Blindismit, stereotyppiset toiminnat

Jotkut näkövammaiset lapset alkavat painaa silmiään, mikä saattaa kehittyä pakonomaiseksi silmien seudun paineluksi. Painamisen syyt eivät ole selviä, mutta useimmiten lapset painelevat silmiään silloin, kun he eivät leiki aktiivisesti tai kommunikoi. Siksi sitä on pidetty sijaistoimintona, joka täyttää muuten toimetonta aikaa. Silmien painaminen on tavallisinta lapsilla, joilla on keskosten verkkokalvomuutoksia tai Leberin amauroosi, mutta se esiintyy muidenkin diagnoosien yhteydessä.

Painaminen aiheuttaa rasvakudoksen atrofioitumisen, häviämisen silmäkuopasta, jolloin silmä on syvällä kuopassaan ja sitä ympäröivä iho on normaalia tummempi. Silmien poikkeuksellinen ulkonäkö on kosmeettinen haitta, jota ei pystytä korjaamaan murrosiässä, jolloin se usein alkaa vaivata nuorta. Silmien painaminen voi johtaa myös verkkokalvon irtautumiseen alustastaan ja silmän sokeutumiseen. Heikkonäköinen lapsi ei yleensä osaa kertoa näön muuttumisesta ennen kuin lähes koko verkkokalvo on irti, jolloin leikkauksen onnistuminen on vähemmän todennäköistä kuin irtoaman ollessa vain osittainen. Oireet, jotka saattaisivat viitata verkkokalvon irtautumaan ovat vähäisiä. Yksi oire on aika epäilyttävä: jos lapsi, joka aikaisemmin ei ole iskenyt otsaansa, alkaa iskeä nyrkillä otsaansa ja sen jälkeen jää katselemaan eteensä kuin ihmetellen näkemäänsä, kyseessä saattaa olla alkava verkkokalvon irtautuma, joka aiheuttaa valoilmiöitä, kun silmä tärähtää. Lapsi saattaa osata kertoa katselevansa tähtiä tai salamia.

Voimakas silmän painaminen aiheutti verkkokalvon irtautuman ja ainoan silmän sokeutumisen.

Silmien painamista esiintyy kaikissa maissa. Sitä on sanottu esiintyvän vähemmän Afrikassa kuin Euroopassa, mutta Afrikassa näön menetys tapahtuu useammin vasta leikki-iässä tai sitäkin myöhemmin ja keskosten henkiin jääminen on vähemmän todennäköistä kuin Euroopassa. Leikki-iässä näkönsä menettävät eivät yleensä ala painaa silmiään.

Silmien painamista voidaan vähentää suojalasien avulla, mutta ne pitää ottaa käyttöön heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa ja niissä pitää olla hyvät sivusuojat, muuten vauva oppii työntämään sormensa suojalasin reunan alta.

Silmien painaminen alkaa usein niin vähäoireisena, etteivät lapsen vanhemmat huomaa sitä vaan luulevat kyseessä olevan lapsen väsymiseen liittyvän silmien hieromisen. Painaminen on kuitenkin pitempään kestävää kuin hieromisen yhteydessä ja lapsi hiljenee kuuntelemaan sitä, koska se koetaan mielihyvää tuottavana. Varhaiskuntoutuksen henkilökunnan ja sairaaloiden henkilökunnan tulisi olla herkkiä havaitsemaan silmien painaminen ja auttaa perheitä selviämään tästä ongelmasta mahdollisimman pian ennen kuin tapa on juurtunut niin syvälle, ettei siihen voi vaikuttaa.

Vartalon keinuttaminen, hyppiminen ja käsien heiluttaminen ovat myös tavanomaisesta lasten käyttäytymisestä poikkeavia maneereita, joita esiintyy näkövammaisilla lapsilla kohtalaisen usein. Kun ne ovat sosiaalisesti leimaavia, niitä kannattaa yrittää vähentää ohjaamalla lapsen aktiviteetti muuhun toimintaan.