Milloin erityistyölasit?
Nämä diat ja teksti olivat alustus Työterveyslaitoksen 22.5.2001 järjestämässä koulutustilaisuudessa, jossa pohdittiin valmisteilla olevaa ohjetta päätetyössä tarvittavien erityislasien myöntämisestä. Vaikka useilla työpaikoilla on jo kehittynyt selkeä käytäntö erityislasien myöntämisessä, direktiivin tulkinnassa on edelleenkin vaihtelua. Aihetta ohjeen tarkentamiseen siis on.
Erityistyölasien tarpeen selvittämisessä tarvitaan työntekijän, työterveyshoitajan, mahdollisesti työfysioterapeutin, työterveyslääkärin, silmälääkärin ja/tai optikon ja lopuksi vielä työntekijän tekemät havainnot.
Valtioneuvoston päätös 22.12.1993 käyttää sanontaa 'tavanomaiset silmälasit'. Se on kuitenkin termi, jota ei tunneta ammattikielessä vaan erityislasien vastakohta on 'yleislasit'. Käytän tässä esityksessä nimitystä yleislasit ja tarkoitan sillä samaa asiaa kuin valtioneuvoston päätöksen nimitys 'tavanomaiset silmälasit'. Kyseisessä päätöksessä ei mainita erikseen työntekijöitä, joiden näkö on syystä tai toisesta normaalia huonompi ja jotka siitä syystä tarvitsevat poikkeavia silmälasiratkaisuja toimistotyössä. Näyttöpäätedirektiivi ei koske heidän erityistyölasejaan.
-
Direktiivin lähtökohtana oli työntekijöiden yleis- ja näköergonomian parantaminen. Lasiasioita käsiteltäessä työpisteen ergonomia on aina ensin korjattava niin, että ainakin päätöksen liitteenä olevat vähimmäisvaatimukset toteutuvat. Jos työpisteen ergonomia on huono ja silmälasit tehdään siihen sopiviksi, ylläpidetään työntekijän terveydelle haitallista työtilannetta. Silmälasien suunnittelun tulee perustua työterveyshuollon tekemään työpisteen ja työntekijän näön ja silmien tarkastukseen, jossa erityisten silmälasien mahdollinen tarve on tullut esille.
-
Vaikka työpiste olisi rakennettu niin, että työetäisyydet vastaavat ikänäköisen henkilön tavanomaisten yleislasien mitoitusta, kunkin työntekijän kohdalla on silti selvitettävä, millä lasiratkaisulla saadaan miellyttävä näkötilanne. Tällöin joudutaan määrittelemään käsite 'yleislasit', mistä enemmän seuraavassa diassa.
-
Silmälasit voi suunnitella silmälääkäri tai optikko, ne valmistaa ja linssityypin valitsee yleensä optikko; poikkeustapauksissa silmälääkäri esittää jonkin tietyn linssityypin käyttöä. Optikkoasetuksen mukaisesti optikko saa itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa silmälasit vain henkilölle, jolla ei ole silmäsairautta tai silmiin tai näköön vaikuttavaa sairautta. Tämä työterveyshuollon on huomioitava konsultaatioista päättäessään.
-
Jos silmälasien suunnittelussa on katsottu erityislasit tarpeellisiksi, niitä koskeva suositus lähetetään työterveyshuollolle, joka päättää erityislasien myöntämisestä. Nämä neljä vaihetta ovat kaikille asianosaisille tuttuja, ainakin niiden pitäisi olla, mutta ne on pyydetty kertaamaan vielä kerran.
Koska erityislasien on poikettava yleislaseista, pitää tietää, mitä yleislaseilla tarkoitetaan. Yleislasit ovat silmälasit, joita kyseinen henkilö käyttää tavallisesti aamusta iltaan tai, jos taittovirhe on pieni, henkilö voi liikkua ulkona ilman silmälaseja, mutta käyttää niitä sisällä katsoessaan tarkasti kauas ja lähelle, tai likitaittoinen henkilö käyttää niitä muulloin paitsi lukiessaan pitempään, jolloin hän saattaa lukea ilman laseja. Yleislaseja suunniteltaessa silmälääkäri tai optikko selvittää tutkittavan henkilön lasien käyttötavat työssä ja harrastuksissa ja pyrkii löytämään lasiratkaisun, joka kattaa mahdollisimman suuren osan katselutilanteista.
