Valoilmiöt

Monet retiniitikot kuvaavat näkökentässä kiertävät valoilmiöt makkaran tai banaanin mallisiksi, toisilla ne ovat kapeita, toisilla pulleampia. Tähän mennessä kaikissa tapauksissa ne ovat pyörineet kentässä myötäpäivään.

RP-lapsilla esiintyy aika usein näkökentässä valoilmiöitä, jotka muistuttavat kipunoita tai tulikärpäsiä. Niissä maissa, joissa on tulikärpäsiä, lapset yleensä kutsuvatkin näitä valoilmiöitä tulikärpäsiksi, mutta muista lapsista poiketen he näkevät tulikärpäsiä myöskin sellaisina vuodenaikoina, jolloin oikeita tulikärpäsiä ei esiinny. Tällaiset lyhytkestoiset pienet valoilmiöt liittyvät poikkeavaan verkkokalvon toimintaan. Solut tai paremminkin soluryhmä, jonka toiminta on häiriintynyt, aktivoituu ilman valoärsykettä ja niistä lähtee tieto näköaivokuoreen. Koska aktivaatio saapuu pitkin näköhermoa, aivot tulkitsevat sen valoilmiöksi ja näin syntyy kokemus säkenöinnistä tai tulikärpäsistä. Lapsi saattaa olla ihmeissään siitä, että muut lapset tai aikuiset eivät ole kiinnostuneita hänen näkemistään pienistä valoista.

Murrosiässä ja sen jälkeen alkavat esiintyä suuremmat vaeltavat valoläiskät, joita monet RP-henkilöt kuvaavat hehkuviksi "makkaroiksi". Tällainen voimakkaasti hohtava, makkaran mallinen valoilmiö ilmaantuu rengasskotoman sisäreunasta ja alkaa vaeltaa pitkin keskeisen putkikentän reunaa hyvin hitaasti. Valoilmiön liikkeelle on ominaista täsmällisyys sikäli, että soikea valoläiskä säilyttää pituusakselinsa koko ajan näkökentän meridiaanin suuntaisena eli liikkuessaan samalla kiertyy tasaisesti. Jonkin ajan kuluttua samaan näkökentän kohtaan, mihin ensimmäinen valoilmiö ilmaantui, saattaa ilmaantua toinen ja sen jälkeen vielä kolmas ja neljäskin saman mallinen valoilmiö, jotka liikkuvat sitten kaikki suunnilleen samalla nopeudella putkimaisen näkökentän laitaa pitkin. Ne saattavat kiertää useamman kerran ympyrän muotoista rataansa ja sitten yksitellen hävitä liukuen rengasskotomaan päin.

Näidenkin valoilmiöiden takana on verkkokalvon poikkeava sähköinen toiminta. Ei ole mahdollista mitata, mitä verkkokalvossa silloin tapahtuu, mutta ilmiö selittyy ainoastaan sillä, että poikkeavasti toimivassa kudoksessa syntyy aktivaatio, joka siirtyy verkkokalvon eri osia yhdistävien hermosäikeiden välityksellä. Se, että valoilmiö liikkuu pitkin keskeisen putkikentän laitaa sopii hyvin siihen, että juuri tällä alueella solutoiminta on vaurioitumassa ja tästä syystä poikkeavat sähköiset ilmiöt mahdollisia.