Kontrastiherkkyys

Kontrastiherkkys kuvaa näköjärjestelmän kykyä erottaa yksityiskohtia, joiden kontrasti on matala. Tärkeitä matalakontrastisia katselun kohteita on esimerkiksi:

1. kommunikaatiotilanteissa, koska ilmeiden näkeminen perustuu hyvin heikkojen varjojen havaitsemiseen.

2. tilaan orientoitumisessa ja liikkumisessa, koska katujen reunat, portaikot ja katupäällysteen epätasaisuudet ovat matalakontrastista näkötietoa. Liikenteessä monet näön suhteen vaativimmista tilanteista edellyttävät vähäisten kontrastien erottamista, esim. hämärässä, sumussa, sateessa, lumipyryssä ja yöajossa.

3. jokapäiväisissä askareissa esimerkiksi kun sipulia leikataan vaalean leikkuulaudan päällä, kahvia kaadetaan tummaan mukiin, pyykin silitystulosta tarkastetaan jne.

4. tarkassa lähikatselussa, jos luettava teksti on haalea valokopio tai erikoisuutta tavoitteleva, tuskin näkyvä teksti kutsukortissa.

Kontrastiherkkyys on kynnysarvon kontrastin käänteisluku eli yksi jaettuna henkilön juuri ja juuri havaitseman kontrastin lukuarvolla.

Jos henkilö erottaa hyvin matalia, vähäisiä kontrasteja, hänen kontrastiherkkyytensä on korkea ja päinvastoin. Kontrastiherkkyyttä mitatattaessa käytetään sekä kuvioita että juovastoja, jolloin eri testeillä saadaan erilaisia kontrastiherkkyysarvoja.

Näkötoimintojen tutkiminen matalakontrastisen näön alueella tuo arvokasta lisätietoa heikkonäköisen henkilön näön tutkimiseen. Sen tulisi olla säännöllinen osa työnäköä ja kaikkia heikkonäköisiä tutkittaessa samoin kuin kaikessa diagnostisessa työssä.