Koska kahdeksan tunnin työpäivän aikana katselutilanteet ovat yleensä vaativampia kuin kotoinen television katselu tai lehtien lukeminen, on työtilanteet otettava erityisen tarkasti huomioon silmälaseja suunniteltaessa. -Tosin silloin tällöin kuulee, ettei edes tutkittavan ammattia ole kysytty, saati sitten työetäisyyksiä, jolloin lasien sopivuus jää sattuman varaan.
Silmälasien suunnittelu ja niitä koskeva resepti ovat yksi tärkeä osa silmälasien valmistusta. Toinen, vieläkin tärkeämpi osa on silmälasien sangan valinta, linssityypin valinta ja silmälasien linssien istuvuus, niiden kaltevuus katsesuuntaan nähden. Muutama vuosi sitten ylisuuret sangat pilasivat monta lasiratkaisua, nyt ongelmana ovat hyvin pienet sangat, joihin ei saa mahtumaan riittävän suurta lukualuetta. Moniteholaseissa on valittavana kaksiteholasit, kolmiteholasit ja portaattomat eli progressiiviset lasit. Kutakin näitä on useita toisistaan poikkeavia linssejä, joita tulee koko ajan lisää niin, ettei esimerkiksi silmälääkärikään tunne kuin pienen osan myynnissä olevista linsseistä.
Linssityypin valinta on optikon ammattitaitoon perustuva ratkaisu, samoin kuin linssin asennus valittuun sankaan. Se, että silmälasit 'ovat silmälääkärin reseptin mukaiset', ei siis tarkoita oikeaa linssivalintaa, koska linssityyppiä ei silmälääkäri kirjoita reseptiin. Linssi voidaan lisäksi asentaa sankaan alemmas tai ylemmäs. Jälkimmäisessä tapauksessa lukualuetta mahtuu sankaan enemmän. Linssin paikan sangoissa määrää asiakkaalle tyypillinen pään asento: jos pää on reilusti takakenoinen, linssi on laitettava alas, koska muuten lukuosa on tiellä kauas katsottaessa; jos taas pään asento on eteenpäin kallistuva, lukualue voi ja sen pitääkin nousta tavanomaista ylemmäksi. (Tavanomainen tarkoittaa tässä pään asentoa, jossa pää on 'ryhdikkäästi' pystyssä, muttei takakenoinen.)
Yleislaseja - ja tietysti myös erityislaseja - suunniteltaessa on selvitettävä kolme asiaa:
- työpisteen rakenne, työetäisyydet
- näkövaatimukset: fonttikoko, näytöllä olevan informaation määrä ja laatu, oheismateriaalien laatu ja työssä mahdollisesti esiintyvä kiire.
- työntekijän näön laatu
Työpisteestä, erityisesti työetäisyyksistä olemme tottuneet antamaan ja saaman tietoa kuvassa esitetyn kaavakuvan perusteella. Tämä kaavakuva on tosin virheellinen, näyttö on liian korkealla ja lähellä. Kun verrataan kuvaa ja mitattuja etäisyyksiä, on näyttö ollut sijoitettuna kuten seuraavassa diassa.
Tämäkään kuva ei anna aivan oikeaa kuvaa kyseisen työntekijän työpisteestä, koska tällä työntekijällä on todellisuudessa riittävä kyynärvarsien ja ranteiden tuki ja hänen työasentonsa on enemmän etukumara kuin tässä kaaviokuvassa. Yksilölliset poikkeamat keskivertoasennosta tulisi merkitä kuvaan, jotta ne voidaan ottaa huomioon linssityyppiä valittaessa. Nyt kun digitaaliset kamerat ovat yleistyneet, useissa työpaikoissa otetaan työntekijästä kuvia eri työasennoissa ja samalla myös kuva näytöstä, ja työntekijä vie ne mukanaan lasit suunnittelevalle silmälääkärille ja optikolle.
Useiden vuosien ajan näyttöjen laatu parani tasaisesti, mutta nyt mukavan suurille näytöille on alettu ohjelmoida aivan liian paljon katsottavaa, jolloin näköjärjestelmää rasittaa 'visuaalinen häly'. Jotta tiedetään, vastaako tutkittavan näkö työn vaatimuksia, on tiedettävä näytön etäisyyden lisäksi sillä olevan tekstin koko, mieluiten millimetreinä, koska fontin koko vaihtelee näytön laadun mukaan.
