TOIMINNALLISEN NÄÖN TUTKIMINEN

Toiminnallisen näön tutkiminen käyttää lähtökohtana niitä mittaustuloksia, joita on saatu kliinisessä tutkimuksessa eli näöntarkkuutta, optimaalista tekstikokoa, kontrastiherkkyyttä, näkökenttää, värinäköä, visuaalista adaptaatiota ja silmien motorisia toimintoja. Tämän jälkeen haastattelujen ja observaatioiden avulla selvitetään lapsen käyttämät tekniikat kommunikaatiotilanteissa, orientaatio- ja liikkumistilanteissa sekä tutuissa että tuntemattomissa paikoissa, päivittäisten toimintojen (ADL) aikana ja tarkassa lähityöskentelyssä, kuten kirjoittamisen, lukemisen ja askartelun aikana.

Toiminnallisen näön tutkimisen tarkoitus on selvittää, kuinka paljon näköä on käytettävissä erilaisissa oppimistilanteissa ja mitä tekniikkoja lapselle siten tulee opettaa. Heikkonäköinen lapsi tarvitsee toisaalta näönkäytön tehostamista (enhancement-tekniikat) ja toisaalta muiden aistinalueiden toimitoihin perustuvia niin sanottuja sokeain tekniikkoja (vision substitution -tekniikat). Kullakin toiminta-alueella tulee lisäksi muistaa selvittää se, vaihtuuko käytetyn tekniikan tyyppi esimerkiksi valaistuksen vaihtuessa.

Kysymys kuuluu siis: kuinka paljon ja millaista näköä on käytettävissä

• kommunikaatiotilanteissa
• orientaatio- ja mobility- eli liikkumistilanteissa
• päivittäisissä toiminnoissa (ADL) ja
• tarkassa lähityöskentelyssä

ja missä tilanteissa joudutaan turvautumaan kompensoiviin tekniikoihin.