Näöntarkkuustestit ovat eniten käytetty näön tutkimistesti silmätautien klinikoissa, neuvoloiden, koulujen ja työelämän näönhuollossa. Siksi on tärkeää, että testien rakenne on kansainvälisten suositusten mukainen ja että testejä käytetään oikein. Seulontatutkimuksissa käytetään edelleenkin näöntarkkuustestejä niin, että kalliisiin jatkotutkimuksiin lähetetään turhan paljon tutkittavia.

Näöntarkkuus voidaan mitata usealla eri testillä, jotka kuvaavat näkemistä eri tavoin. Perustesti on rivitesti, jossa on vähintään viisi testikuviota, optotyyppiä, kullakin rivillä. Kuvioiden väli kullakin rivillä on yhtä suuri kuin kuvioiden leveys ja rivien välinen etäisyys on yhtä suuri kuin alemman rivin korkeus (Visual Acuity Measurement Standard (v.1984) Consilium Ophthalmologicum Universale, Visual Functions Committee).

Vaikka kansainvälinen suositus on ollut olemassa jo 70-luvulta lähtien ja julkaistunakin vuodesta 1988, sitä ei ilmeisesti tunneta kaikkialla, koska näöntarkkuustestejä painetaan edelleenkin vastoin sen ohjeita. Rivitestinimitystäkin käytetään virheellisesti. Esimerkiksi Oculuksen lähitestin nimi on Reihentest, rivitesti, mutta kuvioiden välinen etäisyys on suurimmillaan 80% kuvioiden leveydestä ja pienimmillään 5-6% siitä. Tällöin crowding-efekti on erilainen testin eri riveillä.

LEA-testistössä on sekä rivitestejä, yksittäisten symbolien testejä ja rivitestiä tiiviimmin ryhmiteltyjä testejä, jotta voidaan tutkia näköjärjestelmän toiminta näissä kolmessa vaatimuksiltaan erilaisessa testitilanteessa. Mitä lähempänä toisiaan testikuviot ovat, sen vaikeampaa on niiden erottaminen.

Vaikka LEA-testit ovat rakenteeltaan standardisoituja, niiden antamiin tuloksiin vaikuttaa valaistus, jota on hyvin vaikea standardisoida. Kun käytetään testejä, joita valaistaan yhdellä tai useammalla lampulla, valaistuksen saaminen samaksi kerrasta toiseen on mahdotonta. Tästä syystä kehitettiin jo 70-luvulla diabetekseen liittyvien verkkokalvovaurioiden monikeskustutkimuksia varten valolaatikko, jota nyt käytetään yleisesti tutkimustyössä. Tämä suuri EDTRS-valolaatikko on kallis ja suuri ja siksi hankala tavallisessa kliinisessä työskentelyssä. Siinä toimii paremmin pieni valolaatikko, jonka perusvalomäärä on 120 cd/m². Suuressa valolaatikossa olevan testin pinnalla maksimaalinen valomäärä, luminanssi on 210 cd/m². Kummankin valolaatikon valomäärää voidaan laskea filtterien avulla jopa matalalle mesooppiselle tasolle.

Vaikka testit ja valaistus on nyt standardoitu, testien tuloksissa on edelleenkin vaihtelua, josta ei päästä eroon. Kullakin testaajalla on oma käyttäytymistapansa testitilanteissa. Kysymysten esittämisessä ja vastausten odottamisessa sekä tutkittavan kannustamisessa ei päästä yhteneväiseen käyttäytymiseen. Tästä johtuen mitatuissa näöntarkkuusarvoissa on usein rivin, jopa kahden rivin ero, vaikka mittaus on tehty samalla testillä samassa huoneessa samana päivänä, jos mittaajana on ollut eri henkilö. Tästä syystä olisi tärkeää, että erityisesti lasten näön kehityksen seurannassa mittaukset suorittaisi aina sama terveydenhoitaja samalla testillä. Kun siirrytään lasten symbolitesteistä numerotesteihin, näöntarkkuus pitäisi mitata kummallakin testillä, koska vielä kahdeksan vuoden iässäkin testien tuloksissa on eroa.

Jotta testitulokset olisivat vertailukelpoisia, jokaisen testaajan pitäisi noudattaa käyttöohjeita. Sellaiset pikkuasioiksi koetut asiat kuin peittolevyn reunan etäisyys luettavasta rivistä ja luettavan optotyypin osoittaminen sormella saattavat muuttaa tulosta useilla riveillä. Osoittaminen, visuaalisen referenssin antaminen, helpottaa kuvion tunnistamista erityisesti silloin, kun näöntarkkuuden alenemisen syynä on aivokuoren toiminnan häiriö eli amblyopia. Testaustilanteet on testien ohjeissa kuvattu yksityiskohtaisesti siinä toivossa, että mittaukset tulevaisuudessa olisivat nykyistä paremmin yhteneväisiä.

