Näköradan vaurioiden paikat

Ennen toiminnallisen näön tutkimista on syytä kerrata, mitä lapsen näkövamman laadusta tiedetään. Erityisesti, onko kyseessä silmien toiminnan poikkeavuus, aivotoiminnan poikkeavuus vai molempien toimintojen häiriö. Jos kyseessä on aivojen poikkeava toiminta, pitäisi tietää, millä tasolla näköradassa vaurio on. Nykyisillä kuvantamistekniikoilla saadaan useimmiten selvää ratavaurioiden rakenteesta, jos anatomisia muutoksia on tapahtunut.

Näköradoissa on useita rinnakkaisia ratoja. Päärata, jonka toiminta on tiedostettua, kuljettaa näkötietoa verkkokalvolta polvitumakkeen (PT) kautta primääriselle näköaivokuorelle (V1). Subkortikaalinen eli tektaalinen rata vie näkötietoa nelikukkulaan (NK), aivorungon lukuisiin tumakkeisiin ja pulvinarin (PU) kautta assosiatiivisiin näkötoimintoihin. Vauriot radan eri kohdissa johtavat erilaisiin toiminnallisiin häiriöihin

• Jos vaurio on näköhermossa (NH), sen puoleisen silmän näkö muuttuu.

• Jos vaurio on näköhermojen risteyksen (NR) jälkeen näköjuosteessa (NJ), se vaikuttaa näkökentän vastakkaiseen puoleen. Jos molemmat näköjuosteet ovat vaurioituneet niin, etteivät ne pysty välittämään tietoa, henkilö on toiminnallisesti sokea. Valo voi silti vaikuttaa henkilön toimintoihin, jos näköhermojen risteyksen yläpuolella oleva suprakiasmaattinen tumake toimii ja välittää valon vaikutuksen käpylisäkkeen vuorokausirytmin säätelyyn.

• Jos vaurio on näköjuosteessa lähellä polvitumaketta, radat tektaalisiin toimintoihin voivat toimia ja siten subkortikaalinen, tiedostamaton näkö on olemassa, mutta henkilö voi kokea itsensä sokeaksi. Tietoisuus pulvinarin kautta aivokuorelle tulevasta näkötiedosta on vähäistä, vaikka se on käytettävissä egosentrisen tilan hahmottamiseen ja motoristen toimintojen hallintaan ja henkilö selvästi toimii näön varassa - ei törmäile jne.

• Polvitumakkeen jälkeen näköradan säikeet hajaantuvat niin laajaksi viuhkaksi (OR), että vaurio usein koskee vain osaa säikeistä ja johtaa näkökentän puutokseen vastaavalla alueella.

• Kun vaurio on primäärisellä aivokuorella, myös se aiheuttaa näkökenttäpuutoksen vastakkaisessa näkökentän puolikkaassa.

• Vauriot primäärisen näköaivokuoren jälkeisessä tiedon käsittelyssä eivät aiheuta näkökenttäpuutoksia vaan muutoksia siinä erityistoiminnassa, josta kyseinen aivokuoren osa vastaa. V1- ja V2-alueet vastaa kuvioiden rakenteen perusanalyysistä, sen jälkeiset toiminnat erikoistuvat niin, että ohimolohkon näkötoiminnoille (VV= ventraalinen vuo) on tyypillistä tunnistaminen ja vauriot aiheuttavat erilaisia agnosioita, päälaenlohkoon päin suuntautuvalle näkötiedon käsittelylle (DV= dorsaalinen vuo) taas lähitilan ja liikkeiden hallintaan käytettävän näkötiedon käsittely. Vaurio aiheuttaa spatiaalisen hahmotushäiriön.

• Näköradassa on kaksi rinnakkaista eri tavoin toimivaa osaa, parvosellulaarinen rata (P), joka välittää väritiedon ja korkeakontrastista detaljitietoa, ja magnosellulaarinen rata (M), joka taas on tehokas matalakontrastisen näkötiedon ja liikkeen näkemiseen liittyvän tiedon siirtämisessä. Näkötoimintojen jakautuminen rinnakkaisiin toimintoihin alkaa jo verkkokalvossa, jossa tappi- ja sauvasolutoiminnat vaikuttavat toisiinsa.

Näköratojen vauriot pitäisi muistaa selvittää myös silloin, kun lapsella on silmien vaurioitumisesta aiheutuva näkövamma. Esim. useilla ROP-lapsilla ratavaurioihin liittyvät hahmotusvaikeudet aiheuttavat suurimman haitan.