YHTEISNÄKÖ

Yhteisnäköä mitataan usein testeillä, jotka aikanaan on kehitetty lasten yhteisnäön kehittymisen tutkimiseksi. Yhteisnäön laadulla on hyvin harvoissa töissä merkitystä, stereonäkökään ei ole välttämätön kuin stereokartoituksen tapaisissa töissä ja joissain työtilanteissa, joissa työtilassa ei ole varjomuodostusta eikä tilan hahmottamiseen voi käyttää myöskään esineiden osittaista peittymistä toistensa taakse.

Yhteisnäön eri tasojen, fuusion ja stereonäön, tutkimisesta on harvoin sanottavaa hyötyä työterveyshuollon tasolla. Päinvastoin, testitulokset usein hermostuttavat työntekijän aivan turhaan, kun hän kuulee, että hänellä on "piilokarsastus" tai että hänellä on stereonäön puute. Oireettomalta henkilöltä ei näitä toimintoja kannata tutkia eikä oireellinen henkilö kuulu seulontatutkimuksiin.

Työterveyshuollon henkilökunnan tulisi kuitenkin ymmärtää yhteisnäöstä sen verran, että he pystyvät hahmottamaan poikkeavuuksien merkityksen oikein. Hyvin usein nimittäin päättävässä asemassa olevat henkilötkin ymmärtävät yhteisnäöstä siksi vähän, että kun heille selittää amblyopian olevan merkityksetön esim. liikennenäössä, heidän reaktionsa on "väität siis, että toisen silmän näöllä ei ole mitään merkitystä".

Kuva 5 esittää kuvan summeerautumista yhteisnäön aikana ja osoittaa, että tavanomaisen amblyopian eli "laiskan silmän" vaikutus toiminnalliseen näköön on yleensä vähäinen, minkä vuoksi eräät näistä henkilöistä eivät edes ole tietoisia siitä, että heidän toisen silmänsä näkö on poikkeava.

Kuva 5. Vasemman ja oikean silmän kuvien summeerautuminen erilaisissa yhteisnäön tilanteissa. Yksinkertaisuuden vuoksi näissä esimerkeissä oikea silmä on aina dominoiva, johtava, silmä. A. Normaalinäköisen henkilön vasemman ja oikean silmän yhteiskentässä keskeinen näöntarkkuus on likipitäen sama kuin kummankin silmän erikseen ja kentän laajuus runsaat 180 astetta.

5B. Jos vasen silmä on sisäänkarsastava ja amblyooppi (0.3), on yhteiskentän keskeinen näöntarkkuus sama kuin johtavan silmän näöntarkkuus ja kentän koko vain hiukan, eli karsastuskulman verran pienempi kuin normaalinäköisellä. Amblyoopin silmän laitakenttä osallistuu näkemiseen normaalisti.

C. Jos vasen silmä on uloskarsastava, yhteiskentän keskeinen näöntarkkuus on sama kuin johtavan silmän näöntarkkuus ja kenttä suurempi kuin normaalitapauksessa (=erinomainen liikenteessä ja töissä, missä pitää seurata laajaa kenttää).

Tietyissä tapauksissa yhteisnäön laadulla on merkitystä työturvallisuudelle. Tavallisin huomioitava tilanne on pienikulmainen vuorotteleva karsastus työntekijällä, jonka laiska silmä on lapsena harjoitettu niin, että karsastus on vuorotteleva. Jos silmien käyttö on symmetristä, työntekijä ei ole tietoinen siitä, milloin hän vaihtaa fiksoivaa silmää. Hän saattaa vaihtaa fiksaatiota myös kesken jonkin tarkan katsomisen, jolloin katsomisen kohde yhtäkkiä vaihtuukin ja työskentelyyn tulee joskus hyvin hankala katkos. Esimerkkinä tästä mainittakoon korvalääkäri, jonka työskentelyä häiritsee se, että juuri tärykalvopunktion hetkellä katse siirtyykin toiseen silmään ja tärykalvon sijasta näkyy vastapäinen seinä.

Työntekijä itse taas voi joutua vaaralliseen tilanteeseen esim. junamiehenä vaunuja kytkiessään, jos hän huomaamattaan katsoo koukkua toisella silmällään ja siirtäessään katseen lenkkiin vaihtaa fiksoivaa silmään. Silloin etäisyyden arvio on väärä ja saattaa aiheuttaa käsivamman tai ainakin kytkemisen epäonnistumisen.

Työturvallisuuden kannalta olisi parempi, jos karsastusten hoidossa ei pyrittäisi täydelliseen vuorotteluun vaan jätettäisiin hoito tilanteeseen, jossa "laiskan" silmän keskeinen näkö on normaali, mutta johtava silmä vielä selvästi johtava, jolloin fiksaation vaihtumisia ei tapahdu kesken työn.

Yhteisnäköön ja näöntarkkuuteen liittyvät asiat pitäisi ottaa keskustelun kohteeksi, koska EU:n maantieliikennettä koskeva direktiivi on aikaisempia määräyksiä tiukempi ilman mitään perusteita. Siinä ei oteta huomioon silmän dominanssia, oletetaan ilmeisesti, että 'parempi' silmä on aina dominoiva silmä. Näin ei ole, jos dominantin silmän keskeinen näkö on alentunut huonommaksi kuin ei-dominoivan silmän. Dominanssi ei vaihdu, aivan samalla tavoin kuin ei kätisyyskään vaihdu johtavan käden vammautuessa.

Edellä olevista esimerkeistä saanee jo käsityksen siitä, miten tarkkaan yhteisnäön laatu on arvioitava. Sitä ei siksi voida tehdä työterveyshuollon perustutkimuksena vaan se kuuluu lääkärille, joka on perehtynyt sekä karsastuskysymyksiin että työlääketieteeseen.