Kontrastiherkkyyden mittaaminen

Kontrastiherkkyyden mittaaminen muistuttaa audiometriaa, kuulokäyrän mittaamista. Puhdasääniaudiogrammi kuvaa, mikä on heikoin ääni, jonka henkilö kuulee eri frekvensseillä, taajuuksilla. Kontrastiherkkyyskäyrä eli visuogrammi, kuvaa tutkittavan henkilön kykyä nähdä matalia kontrasteja eri kokoisilla kuvioilla tai juovastoilla mitattuna. Jos mittaus on tehty sinijuovastolla, kontrastiherkkyyskäyrä kuvaa samanlaista erotuskykyä kuin puhdasääniaudiogrammi. Jos mittauksessa on käytetty optotyyppejä, eli kirjaimia, numeroita tai lasten testikuvioita, kyseessä on piirteiden tunnistaminen ja testitulos muistuttaa puheaudiometriaa. Kuten audiometriassa, myös kontrastiherkkyysmittauksessa tuloksena ei ole yksi arvo vaan käyrä.

A

B

Näöntarkkuus on kuvaajassa vaaka-akselilla ja kontrastiherkkyys pystyakselilla (A). Kuvioiden koko pienenee siten vaaka-akselilla oikealle mentäessä ja kuviot muuttuvat haaleammiksi ylöspäin mentäessä (B). Kontrastiherkkyyskäyrä kuvaa rajaa nähdyn ja näkemättömän välillä. Sen ylä- ja oikealla puolella ovat liian vaaleat ja liian pienet kuviot. Käyrän lähes suora laskeva osa on kliinisessä työssä mielenkiintoisin. Laskevan osan paikan määrittelemiseksi on mitattava kolme pistettä. Ensimmäinen näistä on jo mitattu näöntarkkuutta mitattaessa eli piste, jossa kontrastiherkkyyskäyrä on X-akselilla. Toinen piste on suoran osan yläpään kohdalla, joka usein on noin 1-5%:n kontrastin tienoilla. Kolmas mittauspiste on toisesta mittauspisteestä vasemmalla, jos halutaan tietää näkökyky vieläkin matalampien kontrastien aluella.

Kynnysarvot voidaan mitata kahdella erilaisella kuviotestillä:

1. matalakontrastisella näöntarkkuustestillä tai
2. testillä, jossa on yksi ainoa kuviokoko useammalla eri kontrastitasolla.

Kontrastiherkkyys voidaan mitata myös juovastotesteillä joko painetuilla juovastoilla tai tietokoneen näytölle generoiduilla juovastoilla.