Kussakin testissä on merkittynä tutkimusetäisyys. Lasten tutkimisessa on vakiintunut 3 metrin etäisyys, jota itse asiassa voidaan käyttää terveyskeskuksissa myös aikuisten tutkimisessa. Kun kaikki mittaukset tehdään 3 metrin etäisyydellä, mittausvirhettä ei tule. Vaikutus mitattuihin näöntarkkuusarvoihin on mitätön 4 metriin verrattuna ja testien käyttö pienissä tutkimushuoneissa helpottuu.

Näöntarkkuusarvon merkitseminen

Koska LEA SYMBOLS® näöntarkkuustauluja käytetään useissa maissa, niihin täytyy merkitä näöntarkkuusarvot usealla eri tavalla. Suomessa käytetty desimaalinen arvo löytyy sanan "Decimal" kohdalta. Jos muut merkinnät häiritsevät, ne voi peittää valkoisella ihoteipillä.

Jos tutkimuksessa käytetään muuta kuin standardietäisyyttä eikä näöntarkkuusarvoa haluta laskea, se voidaan ilmoittaa yksinkertaisesti siten, että ilmoitetaan pienimmän luetun (vähintään kolme viidestä oikein) rivin M-arvo* ja käytetty etäisyys.

Näöntarkkuusmittauksien tuloksia käytetään edelleenkin lasten näkökyvyn arviointiin, vaikka WHO:n ja ICEVI:n (International Council for Education of Visually Impaired) ovat jo vuonna 1992 antaneet suosituksen [Management of low vision in children, Report of a WHO Consultation, Bangkok, 23-24 July 1992 (WHO/PBL/93.27)], joka korostaa, että kaikki näön poikkeavuudet tulee ottaa huomioon näkövammaisuutta arvioitaessa. Lausuntoihin on viime aikoina jopa tullut sanonta "virallinen näkövammaisuus", joka lienee käännös amerikkalaisesta "legal blindness"- termistä, joka luotiin 1. maailmansodan veteraanien työkykyisyyttä arvioimaan. Se ei sovellu lasten näkövammaisuuden arviointiin lainkaan. Näöntarkkuus ei yksinään kuvaa poikkeavaa näkemistä kovinkaan hyvin, koska keskeisissä toiminnoissamme emme käytä korkeakontrastista detaljitietoa, jota näöntarkkuustestit edustavat vaan huomattavasti suuremmat yksityiskohdat matalammilla kontrastitasoilla ovat toiminnallisesti tärkeitä. Tämä tulisi niiden henkilöiden muistaa, jotka mittaavat ainoastaan korkeakontrastisen näöntarkkuuden. Tämä pitäisi saada myös lainsäädännössä nykyistä selvemmin esille.

Vaikka näöntarkkuustauluja käytetään paljon ja kyseessä on muihin testeihin verrattuna erittäin halpa työväline, taulut ovat monessa terveyskeskuksessa ja jopa yliopistollisissa sairaaloissa niin kellastuneita ja tahriintuneita, ettei kyseessä ole korkeakontrastinen testi. Testit kannattaa pitää puhtaina, tarvittaessa pestä astianpesuaineella ja varoa, etteivät lapset pääse sotkemaan testiä kuulakärkikynillä tai tusseilla. Matalakontrastisten näöntarkkuustaulujen kanssa on oltava erityisen varovaisia.

LEA SYMBOLS® testit

Kun mitataan aikuisten näöntarkkuusarvoja, mitataan tavallisesti ensin kaukonäöntarkkuus ja sitten lähinäöntarkkuus, joka usein mitataan vain tekstitestillä. Tavallisesti mitataan ensin kummankin silmän näöntarkkuus erikseen ja vasta sitten yhteisnäön aikainen, binokulaarinen näöntarkkuus. Lapsia tutkittaessa päinvastainen järjestys johtaa parempaan lopputulokseen. Mittaus aloitetaan toiminnallisesti tärkeillä lähitesteillä, koska lapsi yleensä on tottunut toimimaan käden ulottuman sisällä. Jos tutkimuksessa on todettu, että lähinäkö on normaali ja sitten kaukonäöntarkkuus jää normaalia huonommaksi, ei testaajan eikä lapsen vanhempien tarvitse olla huolestuneita, koska syynä alentuneeseen kaukonäöntarkkuuteen ei voi olla muu kuin lievä likitaittoisuus. Lapsia tutkittaessa mitataan ensin yhteisnäön aikainen näöntarkkuus, koska se kuvaa toiminnallista näköä, jos lapsi käyttää silmiään yhdessä. Sen jälkeen mitataan kummankin silmän näöntarkkuus erikseen.

