LEA Palapeli
#251600

LEA Palapeli on leikkikalu ja samalla monipuolinen testi- ja kuntoutusväline. Se voidaan ottaa käyttöön jo varhain tukemaan lapsen näön ja motoriikan kehittymistä. LEA Palapeli on tyypillinen kehittävä lelu, joka antaa ensimmäisen syntymäpäivän aikoihin mahdollisuuden monien keskeisten käsitteiden opetteluun. Ennen ensimmäistä syntymäpäivää palikat ja lauta tutkitaan suun avulla, koska näköön perustuva tieto tarvitsee konkreettisen kokemuksen käsien ja suun avulla. Olemme kaikki oppineet ”käsittämään” käsiemme ja suun avulla.

Sekä terveiden että vammaisten lasten tulisi saada tilaisuus keksiä ratkaisut itse. Siksi lasta ei opeteta vaan hän saa seurata sivusta vanhemman lapsen leikkiä tai aikuisen liikkeitä, kun tämä laittaa palikat paikoilleen ja pelin laatikkoon leikkituokion jälkeen ja sanoo ”minä laitan palikat nyt koloihinsa ja laatikon hyllylle lepäämään” . Palikoiden laittamisen oikeisiin koloihin oikeaan asentoon lapsi saisi keksiä itse, jotta hän kokisi keksimisen riemun. Osaamisen ilo näkyy videossa, jossa 18 kuukauden ikäinen vauva näyttää vanhemmilleen, että hän osaa laittaa palikat oikeihin paikkoihin. Kyseessä on vaikeampi palapeli kuin LEA Palapeli, koska palikoita on useampia ja kolot ovat kaikki puun värisiä.

Palapeliä käytetään kuin kirjaa yhteiseen leikkiin. Leikin loputtua palapeli laitetaan hyllylle siksi korkealle, että lapsi saa sen vain pyytämällä aikuiselta apua.

Samanlainen/erilainen-käsite opitaan ensin vertaamalla värejä ja muutamaa viikkoa myöhemmin vertaamalla perusmuotoja. Palapelin värillistä puolta käytetään ensin ja ota aluksi vain kaksi helpointa palikkaa, ”rengas” ja ”ikkuna”. Kun nämä alkavat osua koloihinsa, voidaan lisätä ”omena/sydän” ja viimeisenä vaikein eli ”talo/nuoli”. Kun lapsi oppii laittamaan kaikki palikat paikoilleen värillisellä puolella, voidaan palapelin laudan mustavalkoinen puoli kääntää näkyviin ja nähdään, kelpaako se jo.

Lapsi saattaa kääntää laudan välittömästi 'oikein päin' kuin merkiksi siitä, ettei mustavalkoinen puoli vielä kiinnosta. Jonain päivänä hän kiinnostuu mustavalkoisista koloista, joihin hän tavallisesti ensin laittaa palikat värillinen puoli ylöspäin.

Kun lapsi on oppinut laittamaan palikat paikoilleen mustavalkoisella puolella, voidaan siirtyä kuvakäsitteen harjoitteluun. Lapsen katsellessa piirretään palikoiden ympäri viiva ja sitten ihmetellään lapsen kanssa kuvaa, joka jää paperiin, kun palikka nostetaan pois. Lapsi saa 'värittää' kuvan ja laittaa palikan kuvan päälle. Näin kuva liittyy konkreettiseen esineeseen, ja lapsen on helpompi oivaltaa, että kuva edustaa palikkaa ja siksi sillä on myös sama nimi. Kuvakäsitteen kehittäminen on monelle heikkonäköiselle ja kehitysvammaiselle lapselle vaikeaa. Piirtäminen palikoiden ja monien tavallisten esineiden ympäri tekee kuvista helpommin ymmärrettäviä.

Seuraavassa vaiheessa lapset oppivat laittamaan palikat isojen kuvien päälle, sitten vähän peinempien kuvien päälle ja lopulta LEA Pelikorttien tai LEA Dominon kuvien päälle, jolloin ollaan mittaamassa näöntarkkuutta yksittäisillä kuvioilla. Testaustilanteiden videot ovat osoitteissa: "Lasten näön tutkimiseen tutustuminen" ja "Testing vision of a child with Down Syndrome".

