AKKOMODAATIO, IKÄNÄKÖISYYS
Ikänäköisyyden mittaaminen on periaatteessa helppo tehtävä, jota on kuitenkin huonolla menestyksellä opetettu työterveydenhuollon henkilökunnalle vuosikymmenet. Vaikeuden syy on ilmeisesti se, että ikänäköisyyden merkitystä on vaikea hahmottaa ennen kuin itse alkaa olla ikänäköinen. Ikänäköisyys on kuitenkin niin keskeinen ongelma tänä päivänä työpaikoilla, että siihen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Ikänäköisyyden vaikutus työasentoon korostuu toimisto- ja valvomotyössä, mutta myös "mittarinlukija"-tyyppisessä työssä, joita on paljon, esim. kaikki rakentamiseen ja asentamiseen liittyvät tehtävät, joissa joudutaan katsomaan tarkkaan myös ylöspäin, samoin kirjastonhoitajien ja usein myös sairaanhoitajien työssä. Kaikissa näissä töissä saatetaan joutua lukemaan myös ylhäällä olevia tekstejä tai muuta tarkkaa katsottavaa, jolloin lukulasikorjaus pitää olla myös lasien yläreunassa.
Kuva 6. Toimistotyön tavallisimmat näköergonomian virheet liittyvät ikänäköisen työntekijän silmälasien ja työpöydän järjestyksen yhteensopimattomuuteen, joka johtaa siihen, että leukaa on nostettava normaalia korkeammalle (1) ja jos lukuosa on liian vahva (2), myös kumarruttava eteenpäin, jolloin paitsi niska, myös alaselkä kipeytyvät.
Korkealla olevaa näyttöä ja oheismateriaaleja tai funktionäppäimiä vuorotellen katsellessa päätä joutuu nyökyttämään (3). Edes erityislasit (4) eivät poista nyökyttelyä kokonaan (tässä Datacomfort).
Jos näyttö sijoitetaan alas (5), pään asento on luonteva eikä nyökyttelyä esiinny. Eri linsseillä saadaan vain hiukan erilainen työasento samalla reseptillä, kuvassa 5 Datacomfort ja kuvassa 6 yleislasi Comfort.
Toimistoissa työasentoon vaikuttaa näyttöjen sijoitus, joka monissa työpaikoissa on edelleenkin huono. Syynä on se, että näytön tuo työntekijälle
nuori asentaja, joka ei ole saanut ohjeita ergonomiasta ja joka asentaa laitteen pöydälle koneosan päälle "tilan säästämiseksi" ja koska se myös on tavallisin asennus, joka esiintyy mainoksissa. Seurauksena on pään "nyökyttäminen" ja leuan nostaminen, mahdollisesti myös eteenpäin kumartuminen ja näiden aiheuttamat niskan ja alaselän kiputilat. Kyseessä on niin paljon fysikaalisia hoitoja aiheuttava työn suunnittelun
virhe, että siihen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.
Jos työpöydällä olevien katselukohteiden etäisyydet ja korkeudet suunnitellaan hyvin, ei erityistyölaseja tarvita juuri lainkaan muuta kuin joissain harvoissa valvomoissa ja joidenkin suurten graafisten näyttöjen ääressä. Erityislasit eivät ole mukava ratkaisu, jos niitä joutuu vaihtamaan yleislaseihin useita kertoja päivässä. Lisäksi ne merkitsevät ylimääräistä kustannusta. Siksi työasennot kannattaa tarkastaa ajoittain ja opettaa työntekijät alun alkaen sijoittamaan näyttö työpöydälle mukavasti.
Mittaustekniikka:
Akkomodaatiokyky on helppo mitata. Tutkitaan, miten lähelle työntekijä voi nostaa luettavan tekstin joko ilman silmälaseja tai lukulasejaan käyttäen. Jos kyseinen etäisyys on pienempi kuin tavanomainen työetäisyys, on akkomodaatioreserviä olemassa. Työetäisyyksiä tutkittaessa on mitattava myös, kuinka kaukaa työntekijä voi lukea tekstejään vaivatta, eli sijoittuvatko kaikki tehtävät niille etäisyyksille, joille kuva on
kirkas. Jos jokin työteksti, tavallisesti näyttö tai pöydän takana oleva teksti, ei näy hyvin, on harkittava joko sen paikan muuttamista tai lasien suunnittelua työ huomioiden tai molempia korjauksia samanaikaisesti.
Uusia laseja hankittaessa työntekijällä pitää aina olla kunnollinen kuvaus työstään, jotta työulottuvuudet osataan ottaa huomioon silmälaseja suunniteltaessa. Mitä paremmin työntekijä ymmärtää työnsä ergonomian ja silmälasien suunnittelun mahdollisuudet, sen paremmat silmälasit hän todennäköisesti saa.
Työetäisyyksiä mitattaessa tulee muistaa, että niissä on yleensä huomattavan paljon joustovaraa, jos työpöytä on suunniteltu hyvin. Usein näkee esimerkiksi näytön etäisyydeksi merkityn yhden ainoan etäisyyden, esimerkiksi 60 cm, vaikka pöydässä olisi pelivaraa. Näytön voi myös sijoittaa pöydän takana olevalle laatikostolle, jos muuten tila ei pöydällä riitä. Näyttöjen tekstithän ovat useimmiten niin suuria, että ne pystyy lukemaan hyvinkin kaukaa. Poikkeuksena ovat suuret graafiset näytöt, joita käytetään ladonnassa ja erilaisissa suunnittelutöissä ja joihin on tungettu tavattoman paljon pientä kuvaa ja tekstiä yhdelle näytön alalle.
 
|