TOIMINNALLISEN NÄÖN TUTKIMINEN VARHAISKUNTOUTUSTA JA OPETUSTA VARTEN

JOHDANTO

Näkövammaisten lasten integroiminen kotipaikkakuntien kouluihin on lisännyt niiden henkilöiden määrää, joiden pitäisi ymmärtää ja osata arvioida heikkonäköisen koululaisen tilannetta. Samalla varhaiskuntoutuksen merkitys on entisestään korostunut ja sen myötä myös alle kouluikäisten lasten toiminnallisen näön tutkiminen. Integraation alkaessa 70-luvulla varhaiskuntoutus alkoi kolmen vuoden iässä, nyt kohta syntymän jälkeen. Vaikka jo 60-luvun lopulla tunnettiin varhaiskuntoutuksen merkitys amblyoopin silmän näön parantamiseksi, siis yhden silmän heikkonäköisyyden hoidossa, on edelleekin ammattihenkilöitä, jotka eivät arvosta varhaiskuntoutusta, jos kummankin silmän näkökyky on normaalia huonompi eli kyseessä on varsinainen näkövammaisuus. Aivan erityisesti tämä korostuu monivammaisten lasten tutkimisessa ja hoidossa.

Toiminnallisen näön tutkimustekniikkoja koskeva opetusmateriaali on tässä verkkoversiossa jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa aloittaa ongelmaan lähestymisen sen helpommasta päästä eli niiden kouluikäisten lasten tutkimisesta, joilla ei ole muita vammoja. Näiden lasten tutkimisessa selvitään hyvin pitkälle testeillä ja havainnoilla, joita on käytetty vuosia. Heidän opetusmenetelmänsä ovat myös koeteltuja ja yleisesti hyväksyttyjä. Toinen osa laajentaa toiminnallisen näön tutkimisen näkövammaisten lasten suurimpaan ryhmään eli lapsiin, joilla on vähintään yksi lisävamma. Kolmas osa paneutuu nuorimpien eli alle 2-vuotiaiden lasten näön tutkimiseen ja niiden lasten tilanteen selvittämiseen, jotka joko jäävät tälle tasolle tai jotka sairauden tai tapaturman takia palaavat varhaiselle toiminnalliselle tasolle.

Toiminnallisen näön tutkimisessa on kolme selvittämistasoa: 1. silmien kautta aivoihin virtaavan kuvainformaation laadun selvittäminen, 2. näköinformaation käytössä mahdollisesti esiintyvät poikkeavuudet assosiatiivisissa aivokuoren toiminnoisa ja 3. näiden selvitysten perusteella tehtävä kuvaus lapsen näön vaikutuksesta varhaiskuntoutukseen ja erityiskoulutukseen.

Lasten näön laadun perusteellinen arvioiminen varhaiskuntoutusta ja opetusta suunniteltaessa on tärkeää, jotta näönkuntoutus ja oppimistekniikat suunnitellaan oikein. Lapsen näön arviointi perustuu lasta hoitavan silmälääkärin tekemään perustutkimukseen ja sen jälkeen tehtävään toiminnalliseen tutkimukseen, johon osallistuvat yleensä lapsen vanhemmat, terapeutti/terapeutit ja opettajat. Joillain paikkakunnilla on käytettävissä myös näkövammaisten lasten tutkimiseen perehtynyt neuropsykologi.

Toiminnallisen näön tutkimiseen kuuluu

1. NÄÖN OSATOIMINTOJEN MITTAUS,

2. NÄÖN KÄYTÖN HAVAINNOINTI ja

3.HAASTATTELU-luonteinen lapsen tilanteen selvittäminen, joka on tärkeä toiminnallisen näön tutkimiseen kuuluva osio, koska eri näkötoimintoja mittaavat testit eivät yksinään anna riittävän selkeää kuvaa lapsen näön laadusta. Haastateltavina ovat tärkeitä paitsi lapsen vanhemmat, terapeutit, opettaja(t) ja mahdolliset muut tärkeät lapsen lähihenkilöt, myös lapset itse, kun ikää on riittävästi.

Mikäli toiminnallisen näön tutkimuksen jälkeen kaikki lapsen kuntoutukseen, opetukseen ja hoitoon osallistuvat tutustuvat lapsen näkötilanteeseen myös eläymyksellisesti käyttämällä tuorekelmusta tehtäviä simulaatiolaseja, joilla voidaan normaalinäköisten henkilöiden näöntarkkuus ja kontrastiherkkyys laskea samalle tasolle kuin se on kyseisellä lapsella, lapsen toiminnallinen tilanne ymmärretään aikaisempaa huomattavasti paremmin.

Toiminnallisen näön tutkimisen yhteydessä esiintyy usein vaikeasti tulkittavia tilanteita, joissa ei pystytä päättämään, mille lapsi oikeastaan reagoi ja miksi hän toisella kerralla samanlaisessa tilanteessa reagoi toisella tavoin tai ei reagoi lainkaan. Tällaisia havaintoja joudutaan pohtimaan lapsen silmälääkärin ja lastenneurologin kanssa ja usein tallentamaan ne videolle, jotta ilmiöiden syitä voidaan miettiä joukolla useaan kertaan. Tällaisten kuntoutusryhmien toimintaan osallistuminen auttaa ymmärtämään "oman" lapsen näön käyttöä ja siinä esiintyviä vaikeuksia. Samalla opettaja ja/tai terapeutti tuo kuntoutusryhmään arvokasta tietoa lapsen jokapäiväisistä toiminnoista, joita ei sairaala- tai vastaanotto-olosuhteissa voida selvittää yhtä hyvin kuin tutuissa terapia- tai kouluympäristöissä.

Tekstiin liittyvät kuvat ovat pääosin samat kuin englanninkielisessä versiossa ja otettiin Etiopiassa pidetyn erityisopettajien koulutuksen projektin, "Support to Special Education in Ethiopia", aikana keväällä 1996.

OSA I   Heikkonäköiset koululaiset, joilla ei ole muita vammoja

OSA II   Heikkonäköiset monivammaiset lapset

OSA III