Jos työskentely on kiireistä, näytöllä olevan informaation on oltava suurempaa ja paremmin ryhmiteltyä kuin jos katseluun voi käyttää aikaa. Mitä enemmän numeroita ja mitä pitempiä numerosarjoja pitää katsoa, sen tärkeämpää on näytöllä olevan tiedon visuaalinen rakenne. Oheismateriaalit ovat usein suurempi ongelma kuin näyttö. Niitä voi olla paljon, jolloin niiden katselu aiheuttaa kierteisiä päänasentoja, mikä johtaa lihaskipuihin (ks. Dia 15).
|
|
Työntekijän näön laatu vaikuttaa työskentelymukavuuteen ja -tehoon. Työterveyshoitaja ja -fysioterapeutti voivat arvioida työntekijän näköä työpisteessä paitsi mittaamalla lähinäöntarkkuuden, seuraavalla yksinkertaisella tavalla: pyydetään työntekijää kävelemään niin kauas näytöstä, että hän vielä juuri ja juuri pystyy lukemaan näytöllä olevan tekstin. Jos työetäisyys on 65-70cm, teksti pitäisi voida lukea vähintäänkin puolentoista metrin päästä, jotta työskentely ei tapahtuisi liian lähellä näöntarkkuuden kynnysarvoja. Kukaan ei jaksa lukea tekstiä ja erityisesti numeroita, jos itse näkemiseen menee suurin osa energiasta.
'Normaalinäköisen' työntekijän näkömukavuuden pelivara vaihtelee, koska 'normaali näöntarkkuus' vaihtelee arvojen 0.8 ja 2.3 välillä. Esimerkiksi diassa 9 esitetyn työtilanteen vaikeus johtui siitä, että työntekijän näkö oli hiljalleen hämärtynyt alkavan kaihen takia ja hän työskenteli aivan kynnystasolla.
Näön muutos tämänkin työntekijän kohdalla oli tapahtunut enemmän matalien kuin korkeiden kontrastien alueella, mikä näkyy tässä kuvassa. Näöntarkkuus korkeilla kontrasteilla eli tavanomainen näöntarkkuustestillä mitattu arvo on laskenut, mutta on edelleen 'matala normaali' (alempi mittaustaso, rengastetut näöntarkkuusarvot 1,2 ja 0,8). 2.5%:n kontrastissa mitattu näöntarkkuus on huonontunut enemmän (ylempi mittaustaso 2.5%:n korkeudella, näöntarkkuusarvot 0,4 ja 0,1). Jotkut työterveyshuollot ovat jo ottaneet käyttöön matalakontrastisen näöntarkkuustestin ja monet optikot ovat todenneet sen käyttökelpoisuuden erityisesti niissä tapauksissa, joissa tutkittava valittaa näön huononemista, mutta korkeakontrastinen näöntarkkuus ja lasikorjaus ovat ennallaan.
Jos työntekijän näöntarkkuus on alentunut eikä optikko saa parhaalla refraktion korjauksella entistä näöntarkkuusarvoa, tutkittava kuuluu lähettää silmälääkärin tutkittavaksi. Näköjärjestelmään on tullut muutos ja sen syy on selvitettävä. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, optikko ei saa itsenäisesti sovittaa silmälaseja henkilölle, jolla voi olla silmäsairaus - tai näköradan toiminnan muutos vaan henkilön terveystilanne tulee tutkia.
|
|
Jos työntekijä valittaa työhön liittyviä vaivoja, työterveyslääkäri selvittää niiden laadun ja hoitaa ne tai konsultoi erikoislääkäreitä. Silmien seutuun säteilee kipuja hyvin useasta suunnasta. Osan kivuista pystyy työntekijä itsekin selvittämään kotikonstein. Jos on vähänkään syytä epäillä nenän sivuonteloiden ilmankiertohäiriöitä, ne voidaan diagnostisoida seuraavasti: työntekijä sumuttaa yhden kerran jotain nuhasumutetta säryn puoleiseen nenänsieraimeen, hengittää sen jälkeen höyryä 10-15 minuuttia (Benjui-inhalaattorin saa apteekista; siihen laitetaan vain kuumaa vettä), niistää nenän hyvin ja sumuttaa toisen kerran nuhasumutetta. Sen jälkeen voi juoda jotain kuumaa, jotta ontelot lämpenevät myös nielun puolelta. Jos särky häviää parin kymmenen minuutin kuluttua, syynä ei voi olla mikään muu kuin nenän sivuonteloiden alipaine, joka tällä hoidolla hävisi. Samalla työntekijä on oppinut hoitamaan tilanteen tulevaisuudessakin. Taustalla olevat allergiat tai infektiot hoidetaan tavalliseen tapaan.