Kommunikaatio

Aikuista tutkittaessa oletetaan yleensä, että tutkittava ymmärtää testitilanteen ja pystyy kommunikoimaan testaajan kanssa, mikä ei tietenkään aina pidä paikkaansa. Lapsia tutkittaessa on välttämätöntä ensimmäiseksi selvittää, millä tavalla lapsen kanssa kommunikoidaan, miten lapsi vastaa testin aikana ja miten testitilanne pidetään leikinomaisena ja motivoivana. Lapset vastaavat useimmiten puhumalla, kuurot ja dysfaattiset lapset viittomalla (Palaa "Back/Takaisin"- toiminnolla). Pienten lasten on usein helpompi vastata laittamalla palapelin palikka lähitestin yksittäisen symbolin päälle tai näyttää vastauskortista tai palapelin palikoiden avulla, mitä kuviota on kysytty. Jos lapsen on vaikea keksiä nimiä testikuvioille, häneltä voidaan kysyä "Sanottaisiinko tätä taloksi vai mökiksi,.. palikaksi vai ikkunaksi,.. palloksi vai auringoksi, .. omenaksi vai sydämeksi?"

Jos lapsi ehdottaa kuvion nimeksi testaajan mielestä väärää sanaa, se hyväksytään ilmettä muuttamatta ja lapsen vanhempien korjausyritykset torjutaan hienovaraisesti. Hyvin tavallinen 'virhe' on neliön kutsuminen kolmioksi. Omena-kuvio saa kaikkein kummallisimmat nimet. Se on "kukka", "perhonen", "pupun korvat" tai jopa "takapuoli", "peppu". Nimi saattaa muuttua, kun siirrytään suurista kuvioista pienempiin. Esimerkiksi talosta tulee koirankoppi ja omenasta mansikka. Tällaiseen muutokseenkin reagoidaan positiivisesti.

Jos lapsella on kommunikaatiovaikeuksia, hän ei puhu eikä pysty käyttämään käsiä osoittamiseen, voidaan usein käyttää silmien tai pään liikkeitä osoittamaan vastausta. Kortit tai palikat laitetaan silloin riittävän kauas toisistaan, jotta vastauksien tulkitseminen on selkeää. Jos lapsi käyttää jalkojaan osoittaakseen oikean vastauksen, kortit laitetaan lattialle lapsen jalkojen lähelle.

Valaistus

Valaistuksen pitää olla riittävä. Valolaatikko ratkaisee kaukotestien valaistuksen. Jos käytetään kokoon taittuvia kaukotestejä, valoa pitäisi suunnata suoraan testin pintaan. Pelkkä kattovalaistus ei riitä antamaan suositeltua valaistustasoa. Suomessa ei ole voimassa olevaa suositusta, Yhdysvalloissa suositellaan yli 85 cd/m² ja Brittein saarilla 120 cd/m² valomäärän heijastumista testin pinnasta. Lähitestiä käytettäessä valaistus yleensä riittää, koska testi on lähes vaakatasossa, jolloin sille lankeaa kattolampuista riittävästi valoa.

Silmän peittäminen

Ennen näöntarkkuuden mittausta on tutkittu silmien liikkeet ja peittokoe, jonka aikana on saattanut vaikuttaa siltä, että lapsi suosii jompaakumpaa silmäänsä. Lapsen johtavaa silmää ei peitetä ensiksi, koska toinen silmä saattaa olla siksi 'laiska', että lapsi hämmentyy joutuessaan katsomaan sillä. Yksi peittomahdollisuus on silmälasit, joiden toinen linssi on peitetty. Jos käytetään kahta eriväristä sankaa, on asian esittäminen lapselle helppo. Lapselta kysytään "Haluatko ensin siniset vai punaiset sangat?" Lapselta ei kannata kysyä, haluaako hän silmälasit, koska vastaus on silloin yleensä kielteinen.

	Seulontatutkimuksiin on kehitetty erityinen peittosanka, joka on suorien sivusankojen ansiosta helppo laittaa lapsen päähän. Valmistaja: Tiara Fashion Oy email: tiara@tiarafashion.fi

Kolmas mahdollisuus on käyttää peittona kolmioksi taitettua kasvopyyhettä. Se estää kurkistelun yhtä tehokkaasti kuin peittolappu, joka kevyesti painettuna tarttuu silmää ympäröivään ihoon. Sen irrottaminen ei satu.

Jos lapsi on saanut kokeilla silmän peittämistä kotona tai päivähoidon ryhmän leikkitilanteessa, peittäminen onnistuu paremmin kuin jos lapsi kokee silmän peittämisen ensimmäistä kertaa vasta tutkimuksen yhteydessä.

---

M-arvo ilmaisee metreissä etäisyyden, jolta "normaalinäköinen henkilö" (näöntarkkuus 1.0) näkee kyseisen rivin.

[ Ohjesivu I Lasten näkötestit I LEA-näkötestistö ]

Viimeksi päivitetty