2.8. LAPSELLE JA VANHEMMILLE ANNETTAVA INFORMAATIO

Seulontatutkimus on siksi epätarkka näön tutkimus, ettei sen perusteella voi esittää mielipiteitä lapsen näön laadusta. Ihmeen usein lapset ja perheet reagoivat voimakkaasti aivan asiallisesti annettuun informaatioon ja soittavat hätääntyneinä pyrkien välittömästi jatkotutkimuksiin. Siksi ei pidä leikilläkään käyttää sanontaa "näkö on huonontunut" tai "miten sinä näet näin huonosti". Jotta lapsen asennoituminen silmiinsä ja näköönsä kehittyisi positiiviseksi, jotta hän kokisi itsensä normaaliksi lapseksi, tulee tutkimuksen yhteydessä käyttää esim. sanontaa "tämä tutkimus ei antanut ihan samaa tulosta kuin ennen ja siksi on hyvä tarkastuttaa asia silmälääkärin vastaanotolla". Kun lapsi silloin kysyy "onko minun näköni huonontunut?", tulee muistaa korostaa, että hän on nähnyt ihan tyydyttävästi.

Jos lähinäöntarkkuus on normaali, lapselle voi sanoa "sinähän näit niin pientä, että minä tuskin sain selvää siitä". Vaikka lapselle selitetään silmälääkärin tutkimuksen yhteydessä, että hänellä on normaali näkö ja että hän saa ihan heikot lasit nähdäkseen mukavasti, niin ensimmäinen kysymys, minkä lapsi usein tekee odotushuoneessa odottavalle luokkatoverilleen, on "kummalla meistä on huonompi näkö". Sitten yritetään reseptejä vertailemalla ratkaista, kummalla se "huonompi" näkö on. Tässä asiassa saadaan ilmeisesti tehdä valistustyötä useita vuosia ennen kuin virheelliset käsitykset vähenevät.

"Näkövikaisten" vuosikontrollit:

Vanha ohjeisto velvoitti terveydenhoitajan tutkimaan vuosittain kaikki ne lapset, joilla aikaisemmin on todettu näkövika. Ohje on sikäli puutteellinen, ettei se määrittele, mitä näkövialla tarkoitetaan.

Heikkonäköisten lasten tulee käydä vuosittain silmälääkärin tutkittavana. Heidän näöntarkkuutensa voidaaan tietysti lähettämisen yhteydessä mitata myös koululla, jotta saadaan tuntuma siihen, miten hyvin silmälääkärin ilmoittama näöntarkkuus ja koululla mitattu arvo vastaavat toisiaan.

Normaalinäköisten, laseja käyttävien lasten näköä EI tarvitse kontrolloida koululla vuosittain. Lasien "vuosikontrolleja" ei tehdä yksityispuolellakaan, keskimääräinen kontrollien väliaika on runsas puolitoista vuotta. Yksilöllinen vaihtelu on melkoista, joskus lasit on uusittava muutaman kuukauden kuluttua, toisinaan lasit pysyvät kunnossa 4-5 vuotta. Sankojen istuvuus täytyy tietysti tarkastaa silloin tällöin. Sen tekee optikko. Silmälasien kontrollit ja hoito eivät kuulu kansanterveystyöhön, vaan ovat perheelle kuuluvaa lapsen asioiden hoitoa.