Purentavirheet ja yläleuan hampaiden tulehdukset saattavat aiheuttaa kivun säteilemisen silmään. Kaikissa näissä tapauksissa silmä on objektiivisesti oireeton ja näkö ennallaan.
Tavallisin toimistotyöläisten silmänseudun kiputila johtuu kaulan- ja hartiaseudun lihasten kivuista, joista esimerkiksi syvempien niskalihasten kipu säteilee silmän ulkolaitaan. Tämän kivun mahdollisuutta voi myös selvittää kotona: silmäsäryn ilmaantuessa mennään suihkuun, hierovaan suihkuun, jos sellainen on, lisätään veden lämpötilaa niin paljon kuin iho sietää ja lihasten lämmittyä venytellään varovasti (=katsotaan kumpaankin nilkkaan vuorotellen, varotaan liian suuria pään kallistuksia, ettei vaurioiteta kaularankaa tai aiheuteta hermojen puristusoireita). Jos silmäsärky tällöin vähenee tai jopa häviää kokonaan, syyllinen on selvä. Hoitona on työn aikana tapahtuva säännöllinen lihasten rentouttaminen ja lihaskunnon ylläpito kuntojumpan tai ruumiillisen työn avulla.
Silmien kirvely, roskantunne, valonarkuus ja väsyminen ovat tavallisia vaivoja, joihin on useita syitä. Useimmiten ne hoidetaan työterveyslääkärin toimesta, kun syynä on lievä allergia tai kuivat silmät. Silmien väsymisen syynä kannattaa muistaa vähäoireinen kilpirauhasen alitoiminta, jolloin luomet voivat olla hiukan turvoksissa, kyynelkerros häiriintyy joskus ja tutkittava on tavanomaista väsyneempi, mahdollisesti myös viluinen, tukka on tullut karkeammaksi ja tutusta työntekijästä saattaa huomata äänen tulleen aikaisempaa matalammaksi.
Vain jos silmälasit ovat särkyneet ja varalaseiksi jääneillä vanhoilla laseilla ei enää millään selviä, voidaan tehdä väliaikaiset varalasit ja varsinainen silmälasien mitoitus tehdä sairauksien hoidon jälkeen. Pääsääntönä on, että vaivat selvitetään ja sairaudet hoidetaan ensin ja vasta sitten käsitellään silmälasikysymykset.
Silmälasit, erityisesti moniteholasit, ovat siksi kalliita, että niiden sovituksen aikana silmän pinta ei saisi olla ärtynyt. Subjektiivinen taittovoiman määritys (= se vaihe, jolloin kysytään kerta toisensa jälkeen, onko 'kuva parempi näin vai näin' ) on riittävän hankala, vaikka silmän pinta on normaali. Jos kuvan laatu muuttuu jokaisen räpäytyksen jälkeen hetkeksi, ei kuvan laatua voi arvioida kunnolla.
Jotta työntekijä osaisi vaatia yleislasien suunnittelulta oikeita asioita, hänen pitää tuntea työpisteensä rakenne ja sen vaatimukset silmälasien suhteen. Kun työpisteet nykyään tehdään niin, että niissä on pelivaraa ikänäköisen laseja ajatellen, silmälasien linssien valinnassa se on otettava huomioon.
Jos työntekijä käyttää useaa eri työpistettä, monikäyttäjatyöpisteiden rakenteen on joustettava eri-ikäisten työntekijöiden näkötilanteita vastaavasti. Usein tällaisessa työpisteesä, jossa viivytään vain hetki, seisotaan, jolloin katseluetäisyyksien järjestely on yksinkertaista, kun työpinnan korkeuden voi helposti säätää pituuttaan vastaavaksi. Jos työtä tehdään istuen, työpisteen rakenne ratkaistaan seuraavasti:
- ensin tuolille istuu pitkäjalkaisin työntekijä (koska hänen jalkojaan ei voi lyhentää)
- tuolin ja pöydän korkeus säädetään hänelle sopivaksi
- lyhyempiraajaiset työntekijät käyttävät jalkatukea
- seuraavaksi tuolille istuu vanhin tai hankalimpia silmälaseja käyttävä henkilö
- näytön korkeus ja etäisyys säädetään hänelle mukavaksi
- usein muut työntekijöiden ei tarvitse säätää työpistettä kovinkaan usein, mutta sekä korkeussäädön että etäisyyssäädön pitää olla helppokäyttöisiä.
