Tappisoluadaptaation vaikeudet

Häiriöt sauva- ja tappisolujen toiminnassa voivat alkaa melko varhaisessa vaiheessa esikouluiässä. Ensimmäisiä oireita on se, että lapsi välttää hämäriä paikkoja, saattaa olla jopa peloissaan, jos mennään hämärään paikkaan ja liikkuu siellä kömpelösti. Jos vanhemmat osaavat tulkita näitä oireita, he ymmärtävät, miksi lapsi tarrautuu käteen tai vaatteisiin hämärässä ja sytyttelee iltahämärässä lamppuja ennen kuin muut lapset.

Tappisoluadaptaation muutokset voidaan todentaa ja mitata yksinkertaisessa leikkitilanteessa, kun käytetään Good-Liten CONE-testiä. Testin käyttö on kuvattu I osassa.

Tappisolujen adaptaatiota voidaan havainnoida osana lasten tavanomaisia toimintoja illan hämärtyessä. Kun lapset katselevat TV-ohjelmaa, ei sytytetä valoja huoneessa siinä vaiheessa, kun hämärä alkaa laskeutua. Kun ohjelma on lopussa, viitotaan lapsille jokin käsky tai kysymys. Jos jollakulla lapsista on vaikeuksia ymmärtää, mitä on viitottu, tutkitaan tappisolujen adaptaatiota tarkemmin. Hämärässä näkemiseen voidaan kiinnittää huomiota lisäksi lapsen leikkiessä toisten lasten kanssa iltahämärässä ja silloin, kun hän etsii tavaroitaan komeroista ja laatikoista.

Samaan aikaan kuin lapsella alkaa esiintyä adaptaatiovaikeuksia matalilla valaistustasoilla, häiriintyy usein myös adaptoituminen korkeammille valotasoille eli lapsi alkaa häikäistyä. Silloin tarvitaan absorptiolaseja, aurinkolaseja. Ne ovat joko tavallisia absorptiolaseja, jotka vähentävät valaistusta kaikilla spektrin alueilla tai erityisiä filtterilaseja. Aurinkolasit voivat olla myös fototrooppisia eli ne tummenevat auringonvalossa ja vaalenevat sisätiloissa. Paras absorptiolasityyppi kullekin lapselle selviää vain kokeilemalla eri laseja useammalla eri valaistustasolla. Maaliskuun hangilla tarvitaan lisäksi usein selvästi tummemmat lasit kuin ne, joita käytetään kesäisin.

Filtterilasit ovat erityislaseja, jotka usein auttavat silloin, kun verkkokalvovauriot ovat kehittyneet niin paljon, etteivät tappisolut enää pysty ehkäisemään sauvasolujen toimintaa päivänvalossa.

Sauvasolut toimivat hämärässä ja niiden toiminta vähenee korkeammille valaistustasoille tultaessa. Kun verkkokalvomuutosten takia tappisolujen suhteellinen määrä vähenee, sauvasolujen toiminta lisääntyy. Koska sauvasolut ovat huomattavasti paljon herkempiä valolle kuin tappisolut, niiden lisääntynyt toiminta aiheuttaa häikäistymisen. Filtterilaseissa ei ole juuri lainkaan läpäisyä sinivihreän valon alueella, joka aktivoi sauvasoluja eniten. Tästä syystä sauvasolut eivät päivänvalossa häikäisty.

Tavallisesti yksinkertaistan tätä sanomalla vanhemmille, että "sauvasolut luulevat olevansa hämärässä ja tappisolut tietävät olevansa päivänvalossa, jolloin kumpikin solutyyppi toimii optimaalisesti ja samalla saadaan miljoonia sauvasoluja toimimaan samanaikaisesti kuin tappisolut toimivat". Koska sekä sauva- että tappisolut toimivat yhtä aikaa, vaikuttaa maailma valoisammalta tällaisen filtterilasin läpi, vaikka osa silmään tulevasta valosta suodattuu pois. Tätä on usein vaikea ymmärtää ja uskoa ennen kuin sen saa omakohtaisesti kokea katselemalla kyseisten lasien läpi. Filtterilasit ovat siis erityislaseja, jotka on tarkoitettu verkkokalvo-ongelmien hoitoon. Koska ne lisäävät subjektiivisesti koetun valon määrää, ne eivät sovi esimerkiksi allergisten reaktioiden aiheuttamissa häikäistymisissä.

Kosmeettiset tekijät ovat tärkeitä erityisesti murrosiässä. Filtterilasien oranssinpunainen väri voidaan häivyttää polarisoivan pinnan avulla, jolloin linssistä tulee miellyttävän ruskea. Näitä linssejä tekee ruotsalainen Multilens (S-435 25 Mölnlycke). Linssit ovat muovilinssejä ja sen vuoksi keveämpiä ja eivätkä niin alttiita rikkoutumiselle kuin vanhat lasifiltterit. Häikäistymisherkkyyden takia voidaan tarvita myös sivusuojat ja suojalippa yläsangan taakse. Molemmat voidaan valmistaa niin, että ne ovat aika huomaamattomat.

Usein pystytään käyttämään urheilulasisankoja suojalasien tekemisessä. Jos fototrooppiset lasit eivät toimi toivotulla tavalla, voidaan käyttää useampia pareja ei-fototrooppisia linssejä eli linssejä, jotka eivät muuta väriään auringonvalossa. Näiden kanssa voidaan lisäksi käyttää vielä lisälinssiä joko lasien edessä tai takana.