Näöntarkkuus

Näöntarkkuus mitataan kansainvälistä raportointia ja sairaaloidenkin raportointia varten rivitestinäöntarkkuutena. Opetustilanteita ja tarkempaa diagnostista työskentelyä varten tarvitaan näöntarkkuuden mittaus myös yksittäisillä ja ryhmitellyillä symboleilla ja sen lisäksi vielä eri tekstikokojen avulla määriteltävä lukunäöntarkkuus. Mitattaessa optimaalista tekstikokoa käytetään luettavuuden suhteen standardoituja, lapsen lukemistaidon tasolla olevia tekstejä.

Näöntarkkuuden mittaus tulisi tehdä standardoiduissa valaistusolosuhteissa, joiden järjestäminen on huomattavan hankalaa. Tästä syystä käyttöön on otettu valolaatikko, jossa sekä näöntarkkuus- että kontrastiherkkyystestit voidaan tehdä aina samassa valaistustasossa, jolloin seuranta tarkentuu. Jos näöntarkkuuden mittaus tehdään edestä valaistuilla testeillä hyvin valaistussa huoneessa, erot valolaatikossa tehtyihin mittauksiin jäävät aika pieniksi. Tällöin tarvitaan yleensä testiin suunnattu diffuusi valaistus, koska pystysuoralle pinnalle kattovalaisimesta lankeavan valon määrä on liian vähäinen.

Kuva 1. Lähinäöntarkkuus voidaan mitata numero- tai kuviolähitestillä. Kummassakin testissä on rivitesti ja tiheämmin painetut testiosiot, jotka muistuttavat painettua tekstiä.

Lähinäöntarkkuuden mittaus:

1. Lähinäöntarkkuuden mittauksessa voidaan käyttää joko lähinäkökorttia tai vaikeasti heikkonäköisten kohdalla kaukotestin alaosaa. Lähinäöntarkkuus mitataan ensin 40 cm etäisyydeltä binokulaarisesti ja monokulaarisesti (kummallakin silmällä erikseen) ja tulos kirjataan M-arvona ja etäisyytenä, jolta pohjalta voidaan laskea näöntarkkuus. Esimerkiksi jos lapsi pystyy lukemaan 3.2M-rivin 40 cm eli 0,4 metrin etäisyydeltä, näöntarkkuus on 0.4/3.2=4/32=0.12*.

* Mikäli laskutoimitus tuntuu liian vaikealta, voi tuloksen kirjata M-arvona kyseisellä etäisyydellä ja mitata kuvion koon millimetreinä muita opettajia varten.

Jos binokulaarinen näöntarkkuus on huonompi kuin jommankumman silmän näöntarkkuus, selvitetään pitäisikö lapsen huonompinäköinen silmä peittää tarkkojen lähitöiden ajaksi vai haittaako peitto vieläkin enemmän kuin huonommin näkevän silmän kuvan vähäinen sumuisuus.

Toisinaan kuvaan ajoittain ilmaantuva sumeus johtuu karsastuksen aiheuttamista vähäisistä kaksoiskuvista, jotka voidaan poistaa silmälasikorjauksen avulla. Tästä syystä lähinäön häiriöt tulee raportoida silmälääkärille, jotta asia voidaan selvittää tarkemmin.

Mittausten aikana käytetään lapsen käytössä olevia lähilaseja, joiden käyttöalue luonnollisesti tulee tuntea. Lukulasien kirkas alue on yleensä hyvin rajallinen, joten testaus tehdään lasien käyttöalueella. Mikäli lasit sumentavat 40 cm:iin, mittaus 40 cm etäisyydellä tehdään kaukolasien avulla, jolloin nähdään, miten hyvin lapsi pystyy lähelle akkomodoimaan (tarkentamaan kuvaa). Mikäli kysymyksessä on kaihileikattu silmä, käytetään kaikissa lähitilanteissa lukulaseja ja mittaus tehdään näiden lasien parhaalla toiminta-alueella.

2. Käytännön oppimistilanteita ajatellen on tärkeintä tietää näöntarkkuus sillä etäisyydellä, jolla lapsi mieluiten pitää tekstit ja kuvat. Tästä syystä lasta pyydetään pitämään testiä hänen mielestään mukavimmalla etäisyydellä ja mukavimmassa kulmassa (eli lapsi saa kääntää päätään vinoon mikäli hän kokee sen asennon miellyttävämäksi) ja mitataan tässä asennossa binokulaarinen, yhteisnäön aikainen, näöntarkkuus.

   Diagnostisessa työssä on yleensä jo mitattu näöntarkkuus yksittäisillä ja tiheästi ryhmitetyillä symboleilla (Kuva 1.B). Jollei sitä ole tehty, mitataan kyseiset arvot samoilla etäisyyksillä, jotta nähdään, onko kyseisen lapsen näköjärjestelmän kyky käsitellä lähekkäisiä kuvioita tavanomainen vai vaikeutuuko näkeminen huomattavasti (= korostunut crowding-ilmiö).

