KONTRASTIHERKKYYS

Kontrastiherkkyydellä tarkoitetaan näköjärjestelmän kykyä erottaa vähäisiä valaistuseroja. Vaalean (Lmax) ja sitä tummemman (Lmin) pinnan välillä on kontrasti (K), joka määritellään seuraavasti:

Kontrasti ilmoitetaan useimmiten prosentteina, jolloin suhdeluku kerrotaan sadalla. Kontrastiherkkyys on matalimman havaitun kontrastin käänteisluku, eli mitä haaleamman varjon pystyy havaitsemaan, sen parempi, korkeampi, on kontrastiherkkyys. Kontrastiherkkyys voidaan mitata joko kuvio- tai juovastotesteillä.

Kontrastiherkkyyden ja näöntarkkuuden välinen yhteys on helpoin ymmärtää tutkimalla kontrastiherkkyyskuvaajaa (Kuva 4). Kuvaajassa vaaka- eli X-akselilla kuvioiden koko pienenee vasemmalta oikealle mentäessä eli näöntarkkuus paranee. Pysty- eli Y-akselilla kuvioiden kontrasti vähenee ylöspäin mentäessä ja kuvaaja ilmoittaa sen rajan, jossa kuvio häipyy. Kuvaajan alapuolella on näkyvä maailma, sen yläpuolella liian haalea informaatio ja oikealla puolella liian pienet kuviot ja liian kapeat viivat. Kun mitataan näöntarkkuutta, liikutaan kuvaajassa lähellä X-akselia, eli korkean kontrastin alueella vasemmalta oikealle kunnes kuvioita ei enää eroteta. Näöntarkkuus ilmoittaa siis kuvaajan oikean ääripisteen.

Kun mitataan kontrastiherkkyyttä, mitataan matalakontrastisilla tauluilla 2,5 %:n ja 1,2 %:n tasolla näöntarkkuusarvot ja tulosten perusteella voidaan määrittää, missä kontrastiherkkyyskäyrän laskeva osa on.

Kuva 4. Mustavalkoisen näkötiedon näkemisen kuvaajassa korkeakontrastisen näön tarkkuus paranee X-akselin suuntaisena ja kontrastien erottaminen eli kontrastiherkkyys paranee Y-akselin suuntaisena. Raja nähdyn ja näkymättömän välillä on log-log-asteikossa käyrä, jonka laskeva oikea laita on kliinisessä työssä mielenkiintoisin ja joka myös osataan mitata kohtalaisen tarkasti. - Jos kontrastiherkkyyttä mitataan matalakontrastisella näöntarkkuustestillä, mittaus tapahtuu X-akselin suuntaisesti, esimerkiksi 2,5 %:n ja 1,25 %:n tasolla (ylemmät vaakasuorat nuolet). Jos mittaus tehdään testillä, jossa on vain yksi kuviokoko sivullaan ja kuvioiden kontrasti vähenee rivi riviltä, mittaus tapahtuu Y-akselin suuntaisesti, esimerkiksi kuviokoossa 0.1 ja 0.3 (pystysuorat katkoviivanuolet).

Kontrastiherkkyydellä on terveyskeskuksen työskentelyssä ja työlääketieteessä merkitystä erityisesti diabeetikoiden seurannassa, koska diabeteksessä matalakontrastinen toiminta vaurioituu usein ennen korkeakontrastista näköä. Samoin sillä on merkitystä epämääräisten näköoireiden selvittämisessä, koska alkavissa näköhermon tulehduksissa ja lievissä myrkytystiloissa korkeakontrastinen näkö ei useinkaan muutu lainkaan, matalakontrastisessa sen sijaan tapahtuu laskua. Myös vanhenemiseen liittyvät näön muutokset ovat usein suurempia matalakontrastisella alueella kuin korkeilla kontrasteilla silloin, kun syynä on sameneva mykiö, näköratojen verenkiertohäiriöt tai pitkälle kehittynyt glaukooma. Pienissä makulamuutoksissa taas kontrastiherkkyys voi olla normaali, vaikka näöntarkkuus on pudonnut 0.2-0.3-tasolle, mikä selittää näiden henkilöiden hyvän selviämisen useimmissa töissä.

Kontrastiherkkyyden mittaus on normaalinäköisiä henkilöitä tutkittaessa aiheellinen silloin, kun valitaan henkilöitä esim. lentäjiksi, tähystäjiksi, joukkokuljetusvälineiden kuljettajiksi, laminoijiksi ja lisäksi aina, kun työssä voi joutua tekemisiin hermostoon vaikuttavien aineiden kanssa.Työturvallisuuden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että kontrastiherkkyys mitattaisiin ainakin kerran kaikilta nuorilta työntekijöiltä. Koska kontrastiherkkyyden normaalialue on yhtä laaja kuin näöntarkkuudenkin, ei "normaali" löydös sinänsä merkitse mitään vaan se, onko kontrastiherkkyys muuttunut aikaisemman mittauksen jälkeen. Jos kontrastiherkkyys on alentunut, se pitäisi mitata myös juovastotestillä.

Mittaustekniikka:
Kontrastiherkkyyskynnys mitataan matalakontrastisella taululla aivan samalla tavalla kuin korkeakontrastisella taululla. Suomalaisten normaalialueiden mittaaminen on meneillään, mutta kuten edellä oli mainittu, tärkeää ei ole normaalialueella oleva tulos vaan se, että kontrastiherkkyystulos ei ole huonompi kuin aikaisemmin.