Amblyopian eli ”laiskan silmän” seulontatutkimuksissa
lähi- ja kaukotestin käyttäminen on osoittautunut tehokkaimmaksi menetelmäksi.
Alle nelivuotiaita lapsia tutkittaessa testaus onnistuu parhaiten, jos lapsi on tutustunut testikuvioihin
etukäteen. Se voidaan järjestää esimerkiksi niin, että testikuviot on kopioitu
siihen kutsuun, jolla lapsi kutsutaan tarkastukseen tai kehotetaan sen lisäksi vanhempia pelaamaan LEA Palapeliä internetissä.
Tutkimuksen voi myös alkaa LEA Palapeliä
pelaamalla, koska se tuo testaamiseen leikin tunnun ja samalla selvitetään kuvioiden nimet.
Lähinäkö on lapsen toiminnoissa tärkeämpi kuin
kaukonäkö ja lapset ovat tottuneet käyttämään nä
köään lähitoiminnoissa. Siksi testaus aloitetaan
lähinäöntarkkuustestillä kummankin silmän ollessa
peittämättä ja sen jälkeen siirrytään kaukotestaukseen 3
metrin etäisyydelle. Tästä menettelystä on myös se hyöty,
että likinäköisen lapsen testauksessa todetaan hänen näkevän
hyvin lähelle eikä hätäännytä, kun lapsi ei näe
kaukotestistä suurimpiakaan kuvioita.
Näöntarkkuuden seulonnassa, kuten kaikissa seulonnoissa, tutkimus
kohdistuu ainoastaan oireettomiin lapsiin. Jos lapsella on oireita tai vaivoja (karsastus, siristely
testauksen aikana, pään vino tai kierteinen asento, silmien hierominen, punoitus jne),
niin lapsi lähetetään hoitoon, vaikka näöntarkkuusarvot olisivat
normaalit. Kyseessä on kansanterveystyön alueeseen kuuluva lähete vain, jos
kyseessä on ”laiskan silmän” epäily ja sen lisäksi
karsastus tai sen epäily. Muuten kyseessä on sairauden hoito.
Näöntarkkuusseulontaan on kehitetty uudet testit, jotka poikkeavat
aikaisemmista siinä, että tausta on suureksi osaksi harmaa, mikä
vähentää häikäisyä ja toisaalta kehitysmaissa testin
likaantuminen ei näy ihan heti. Testin voi puhdistaa miedolla pesuaineella, mutta sitä
ei siellä ehdi tekemään kesken päivän. Testirivien
etäisyyttä on lisätty lähitestissä, jotta sekä lapsen
että testaajan on helppo tietää, mille riville pitää katsoa.
Kaukotestissä näytetään yksi rivi kerrallaan, mikä nopeuttaa
ja selkiinnyttää testausta. Kaukotestissä on kutakin symbolikokoa kaksi
riviä, joten tarvittaessa voi luettaa toisenkin rivin ja kun siirrytään toisen
silmän tutkimiseen, käytetään eri testirivejä kuin
ensimmäistä silmää tutkittaessa.
Lähi- ja kaukotestin käyttöohje
Aloitetaan lähitestauksella. Ensin on sovittava symbolien nimet.
Osoita ylimmän rivin symboleita vuorotellen ja kysy, minkä kuva se mahtaisi olla.
Nimien sopimisen yhteydessä saa käsityksen siitä, millaisella
äänellä lapsi vastaa silloin, kun kuviot ovat helpot nähdä. Jos lapsi ei
halua vastata puhumalla, sovi muusta vastaamistavasta. Testin alareunassa olevia suuria kuvioita
on lapsen helppo osoittaa sormella. Toiset lapset tukeutuvat mieluummin kolmiulotteisiin
LEA Palapelin palikoihin.
Kuvioita voi osoittaa sormella tai lukutikulla (ei kynällä, koska se
helposti sotkee testin), mutta vain hetken, koska sen pitäminen katsottavan kohteen vieressä
helpottaa katseen kohdistamista. Kultakin riviltä kysytään vain ensimmäinen kuvio,
aluksi voi jopa hypätä joka toisen rivin yli, jotta päästään
mahdollisimman pian kynnystasolle (= pienimpiin lähes oikein nähtyihin kuvioihin).
Kun lapsi vastaa väärin tai muuttuu epävarmaksi, palataan
edelliselle riville ja luetetaan sen kaikki kuviot. Lapsen on helpompi tietää, mitä
kuviota hänen pitää katsoa, jos testaaja kysyessään toistaa lapsen
vastauksen . Jos lapsi on vastannut 'talo', testaaja kysyy "Mikäs sitten on talon
vieressä?" Jos lapsen vastaus on ollut väärä, sitä ei voi toistaa
vaan silloin on kysyttävä "Mikäs on sen vieressä?" Lyhyt
osoittaminen on nytkin avuksi. Sormella ei voi osoittaa pieniä kuvioita, joten vanhanaikainen
lukutikku on edelleen käyttökelpoinen. Näyttäminen on tässä
vaiheessa yhtä lyhyt kuin edellisilläkin riveillä.
Seulontatestiä käytettäessä luettavalla rivillä
pysyminen on siksi helppoa, että riittää, kun riviä osoittaa kerran. Jos
lapsi vaikuttaa hyppelevän riviltä toiselle, ylemmät rivit kannattaa
peittää.
Kun tullaan 0.63 riville, kumartuvat lähes kaikki nelivuotiaat
lähemmäs. Seulontatilanteessa ei tarvitse jatkaa tässä vaiheessa sen
pitemmälle. Vanhempia lapsia tutkittaessa lapselle pitää sanoa
ystävällisesti, että testin nyörin pitää olla koko ajan suora
eli lapsen pitää istua kumartumatta.