Silmälasien sovitusta varten työntekijän on oltava tietoinen työasennostaan, koska se ei hevin muutu. Valokuva on paras dokumentaatio, mutta työasennon osaa kyllä ottaa myös optikon tai silmälääkärin vastaanotolla, jos asiaa on ajatellut työpaikalla. Istuma-asento ja erityisesti pään asento vaikuttaa lasien suunnitteluun.
Jotta silmälasien linssit osataan laittaa oikeaan kohtaan sangoissa, työpisteessä voidaan tarkastaa, mistä kohdasta näytön yläreuna näkyy silmälasin läpi. Jos lasit ovat jääneet heikoiksi ja leukaa täytyy nostaa nähdäkseen näytön yläosassa olevan tekstin, leukaa EI kohoteta tämän mittauksen aikana vaan pää pidetään siinä asennossa, missä se haluttaisiin pitää näyttöä katsellessa. Naapuri voi tarkkailla, ettei työasento tässä vaiheessa muutu normaalia takakenoisemmaksi. Kun asento on luonteva, tuodaan silmälasien edessä viivotin tai kortti ylhäältä alaspäin, kunnes sen alareuna on näytön yläreunan korkeudella. Tähän kohtaan tehdään silmälaseihin merkki vesiliukoisella tussilla. Sen perusteella optikko tietää, mille korkeudelle uusiin laseihin linssi on sovitettava, jotta näytön etäisyyttä vastaava voimakkuus olisi oikealla korkeudella.
Kun silmälasit sitten ovat valmiit, linssien asennus tarkastetaan taas työpisteessä: kun istutaan mukavassa, tyypillisessä asennossa, näytöllä olevan tekstin tulee näkyä ilman, että leukaa joutuu nostamaan. Kun kumarrutaan lähemmäs näyttöä tai kallistutaan hieman taaksepäin, pelivara kumpaankin suuntaan on likipitäen sama. Pelivara pienenee ikävuosien kertyessä.
Mitä enemmän työntekijä tietää silmälaseista, sen osaavampi asiakas hän on optikkoliikkeessä. Ikänäköisyyttä korvaavia linssejä on nykyään niin paljon, että vain optikot pysyvät ajan tasalla. Toimistotyössä ja useimmissa muissakin töissä laaja lukukenttä ja vähäiset vääristymät kuvan laidoilla tekevät katselun vaivattomaksi. Joissain laseissa progressioalue (=alue, jossa lasi asteettain muuttuu lukulasiksi) on kapea ja siksi sopimaton esimerkiksi näytön katseluun. Niitä ei pidä valita toimistotyössä käytettäviin yleislaseihin.
Pään asennosta oli jo edellä puhe. Se kannattaa käydä läpi optikon kanssa tarkasti, jotta linssi ei tule sijoitetuksi väärälle korkeudelle. Silmälasisankojen on muodoltaan oltava sellaiset, että niihin saadaan käytettävissä olevasta raakalasista riittävän suuri lukualue. Alareunaltaan litteä sanka saattaa leikata osan lukualuetta. Tätä kirjoittaessa myyntiin on tulossa uusia linssiratkaisuja, joissa lukualueen korkeutta on vähennetty. Niiden väitetään toimivan hyvin myös toimistotyössä, mutta kokemuksia on vielä liian vähän.
Kun työntekijä vie kaiken edellä käsitellyn tiedon optikolle, lasien suunnittelu onnistuu ensimmäisellä yrittämällä. Jos lasit kaikesta huolimatta eivät toimi, vika ei ole asiakkaassa, joka on hoitanut oman osuutensa hyvin, vaan suunnittelussa tai toteutuksessa, joka sen tähden uusitaan (korvauksetta), kunnes lasit toimivat moitteettomasti.
|
|
|
Työlasiasioiden hoidossa kaikkien osapuolten työ on tarpeen, mutta aivan erityisesti työntekijän tiedot omasta työstään ja silmälasiratkaisuista. Toimistotyössä selvitään pääasiassa yleislaseilla. Erityislaseja tarvitaan silloin, kun näyttö on esimerkiksi niin suuri graafinen näyttö, että sen yläreuna jää katsetason korkeudelle ja fontin pienuuden ja merkkien paljouden takia näyttö on pidettävä lähempänä kuin tavanomaisissa toimistotöissä. Vanhimmissa työntekijäryhmissä saattaa tulla kysymykseen erityistyölasi silloinkin, kun yleislasillakin tulee toimeen. Tällöin kyseessä on vaativa katselutilanne, jossa voidaan tinkiä kauas katsomisesta, jotta saadaan mahdollisimman hyvä kuvan laatu lähikatseluun. Erityislaseja tarvitaan väliaikaisesti myös tilanteissa, joissa työpistettä ei voida korjata työntekijän yleislaseja vastaavaksi esimerkiksi siksi, ettei työpöytää haluta vaihtaa odotettavissa olevan muuton takia. Muuton jälkeen erityistyölasit saattavat tulla tarpeettomiksi tai jopa epämukaviksi.
