LEA Suorakaiteet
#254600

Suorakaiteita on kaksi eri harmaan astetta. Suorakaiteiden pinta-ala on vakio.

Standardoidut suorakaiteet ovat Effronin testin mukaisesti tehty niin, että suorakaiteiden pinta-ala on vakio. Silloin suorakaiteiden pinnasta heijastuvan valon määrä on myös vakio eli pinnan valoisuutta ei voi käyttää mittana, kun pitää selvittää, kumpi kahdesta suorakaiteesta on lyhyempi tai pitempi. Suorakaiteita on kaksi eri settiä. Lapsi saa aluksi järjestää kummankin värin suorakaiteet omaan kasaansa. Tämä osio paljastaa, onko lapsella käsite samanlainen - erilainen harmaan sävyjen suhteen.

Pituuden tai koon näkemisessä on kaksi erilaista toimintaa:

1. puhtaasti visuaalinen koon/pituuden hahmottaminen ohimolohkon alaosassa
2. koon hahmottaminen päälaenlohkossa, kun käsi on tarttumassa suorakaiteeseen.

Normaalisti nämä kaksi toimintaa ovat hermoverkkojen kautta tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Koska alueet ovat suhteellisen kaukana toisistaan, niistä toinen voi olla vaurioitunut toisen toimiessa normaalisti.

Testitilanne

1. Ota pisin ja lyhin suorakaide ja tutki lapsen kanssa, kumpi niistä on pitempi. Jos lapsi ei vaikuta ymmärtävän käsitteitä pitempi/lyhyempi, tutki palikoita käsien avulla käyttäen taktiilia, kinesteettistä ja haptista informaatiota. Laita suorakaiteet seisomaan vastakkain pöydälle ja tunnustele lapsen kanssa, kuinka toinen suorakaide ulottuu ylemmäs kuin toinen, on pitempi kuin toinen.

Jos lapsi oppii käsiensä avulla tunnistamaan kokoeron, muttei edelleenkään pysty näkemään kokoeroa, kyseessä on spesifinen visuaalinen häiriö janojen pituuden näkemisessä. Sitä voi selvittää edelleen piirtämällä paperille saman- ja eripituisia janoja ja etsimällä, mitkä niistä ovat yhtä pitkiä. Jos tässäkin tehtävässä on vaikeuksia, selvitetään konkreettisten erilaisten esineiden avulla, käsittääkö hahmottamisen vaikeus muitakin muotoja kuin suorakaiteen.

Jos lapsi pystyy hahmottamaan kahden suorakaiteen välisen kokoeron, kokeile lapsen kanssa, saadaanko ensin kolme, sitten neljä ja lopulta kaikki viisi suorakaidetta järjestetyksi pöydälle oikeaan koon mukaiseen järjestykseen. Järjestämisen aikana tarkkaillaan, käyttäkö lapsi pääasiassa näköä vai haptista tietoa saadakseen palikat oikeaan järjestykseen. Jo tässä vaiheessa tarkkaillaan myös, kuinka tarkka lapsen ote on hänen tarttuessaan suorakaiteisiin.

2. Laita mustat suorakaiteet pöydälle riviin pituusjärjestykseen, "rappusiksi". Laita toisen väriset, esimerkiksi harmaat suorakaiteet pöydälle rappusten ympärille, ei suuruusjärjestykseen. Pyydä lasta laittamaan harmaat suorakaiteet mustien suorakaiteiden päälle niin, että yhtä pitkät suorakaiteet ovat päällekkäin. Jos lapsen on vaikea ymmärtää sanallista kehoitusta, demonstroi tehtävä kertaalleen.

Tämän testaustavan opetti minulle turkulainen poika, jonka käsi näkyy yllä olevassa kuvassa. Hän selitti kuvan ottamisen hetkellä, miten testin voisi tehdä, "jos joku lapsi ei ymmärrä testaustilannetta yhtä hyvin kuin minä".

Seuraa tarkasti, miten lapsi valitsee pöydältä seuraavan suorakaiteen, miten hän tarttuu siihen ja miten hän laittaa suorakaiteen mustan suorakaiteen päälle. Laittaako lapsi jonkin tai kaikki suorakaiteet ensin väärän suorakaiteen päälle ja korjaa sitten yrittämisen ja erehdysten kautta vai onnistuuko vertailu ensimmäisellä yrittämällä. Jos lapsi laittaa suorakaiteen väärän suorakaiteen päälle eikä korjaa tilannetta, kysy ystävällisesti "Onkohan tuo palikka nyt yhtä pitkän palikan päällä?" Lapsi on saattanut unohtaa tehtävän tai ei pidä tärkeänä, että palikat menevät juuri oikean kokoisen päälle.

Testitilanne on oikeastaan opetustilanne, jota voidaan toistaa tarpeen mukaan, kunnes käsitteet pitempi/lyhyempi hallitaan tai kunnes on selvää, ettei lapsi harjoittelusta huolimatta pysty näkemään pituuseroa, vaikka käsite on haptisen tiedon avulla olemassa eli kysymyksessä ei ole ymmärtämisen vaikeus vaan visuaalinen häiriö.

Jos sormien välinen etäisyys vastaa suorakaiteen pituutta jo ennen kuin sormet ovat suorakaiteen yläpuolella, näköinformaatio on antanut oikeaa tietoa sormien asennon säätämiseen. Silmän-käden-koordinaatio on normaali tai ainakin tyydyttävä.

Lapsen käden toiminnat voivat olla täysin normaalit, vaikka visuaalisessa pituuden havaitsemisessa olisi huomattavia vaikeuksia tai se ei toimisi lainkaan. Tällainen näön korkeamman osatoiminnan puutos pitäisi tuntea jo ennen kouluikää, jotta lapsen hahmottamisvaikeuksia ymmärretään oikein. Suorakaiteilla leikkiminen pitäisi tehdä ennen kuin tehdään korkeampia näkötoimintoja testaavia neuropsykologisia testejä.

Referenssi: Milner & Goodale