  

Vaikka lapsi on tässä vaiheessa hallinnut palapelin värillisellä puolella leikkimisen jo kuukausia, hän haluaa usein toistaa tätä helpointa pelitilannetta. Silloin sitä voi uudistaa kääntämällä lautaa silloin tällöin eri asentoihin, jolloin lapsen pitää katsoa tarkasti, missä oikea kolo milloinkin on. Tämä pelitilanteen muutos viehättää vielä vuoden kuluttuakin lapsen pelatessa vastaanotolla palapeliä sillä aikaa, kun kyselen äidiltä käynnin syynä olevan kysymyksen yksityiskohtia. Palapeliä on äidin helppo pitää sylissä olevan lapsen edessä. Näin pelitilanne tekee tutkimuksen aloittamisen lapselle tutun ja vaarattoman tuntuiseksi.

Pelin aikana voidaan tehdä havaintoja:

  1. Silmän-käden-koordinaatiosta, kun lapsi tarttuu palikoihin ja yrittää laittaa palikan koloon.

  2. Käden motoriikasta, joka voi olla heikosti lapsen hallinnassa. Jos palikoihin tarttuminen on vaikeaa, palikkoihin kannattaa liimata pieni metallilevy. Lapsi voi silloin käyttää magneettia, joka on joko tarranauhan avulla lapsen kämmenessä tai liimattuna samppanjapullon korkkiin.

  3. Siitä, miten lapsi hallitsee egosentrisen tilan. Jos tilan suunnat eivät ole selvät, palikoiden pyörittäminen, kunnes palikka on oikeassa asennossa, on vaikeampaa kuin samanikäisillä lapsilla yleensä.

  4. Tilaan liittyvän muistin käyttö paljastuu, kun laudan asentoa muutetaan ja lapsi yrittää laittaa palikan samaan kohtaan, mihin se sopi aikaisemmin, vaikka kohdalla on nyt toinen kolo. Heikkonäköiset lapset ja lapset, joilla on vaikeuksia muotojen hahmottamisessa kompensoivat näkemisvaikeutta motorisen muistinsa avulla eivätkä silloin edes katso koloa vaan luottavat aikaisempaan kokemukseensa kyseisen palikan paikasta. Palikan muodon he, kuten muutkin lapset, saattavat tunnistaa kädessään helposti.

  5. Leikkitilanteeseen liittyvät kielelliset ilmaisut ovat myös havaintojen kohteena.

Lapsen kehitystä palapelillä leikkimisessä on kuvattu LEA Palapelillä harjoitteleminen -osiossa.

Aivovaurioon liittyvät kuvan hahmottamisen vaikeudet aiheuttavat joskus hämmennystä pelin oppimisessa. Normaalinäköinen lapsi näkee muodot sekä värien että mustavalkoisen informaation perusteella, sekä liikkumattoman että liikkeessä olevan. Aivovauriot häiritsevät harvemmin värien näkemistä kuin mustavalkoisten muotojen näkemistä. Siten lapsi voi oppia laittamaan palikat pelin värillisellä puolella oikeille paikoille normaalisti näkevän lapsen tavoin, muttei mustavalkoisella puolella. Tämä totaalisena puutteena melko harvinainen vaikeus on tärkeä havaita varhain, koska se koskee silloin yleensä kaikkea mustavalkoista informaatiota eli piirroksia, kirjaimia ja numeroita.

Jos muotojen näkeminen värien avulla on vaikeutunut, lapsi laittaa palikat oikein palapelissä, muttei löydä oikeaa 'koloa' verkossa olevassa palapelissä. Näin kuvan käsittelyn eri vaiheita voidaan selvittää jo varhain tämän leikkitilanteen avulla.

Kun muotojen näkeminen on vaikeaa, varhaiskuntoutuksen osaksi otetaan korostetusti taktiilin ja haptisen informaation käyttö muotojen tutkimisessa, jotta nähdään, oppiiko lapsi hahmottamaan muotoja kompensoivien aistitoimistojen avulla. Jos taas lapsella on vaikeuksia hahmottaa tilaa näin pienessä tilassa, tilakäsitteen kehittymistä tuetaan sekä 'pikkumökin' että oman kehon tutkimisen avulla. LEA palapeli liittyy näin varhaiskuntoutuksessa sekä fysioterapiaan että toimintaterapiaan.

Silmän-käden-koordinaation havainnoimisessa on usein apua videoista, joita voi katsoa useaan kertaan ja tarkkailla, onko vaikeus enemmän motoriikan kuin visuaalisen kuvan käsittelyssä. Alla olevissa videoissa kummankin tutkittavan vaikeudet ovat enemmän motorisia kuin visuaalisia.

[ Ohjesivu I Lasten näkötestit I LEA-näkötestistö ]

Viimeksi päivitetty