Kaukonäöntarkkuuden mittaaminen:

1. Näöntarkkuus mitataan joko kolmen tai neljän metrin etäisyydeltä riippuen siitä, mitä taulua käytetään. Valolaatikkoon sopivia testitauluja on tehty molemmille etäisyyksille. Heikkonäköisten näöntarkkuus voidaan mitata myös lähempää, mikäli he eivät näe kuvioita standardietäisyydeltä. Jos lapsi ei näe ylimmän testirivin kuvioista kolmea neljästä oikein, hän saa kävellä (tai tulla pyörätuolissa) kohti testiä, kunnes kolme neljästä kuviosta selviää. Useimmiten on eduksi käyttää etäisyyttä, jolta lapsi näkee testistä rivin tai pari kolme oikein, lievemmän heikkonäköisyyden ollessa kysymyksessä useitakin rivejä. Jos mittaus on tehty standardietäisyydeltä, näöntarkkuusarvo voidaan lukea viimeisen nähdyn rivin kohdalta sanan "decimal" alla olevasta desimaalisten näöntarkkuuksien rivistä. Jos mittaus on tehty muulta etäisyydeltä, käytetään samaa kaavaa kuin lähinäöntarkuuden mittauksessa:

   Näön muutosten seurantaa ajatellen kannattaa mitata myös kummankin silmän näöntarkkuus erikseen, mikäli ensimmäisessä mittauksessa on ollut kysymyksessä todella binokulaarinen eli yhteisnäön aikainen näöntarkkuus. Monilla lapsillahan ei ole yhteisnäköä, jolloin molempien silmien ollessa auki lapsi silti valitsee käyttöön vain toisen silmän kuvan.

Kuva 2. Kaukonäöntarkkuustestit valolaatikossa ja kokoontaittuva kaukotesti.

2. Tuloksen kirjaaminen:
   Jos mittaus on tehty standardietäisyyksiltä, tulokseksi kirjataan näöntarkkuus, joka on viimeksi luetun rivin kohdalla. Kynnys näöntarkkuusmittauksen kohdalla määritellään siten, että vähintään kolme viidestä symbolista täytyy olla nähty oikein ja tulos merkitään esimerkiksi 0.4 (-2), jolloin riviltä 0.4 on nähty kolme symbolia viidestä oikein. Jos koko rivi 0.4-koossa on nähty oikein ja sen lisäksi yksi symboleista rivillä 0.5, merkitään tulos 0.4 (+1).

   Jos mittaus on tehty muulta etäisyydeltä kuin standardietäisyydeltä, näöntarkkuus voidaan laskea seuraavasti: pienimmän nähdyn rivin M-arvo ja käytetty etäisyys määrittelevät näöntarkkuuden siten, että etäisyys metreissä jaettuna M-arvolla on = näöntarkkuus eli jos lapsi esimerkiksi 1,5 metristä näkee rivin 15M, näöntarkkuus on 1,5/15=0.1.

   Toinen tapa laskea näöntarkkuuden arvo on jakaa käytetty etäisyys standardietäisyydellä ja kertoa tulos näöntarkkuudella sillä rivillä, joka saatiin tulokseksi. Esimerkiksi, jos mittaus on tehty 3 metrin testillä kahden metrin etäisyydeltä ja lapsi on nähnyt rivin 0.12 ja kaksi oikein seuraavalta riviltä, saadaan todellinen näöntarkkuusarvo seuraavasti: 2/3 x 0,12 = 0.08 (+2).

HUOM: Toisinaan kaukonäöntarkkuus on selvästi parempi kuin lähinäöntarkkuus, mikä pitää aina selvittää erikseen lapsen silmälääkärin ja optikon kanssa. Kyseessä saattaa olla lapsen kaukotaitteisuuden alikorjaus kauas, joka voi vaikeuttaa lähelle katselemista. Kysymyksessä voi olla myös akkomodaatiokyvyn puutteellisuus. Tämä tilanne on tavallinen myös lapsilla, joilla on näköradan takaosan toiminnan poikkeavuutta.

Toisaalta saattaa käydä ilmi, että lapsen näöntarkkuus kauas on huonompi kuin lähelle. Usein sen aiheuttaa nystagmus, silmävärve, jonka vaikutus näöntarkkuuteen kasvaa etäisyyden kasvaessa. Mikäli lapsella ei ole nystagmusta, kyseessä saattaa olla joko miinuslasien alikorjaus tai pluslasien lievä ylikorjaus. Tämäkin löydös raportoidaan silmälääkärille ja selvitetään, mistä on kysymys.

Kaukonäöntarkkuus antaa alustavan kuvan siitä, miltä etäisyydeltä lapsi pystyy lukemaan taululle kirjoitettua tekstiä, mutta koska taululle kirjoitetun tekstin kontrasti on paljon huonompi kuin näöntarkkuustestin hyvin korkea kontrasti, lapsen mahdollisuudet lukea tekstiä taululta on selvitettävä vielä luokkaolosuhteissa erikseen. Luettavuuteen vaikuttaa hyvin paljon sekä käytetyn taulun pinnan laatu, käytetyn liidun laatu ja opettajan käsiala, joten mitään kovin pitkälle meneviä olettamuksia lapsen näkökyvyn suhteen ei kaukonäöntarkkuusmittauksen perusteella voi tehdä.