LOPPUSANATKoulun maailma on oma erityinen ympäristönsä, jonka ongelmat eivät tule kovin hyvin käsitellyiksi opiskeluaikana, koska koulujen terveydenhuolto mielletään usein perin yksinkertaiseksi työksi. Päällisin puolin katsottuna se voi siltä vaikuttaa, mutta kun työhön paneutuu, ongelmia on aivan riittämiin. Näköseula on tähän asti ollut korostetusti esillä koulujen näönhuollossa. Jos näköseulaan on liitetty vähäiset likitaittoisuudet karsiva lähinäön mittaus, supistuu näköseuloista tulevien lasten osuus hyvin pieneksi. Esim. kun Helsingissä otettiin käyttöön lähinäön testaus lukuvuoden 1984-85 aikana, koulujen silmäpoliklinikalla tutkituista kolmasluokkalaisista oli:
Kun näköseulasta tulevien tutkittavien määrä voidaan saada nykyistä huomattavasti pienemmäksi, se merkitsee paitsi säästöä myös mahdollisuutta keskittyä selvittämään koululaisten näköön liittyviä ongelmia entistä laajemmin. Tähän asti erityisryhmät, aistivammaiset, LUKI-lapset, liikunta- ja kehitysvammaiset, ovat jääneet vaille sitä huomiota, joka heille kuuluu. Koulujen terveydenhoitohenkilökunta voi tehdä paljon näiden lasten koulunkäynnin helpottamiseksi. Tämä moniste antaa toivottavasti silmiin ja näköön liittyviin kysymyksiin uuden näkökulman, niin että lapsia katsellaan enemmän koulussa toimivina yksilöinä kuin mahdollisten jännittävien sairauksien kantajina. Koulujen näönhuolto on terveydenhoitoa. Lapsilla harvinaiset silmiä ja näköratoja vaurioittavat sairaudet tulevat esiin sivulöydöksinä. Terveyden, erityisesti mielenterveyden, ja opiskelumukavuuden ylläpitäminen on näönhuoltotyön sisältö.
Liite 1. Testitekstit Liite 2. Kouluhallituksen LUKI-työryhmän muistion liite 5 |