Kontrastiherkkyyden normaalialue
Normaalinäköisten henkilöiden näöntarkkuus ja
kontrastiherkkyys vaihtelevat hyvin paljon. Näöntarkkuuden
osalta 0.8 on matala normaaliarvo ja korkeimmat normaaliarvot ovat
kolminkertaisia eli lähes 2.5. Samalla tavoin
kontrastiherkkyyskäyrän normaalialue on laaja. Tästä
syystä kontrastiherkkyysarvo, joka on normaalivaihtelun alueella ei
välttämättä ole normaali kyseisen henkilön
kohdalla. Jos alkuperäinen kontrastiherkkyys on ollut korkea, se
saattaa vähentyä helpostikin alle puoleen ja jopa, kuten
oheisessa kuvassa, kymmenenteen osaan entisestä ollen edelleenkin
normaalialueella.
Muutos kontrastiherkkyysarvossa on diagnostisesti tärkein
löydös. Koska normaaliarvojen vaihtelu on niin suuri, muutoksen
havaitsemiseksi tarvitaan aikaisempi kontrastiherkkyysarvo, johon voidaan
verrata. Tästä syystä nuorten henkilöiden
kontrastiherkkyysmittaus tulisi tehdä standardiolosuhteissa ja saadut
arvot säilyttää tulevaisuutta varten henkilön
terveystiedoissa.
Mikäli kontrastiherkkyysarvo muuttuu,
näköjärjestelmän toiminnan tutkiminen olisi perusteltua
muutoksen syyn selvittämiseksi. Aika usein muutokset
kontrastiherkkyydessä ja näöntarkkuudessa johtuvat
vähäisistä taittovirheen muutoksista, jolloin
taittovirheen korjaamisen jälkeen kontrastiherkkyysarvot ovat
entisellä tasollaan. Mikäli taittovirheiden korjaamisen
jälkeen kontrastiherkkyys on edelleenkin matalampi kuin aikaisemmin,
näköjärjestelmän toiminnan tarkempi tutkiminen on
aiheellista.
Kontrastiherkkyyden säännöllinen mittaaminen auttaisi ymmärtämään potilaita/asiakkaita, joiden korkeakontrastinen näöntarkkuus ei ole muuttunut, mutta joiden kontrastiherkkyys on alentunut. Näille henkilöille sanotaan tänään usein, että heidän näkönsä on "yhtä hyvä kuin aikaisemmin", mikä luonnollisesti on hyvin hämmentävä väite asianomaisen henkilön mielestä, kun tärkeä matalakontrastinen kommunikaatio ja ympäristöinformaatio jäävät näkemättä. [ Ohjesivu I Lasten näkötestit I LEA-näkötestistö ] Viimeksi päivitetty |