Kontrastiherkkyysmuutosten tyypit

Useimmiten näöntarkkuus muuttuu suunnilleen yhtä paljon korkeilla ja matalilla kontrasteilla, jolloin kontrastiherkkyyskäyrän kaltevuuskulma ei muutu. Käyrä ainaostaan siirtyy vasemmalle (tyyppi I). Jos näöntarkkuuden alenemisen aiheuttaa pieni keskeinen vaurio verkkokalvossa, näöntarkkuus korkeilla kontrasteilla saattaa laskea huomattavastikin ilman, että se muuttuu sanottavasti matalilla kontrasteilla (tyyppi II). Jos taas näöntarkkuus on pysynyt muuttumattomana tai muuttuu hyvin vähän korkeilla kontrasteilla, mutta huononee huomattavasti matalilla kontrasteilla, kontrastiherkkyyskäyrän kaltevuuskulma pienenee (tyyppi III). Tämän tyyppinen kontrastiherkkyyskäyrän muutos esiintyy usein diabeettisissa verkkokalvomuutoksissa, harmaakaihen, glaukooman ja näköhermon tulehduksen aiheuttamien vaurioiden takia.

Heikkonäköisiä tutkittaessa todetaan usein, että henkilöt, joiden näöntarkkuusarvo on sama, näkevät hyvin eri tavoin. Kaikilla kolmella henkilöllä A, B ja C on sama näöntarkkuus 0.3. Henkilöllä A on korkea normaaliarvo kontrastiherkkyydessä ja hän toimii nornmaalinäköisen henkilön tavoin. Henkilöllä B kontrastiherkkyys ja näöntarkkuus ovat laskeneet suunnilleen saman verran ja hän käyttäytyy lievästi heikkonäköisen tavoin ottaen tekstit normaalia hiukan lähemmäs ja liikkuen esimerkiksi portaissa hiukan tavanomaista hitaammin. Henkilöllä C on erittäin huono kontrastiherkkyys ja hän on tästä syystä vaikeasti heikkonäköinen. Siten näistä kolmesta henkilöstä, joilla on sama näöntarkkuus, yksi on normaalinäköinen, yksi on heikkonäköinen ja kolmas vaikeasti heikkonäköinen.