2.9. LÄHETTEEN TÄYTTÄMINEN

Lähetteiden rakenne vaihtelee eri sairaalapiireissä. Liite 1 on Helsingissä käytetty lähetekaavake. Itsekopioivana se toimii tyydyttävästi sekä lähetteenä että vastauskaavakkeena. Henkilötietojen täyttämisessä ei ole erityisempiä vaikeuksia, koska kunkin täytettävän tiedon kohdalla on selvästi sanottu, mikä tieto tarvitaan. Sosiaaliturvatunnus tulee olemaan se tieto, jonka perusteella lapsi paikallistetaan tiedostoissa, joten se pitää kirjoittaa luettavasti. Samoin nimi, erityisesti monet ulkomaiset nimet, joista ei voi arvata, mikä on sukunimi, mikä etunimi. Sukunimi kirjoitetaan aina ensin. Osoitteen pitää olla ajan tasalla siltä varalta, että annettua aikaa joudutaan muuttamaan eikä perheeseen saadakaan yhteyttä puhelimitse.

Kohdassa "Luokka" Pk tarkoittaa peruskoulua, E erityisluokkia, L lukiota ja A ammattikoulua. Lähettämisen syy on jokin seuraavista: joko oireettoman lapsen seulalöydös, terveystarkastuksen yhteydessä todettu konsultaatiotarve tai sitten lapsi on tullut valittamaan vaivoja. Tälle riville ei siis voi tulla kuin yksi rasti. Jos lapsi ensin jää kiinni seulatutkimuksessa ja sen jälkeen todetaan, että hänellä on ollut vähän vaivojakin, hän kuuluu ryhmään "seulalöydös".

Jos lapsella on ollut vaivoja, ne merkitään lähetteeseen myös seulalöydös- lasten kohdalla, jotta lähetteeseen osataan suhtautua oikein.

Aikaisemmat sairaudet on tärkeä mainita, jos koululla on niihin liittyviä tietoja. Aikaisemman hoitopaikan ja -vuoden merkitseminen on tärkeää, jotta sairauskertomusten kopiot voidaan tarvittaessa tilata. Kohta "Syntymäpaino" on herättänyt kummastusta, mutta on ihan aiheellinen. Keskoset kasvavat eikä heitä enää arvaa keskosiksi, mutta silmälääkäri haluaa mielellään tietää keskosuudesta, koska verkkokalvojen laitaosista löytyy joskus - tosin harvoin - aikaisemmin toteamattomia muutoksia.

Lähetteessä oleva tyhjää tilaa tulisi käyttää aina, kun lapsi lähetetään tutkimuksiin jonkin näönkäyttöön liittyvän vaivan takia. Koululääkärin kannattaa ottaa kantaa lapsen vaivoihin ja miettiä, onko kysymyksessä oftalmologinen vai psyykinen vaiva. Silmälääkärin on helpompi auttaa aran, ahdistuneen lapsen tai agressiivisen lapsen hoidossa, jos vaikeuksista tiedetään etukäteen. Silloin tutkimiseen ja jutteluun voidaan varata tavanomaista enemmän aikaa.