Jos lapsi hyppää yhden symbolin yli, siitä huomautetaan ja
samalla näytetään, minkä symbolin yli lapsi hyppäsi. Jos vastaus
on oikein, se hyväksytään.
Jos lapsi ei jaksa osallistua lähitestillä testaamiseen, annetaan hänelle kotiin harjoitustestin kopio, jonka voi tulostaa tästä. Jos lapsi ei parin kolmen viikon harjoittelun jälkeen vieläkään selviä testitilanteesta, hänen näkönsä (ja kuulonsa) pitää tutkia ennen kuin aletaan selvittää muita kehityksen viivästymisen syitä.
Viimeinen eli pienin kuviokoko, josta lapsi näkee vähintään
3 viidestä oikein, on lapsen lähinäöntarkkuus. Jos lapsi näki neljä
symbolia riviltä 0.8, on näöntarkkuus 0.8 (-1) edellyttäen, että testi oli 40 cm:n
etäisyydellä.
Kaukonäöntarkkuuden mittaaminen
Binokulaarisen lähinäöntarkkuuden mittaamisen jälkeen
siirrytään kaukonäöntarkkuuden mittaamiseen. Kuten lähinäön
testauksessa, nytkin kysytään vain kunkin kuviokoon ensimmäinen kuvio. Kutakin
kuviokokoa on 2 riviä, jotta epäselvissä tapauksissa voidaan luettaa toinen rivi.
Tämä on mielekästä silloin, jos lapsi sattuu sanomaan esim. omenaa taloksi,
kun talo onkin seuraavana kuviona rivillä. Juuri kukaan meistä ei sano samaa kuvion
nimeä kahta kertaa peräkkäin ja siten seuraavakin kuvio saa väärän
nimen. Jos se sattuu olemaan sitä seuraavan kuvion nimi, lapsi yleensä hämmentyy
täysin, jolloin on parempi ottaa esiin uusi saman kokoinen rivi.
Binokulaarisen näöntarkkuuden jälkeen mitataan kummankin
silmän näöntarkkuus erikseen. Mittaus tehdään samalla tavoin kuin
binokulaarinen mittaus. Silmän peittämiseen käytetään joko kahta
aurinkolasiparia, joissa on toinen linssi poistettu ja toinen peitetty tai erityisesti seulontaa varten
suunniteltua peittosankaa eli näköseulakehystä.
Näöntarkkuuden kynnysarvo merkitään kuten lähitestauksessa. Jos
pienin kuviokoko, jonka lapsi näki, oli 1.25-rivi ja siltä 3 oikein, tulos merkitään
1.25(-2).
Seulontatutkimuksiin on kehitetty erityinen peittosanka, joka on suorien sivusankojen ansiosta
helppo laittaa lapsen päähän.
Jos kaukonäöntarkkuudet poikkeavat toisistaan enemmän kuin
kokonaisen rivin verran, mitataan monokulaariset näöntarkkuusarvot lähitestillä.
Mittauksessa on mukavinta käyttää tutkittavan silmän puoleista
symboliryhmää. Mittaus tapahtuu samalla tavoin kuin binokulaarinen testi.
Monokulaaristen näöntarkkuusarvojen mittaaminen lähitestillä on erityisen tärkeää 5-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten tutkimisessa. Jos kaukonäöntarkkuus on matalampi kuin aikaisemmin, mitataan monokulaariset lähinäöntarkkuudet. Jos ne ovat symmetriset ja normaalit, kyseessä on alkava likitaittoisuus, joka ei alkuvaiheessaan häiritse lapsen touhuja ja jota ei tarvitse korjata. Lasta ei silloin tarvitse lähettää jatkotutkimuksiin. Näin säästetään sekä konsultaatiokustannuksista että vanhempien aikaa.
Jos sen sijaan myös lähinäöntarkkuusarvot ovat normaalista
poikkeavat, lapsi täytyy tutkia tarkemmin. Usein kysymyksessä on hajataittoisuus, jonka
korjaaminen saattaa olla aiheellista, mutta kyseessä voi olla myös alkava verkkokalvon
toiminnan muutos. Erityisen tarkkana on oltava, jos lapsen käytökseen on tullut
poikkeavuutta tai hän ei 'ko-operoi'. Silloin kyseessä saattaa olla harvinainen neurologinen
sairaus, johon kuuluu sekä näön aleneminen että kehityksen taantuminen ja
käytöshäiriöt.
Seulonnassa käytetyt suositusarvot
Useilla paikkakunnilla on seulonnassa käytössä
vähimmäisvaatimus, mitä parempi näöntarkkuuden tulisi olla. Tavallisin
seulontaraja on 0.5 näöntarkkuus binokulaarisesti neljän vuoden iässä.
Joissain kunnissa on kuusivuotiailla seulontarajana monokulaarinen näöntarkkuus 0.8.
Nelivuotiaiden seulontaraja puoltaa paikkaansa, jotta saadaan lievätkin heikkonäköisyydet
tutkimuksiin viimeistään neljän vuoden iässä. Kuusivuotiaiden seulontarajan
hyödyllisyys on kyseenalainen, koska lapsi ei juuri koskaan tarvitse silmälaseja, jos
näöntarkkuus on symmetrisesti 0.8 ja silmien toiminnat muuten täysin normaalit.
Silmälääkärin konsultaatio voisi silloin jäädä koulun alkuun,
jolloin pienillä hajataittoisuuksilla saattaa olla merkitystä lukemaan oppimisessa.
Näitä asioita on käsitelty yksityiskohtaisesti osiossa Neuvola & koulu.
M-arvo ilmaisee metreissä etäisyyden, jolta "normaalinäköinen henkilö" (näöntarkkuus 1.0) näkee kyseisen rivin.