Usein testaus onnistuu ensimmäisellä yrittämällä, jos testaaja liikuttaa testinappuloita ja tutkittavan on vain näytettävä, minkä pöydällä olevan nappulan väri on lähinnä testaajan kädessä olevan nappulan väriä (Video)

5A. Video 1	5B. Video 2

Kuva 5C

Kuva 6A. Testinappulat pöydällä. B. Testinappula, jota lapsi vertaa pöydällä oleviin nappuloihin. C. Lapsen valitsemat "samanlainen"-väriparit. D. Tulos vastauskaavakkeeseen merkittynä: virheitä protaaniakselissa.

1. Testinappuloista valitaan joka kolmas (pilot, 3, 6, 9, 12 ja 15). Vastaavat nappulat valitaan eroon myös toisesta setistä. Näistä nappuloista lapsi saa yhden kerrallaan ja häntä pyydetään etsimään pöydällä olevista nappuloista aina se, joka on täsmälleen samanvärinen (Kuva 6). Useimmiten ero normaalisti värit näkevän ja väriheikon lapsen välillä on hyvin selvä: normaalinäköinen lapsi löytää parit epäröimättä, värihäiriöinen lapsi vertailee saamaansa nappulaa useampaan pöydällä olevaan nappulaan ennenkuin tekee valintansa. Pöydällä olevat nappulat kannattaa pitää epämääräisessä järjestyksessä, ei tavanomaisessa spektrin mukaisessa järjestyksessä. Jos lapsi valitsee väärän nappulan (esim. 3-12, 6-9 kuvassa 6), kyseinen nappula annetaan toiseen kertaan testauksen aikana, jotta nähdään, tapahtuuko sama virhe ainakin kaksi kertaa.

2. Kun lapsi on tottunut leikkimään värien kanssa, pöydällä olevien nappuloiden määrää voidaan lisätä siten, että otetaan seuraava kolmannes nappuloista pöydälle, jolloin pöydällä ovat nappulat pilot, 1, 3, 4, 6, 7, 9, 10, 12, 13 ja 15. Peliä voidaan pelata kuten ennenkin, eli lapsi yrittää löytää parin saamalleen nappulalle. Konfuusio- eli epävarmuusalueet tulevat esiin kuten testitilanteessa 1.

   7A

   7B

   7C

   Kuva 7. A.Pöydällä olevat testinappulat. B. "Lähes samanlaiset" parit. C. Tulos vastauskaavakkeessa.

3. Testitilanne voidaan tehdä huomattavasti paljon vaikeammaksi siten, että pöydällä ovat edelleenkin testitilanteessa 2 olleet nappulat, mutta lapsi saakin vertailunappuloiksi värisävyt 2, 5, 8, 11 ja 14. Nyt tehtävänä on valita pöydällä olevista nappuloista aina ne kaksi, jotka lähinnä muistuttavat lapselle annettua nappulaa. Lapsi, jolla on värinäönhäiriö, valitsee "lähes samanlaisiksi" värisävyiksi myös värisävyjä, jotka ovat selvästi värirenkaan toiselta laidalta (Kuva 7B ja C). Kun lapsi on valinnut jollekulle värisävylle kaksi sitä eniten muistuttavaa, kyseinen vertailunappula laitetaan syrjään ja lapsi saa uuden testinappulan. Pöydällä olevia nappuloita voidaan silloin tällöin siirrellä, jotta lapsi ei pysty muistelemaan värejä. Tällaisessa testitilanteessa värikonfuusioalueet löydetään palasittain, koska lapsi ei vielä pysty rakentamaan koko väriympyrää kerralla. Jos pöydällä olevien testinappuloiden kolmanneksia vaihdellaan, saadaan konfuusioakselit esille tyydyttävästi. Jos testataan sekä suurilla että pienillä väripinnoilla, testitulokset voivat olla toisistaan poikkeavat. Pienemmillä pinnoilla tehdystä testistä saadaan paremmin esille värihäiriön akseli ja suurilla pinnoila tehdystä testistä värihäiriön vaikeusaste tavanomaisia päivittäisiä toimintoja ajatellen.

Hankitut keskeisen kentän läiskittäiset muutokset aiheuttavat testituloksissa vaihtelua, jos joko testinappuloiden väripintojen saturaatiota (värin saturaatio vähenee, kun siihen lisätään valkoista väriä) tai testistimuluksen kokoa muutetaan.

Kuva 8. A. Lanthonyn testi B. Panel 16 pieni stimulus C. Panel 16 suuri stimulus testattaessa henkilöä, jolla on näköhermon surkastuma.

Jos tutkittava tekee paljon virheitä, jotka ylittävät väriympyrän (Kuva 8A), kun käytetään Lanthonyn desaturoitua testiä, jossa väripinnoissa on vaaleat pastellisävyt eli väreissä on runsaasti valkoista ja sen jälkeen tehdään testaus Panel D-15 tai Panel 16 testillä pienellä stimuluspinnalla (Kuva 8B), tulos saattaa olla edellisestä poikkeava. Jos seuraavaksi testataan Panel 16 suurilla väripinnoilla, virheiden määrä saattaa edelleenkin vähentyä (Kuva 8C). Tämä johtuu siitä, että suurempi stimulus saattaa kattaa huomattavasti suuremman alueen verkkokalvoa, jossa toiminta vielä on normaalia ja siten tutkittavan on helpompi vertailla värisävyjä silloin, kun testipinnat ovat suurempia.