10. Näkövammojen syistä

Osa näkövammoista diagnostisoidaan heti syntymän yhteydessä, koska silmien rakenteessa on nähtävissä selviä poikkeavuuksia, kuten esimerkiksi sarveiskalvon samentuma, tai silmät ovat niin pienet, etteivät luomet aukea lainkaan. Myös, jos lapsella todetaan syndrooma, johon tiedetään liittyvän silmien tai näköratojen poikkeavuuksia, näkövamma voidaan tutkia jo hyvin varhain.

Mykiösamentumat, eli synnynnäinen kaihi, pitää nykyään todeta varhain, koska kaihi leikataan nyt hyvin varhain, minkä jälkeen tarvitaan intensiivinen näönkuntoutus usean vuoden ajan. Vaikka nykyään aika usein saavutetaan hyvä keskeinen näöntarkkuus ja kontrastiherkkyys, on linssittömyys merkittävä kuvan laadun huonontaja, erityisesti niin kauan kuin sankalasit ovat käytössä. Jos myöhemmin voidaan lapselle laittaa keinomykiö, kuvan laatu paranee.

Keskosina syntyneistä lapsista osalla on häiriöitä verkkokalvojen verisuonituksen kehittymisessä. Verkkokalvon verisuonien kasvu kohti verkkokalvojen reunoja voi pysähtyä ja suonettoman alueen kohdalle voi alkaa kasvaa uudismuodostuneita ohutseinäisiä suonia, jotka vuotavat helposti ja arpeutuessaan voivat vetää verkkokalvon irti alustastaan. Keskosten silmiä seurataan ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana tarkasti, jotta alkavat suonimuutokset päästään hoitamaan laseroinnilla, tarvittaessa kirurgisesti. Vaikka hoidot ovat kehittyneet ja täysin sokeiden lasten määrä on pieni, ROP (retinopathy of prematurity) eli keskosten silmäsairaus on edelleenkin merkittävä varhaisen näkövamman syy.

Muutaman kuukauden iässä saattaa toinen silmä alkaa kasvaa selvästi toista suuremmaksi, mikä johtuu silmän sisäisen paineen noususta eli synnynnäisestä glaukoomasta. Tässä vaiheessa glaukooma ei vielä aiheuta näkövammaisuutta, mutta tilan vaatimat monet hoidot häiritsevät lapsen varhaiskehitystä.

Muutaman kuukauden iässä voi ilmaantua myös retinoblastooma, verkkokalvon pahanlaatuinen kasvain, joko vain toisessa, mutta usein molemmissa silmissä. Usein toisessa silmässä kasvain on jo niin suuri, että silmä joudutaan poistamaan ja toinen silmä hoidetaan sädetyksen, laserhoitojen ja lääkkeiden avulla. Joskus joudutaan poistamaan molemmat silmät, jos kasvain on päässyt kehittymään liian suureksi ja sen leviäminen uhkaa lapsen henkeä. Retinoblastooma voi ilmaantua myös myöhemmin, jolloin - samoin kuin ensimmäisen ikävuoden aikana - oireena on usein äkillisesti ilmaantuva karsastus, kun lapsen silmät ovat jo olleet suorassa ja vaikuttaneet toimivan yhdessä. Retinoblastooma-mahdollisuuden takia tällaiset karsastukset lähetetään tutkimuksiin muita kiireellisempinä, koska kyseessä saattaa olla lapsen henkeä uhkaava kasvain.

Aivovaurio on jatkuvasti lisääntynyt näkövammaisuuden syynä. Sen on voinut aiheuttaa hapen puute, jonka tavallisin syy on verenkiertohäiriö ennen syntymää, synnytyksen aikana tai sen jälkeen, infektio tai tapaturma tai kyseessä voi olla aivoston laajempi toiminnallinen häiriö kuten Down syndroomassa tai useissa aivojen malformaatioissa. Näillä lapsilla on usein epilepsia ja siksi voimakkaita lääkityksiä, jotka vaikuttavat vireystilaan. Aivovaurio voi kohdistua joko näköratoihin, aivokuoren näkötoimintoihin tai subkortikaalisiin näköön liittyviin toimintoihin. Monet näistä lapsista ovat pitkään erittäin huonokuntoisia ja siksi aistivammaisuuden diagnostisoiminen saattaa tapahtua hyvinkin myöhään. Usein viivästymiseen vaikuttaa se, että lapsen puutteellista visuaalista kommunikaatiota pidetään kehitysvammaisuudesta johtuvana eikä tulla ajatelleeksi, että heikko-näköisyys voi olla olennainen interaktiota vaikeuttava tekijä.