Työntekijöiden informointi työpaikoilla on edelleenkin tarpeen, koska joka vuosi osa työntekijöistä tulee ikänäköisiksi ja heille oman jouston loppuminen näkötoiminnoista on uutinen ja kohtalainen henkinen trauma. Jollei työpisteen rakenteeseen ole aikaisemmin viitsinyt kiinnittää huomiota, ikänäköisyyden alkaessa se alkaa olla välttämätöntä. Työntekijöiden silmien seudun vaivat tutkitaan ja hoidetaan ja työntekijöitä opetetaan hoitamaan oireet heti niiden ilmaantuessa.
Työntekijöiden tietoisuutta lasiasioissa parannetaan nykyisestä, samoin kuin työpisteestä otettavien mittojen tarkkuutta.
Näytöllä olevan informaation laadusta annetaan riittävä tieto lasien suunnittelua varten. Optikoiden ja silmälääkärien tietämystä työnäöstä tulee myös lisätä ja optikoiden vastuuta lähettää jatkotutkimuksiin työntekijät, joiden näössä on tapahtunut muutos, korostaa, koska edelleenkin jopa Helsingissä saattaa käydä, että johtavassa asemassa oleva henkilö tulee ensimmäisen kerran silmälääkäriin 62-vuotiaana, jolloin oireeton glaukooma on vienyt huomatavan osan näkökentästä. Terveystarkastukset silmälääkärin vastaanotolla kerran viidessä vuodessa ovat edelleenkin tarpeellisia.
Kun työntekijöiden ja työterveyshuollon tietämys silmälasiasioissa lisääntyy, yleislasien laatu paranee ja työntekijöiden työmukavuus lisääntyy. Samalla erityistyölasien määrä vähenee, mikä ei ole 'saavutetun edun' menettämistä, koska lasien vaihtaminen ei ole etu.
Tämä tiivistelmä, joka kehitettiin Aucklandissa vuonna 1990 pidetyn työnäkösymposiumin aikana, pitää edelleenkin paikkansa. Jos työpisteet suunnitellaan niin, että niiden rakenteessa otetaan huomion ikänäköisyyden aiheuttamat rajoitteet ja yleislasit suunnitellaan niin, että se sopivat työpisteen rakenteeseen, erityistyölaseja tarvitaan toimistotyössä hyvin harvoin.
Silmälasien suunnittelu ja toteuttaminen on tyypillistä tiimityötä, jossa korostuu muiden työhön osallistuvien työn tuntemisen merkitys. Työpaikoilla tarvitaan lisää tietoa silmälaseista ja ergonomiasta, optikkojen ja silmälääkärien työssä lisää tietoa työn asettamista vaatimuksista.
Silmälääkäri ja optikko toimivat konsultteina: He eivät määrää erityistyölaseja vaan ehdottavat harkittaviksi niitä, jos työpistettä ei voida korjata yleislaseja vastaavaksi. Kullakin työpaikalla on lisäksi omat traditionsa. Direktiivi tai valtioneuvoston päätös eivät kiellä erityistyölasien kustantamista työntekijälle, jos työnantaja katsoo sen aiheelliseksi, mutta yleislasien korvaaminen on verotettava palkan lisä.
Sekä erityistyölasien tarpeen ja laadun selvittämisessä että yleislasien hankkimisessa tarvitaan edelleenkin kaikkien tiimin jäsenien osallistumista ja tärkeimpänä tässä tiimissä on edelleenkin itse työntekijä.
Tällä hetkellä työntekijöiden tietämyksen lisääminen ja kunkin työpaikan menettelytapojen selvittäminen kaikille osapuolille on ajankohtaisin asia. Jotta työntekijät saisivat kaikilta tiimin jäseniltä samansuuntaista tietoa, kunkin ammattikunnan tulisi keskuudessaan käydä läpi nyt valmistuvat ohjeet "rautalangasta vääntäen".
[ Takaisin ]