Hiding Heidi -testi kommunikaationäön mittaamiseksi

Kontrastiherkkyyttä pitäisi pystyä arvioimaan myös niiden lasten ja aikuisten kohdalla, jotka eivät pysty vastaamaan nimeämällä tai osoittamalla. Jos henkilö pystyy seuraamaan liikkuvaa testikuvaa katseellaan tai siirtämään katseensa nopean sakkadiliikkeen avulla tai voi käyttää pään liikkeitä, valinnaiskatselutilannetta voidaan käyttää hyväksi kommunikaationäön tutkimisessa.

Hiding Heidi -testin korkeakontrastisin (100%) kuva näytetään tutkittavan henkilön toiminnallisen näönkäyttöalueen sisällä. Jos esimerkiksi imeväisikäisen lapsen näön oletetaan olevan normaali, testausta voidaan nopeuttaa näyttämällä seuraavaksi 2,5%:n kuvaa ja sitten 1,2%:n kuvaa. Jos lapsi ei reagoi 2,5%:n kuvalle, näytetään seuraavaksi 25%:n kuva tai 10%:n kuva ja sitten 5%:n kuva. Testi voidaan tehdä joko niin, että kasvokuvaa ja sitä peittävää valkoista saman kokoista levyä siirretään samalla nopeudella vastakkaisiin suuntiin tai kuvat nostetaan tutkittavan henkilön eteen rinnakkain. Jos henkilöllä on huomattava horisontaalinen nystagmus, kuvat voidaan esittää pystysuunnassa (tarkemmat ohjeet testin mukana).

Kasvojen piirteiden näkemistä voidaan vanhempien lasten osalta testata niin, että lapsi osoittaa, kummassa kortissa Heidi-kuva on. Kaksivuotiaan voi myös pyytää vilkuttamaan Heidille, jotta testitilanne säilyttää leikinomaisuutensa. Vaikeasti testattavien lasten kohdalla on toisinaan tehty myös niin, että esimerkiksi lapsen vanhemmista toinen ottaa Heidi-kuvan ja toinen valkoisen kortin, minkä jälkeen he tulevat lasta kohti ja lapsi ilmoittaa, kummalla heistä on Heidi-kortti.

Jos kontrastiherkkyys on alentunut, on aiheellista mitata kasvonpiirteiden näkeminen eri etäisyyksillä. Tulos on usein yllättävä. Koska Heidi-kuvion ja henkilöiden kasvojen alue on niin paljon suurempi kuin testisymbolit tai jopa juovastokuviot, tutkittava henkilö, myös lapsi, saattaa havaita kasvokuvan odotettua huomattavasti kauempaa.

Käytännön tilanteita ajatellen tulee muistaa, että näköön perustuva kommunikaatio ei saa tapahtua lähellä kynnysarvoja. Jos lapsen opettajille ja terapeuteille demonstroidaan, kuinka kaukaa normaalinäköinen lapsi näkee kuvat samassa valaistustasossa, he pystyvät ymmärtämään näkövammaisen lapsen kommunikaatiovaikeudet paremmin. Tästä syystä päiväkodissa ja koulussa tehtävät mittaukset ovat arvokkaita, koska samalla kertaa voidaan mitata sekä näkövammaisten että normaalisti näkevien lasten toimintoja.