaan ei ole sokea, on tietyissä tilanteissa vaikeasti heikkonäköinen, toisissa lievemmin ja joissain tilanteissa lähes normaalinäköiseen verrattavissa. Näkövammaisuuden vaikutusta työkykyisyyteen arvioitaessa on siis arvioitava sen vaikutus ainakin näissä neljässä tärkeässä toiminta-alueessa ja lisäksi työn erityistilanteissa, mikäli niitä on.

Heikkonäköisen kaikki näkötoiminnat ja niiden vaikutus selviämiseen tulee tutkia, myös esim. kontrastiherkkyys ja adaptaatio, ja tukitoimenpiteiden tarve (eligibility of services) perustaa kokonaisarvioon. Maalaisjärjellä palvelujen tarpeen arviosta selviää parhaiten. Tutkittavan henkilön toimintojen seuraaminen ja hänen kanssaan keskustelu selvittävät, mitkä asiat ovat ongelmallisia. Optisia ja ei-optisia apuvälineitä on runsaasti, näkövammaisen liikunta- ja muiden erityistaitojen opetteluun on saatavissa apua sekä kurssien että yksilöllisen harjoittelun avulla. Useissa töissä vaikeakaan näkövammaisuus ei ole työskentelyn este, kunhan työtavat on sovitettu näkötilannetta vastaaviksi.

Lisätietoja näkövammasta saa Näkövammaisten keskusliiton kotisivuilta.