NÄÖNTARKKUUS
Näöntarkkuus mittaa, mikä on pienin kuvio (kirjain, numero tai kuva), joka pystytään tunnistamaan. Yleensä näöntarkkuudella tarkoitetaan aikuisilla 4 metrin etäisyydeltä mitattua kaukonäöntarkkuutta mitattuna rivitestillä. Jos mittaus on tehty jollain muulla etäisyydellä kuin testin standardietäisyys, se pitäisi ilmoittaa tuloksen yhteydessä a näöntarkkuusarvot korjata etäisyyttä vastaaviksi. Tässä kohdassa esiintyy erittäin usein epätarkkuutta.
Käytössä olevista testeistä osa ei anna oikeita näöntarkkuusarvoja, koska alempien rivien kuviot ovat kaukana toisistaan ja siksi helpommin erotettavia kuin rivitestin kuviot. Rivien välinen etäisyys ei ole missään vanhassa taulussa oikea.
Silmälääkärien ja optikkojen käyttämissä projektoreissa vaihtelut kuvioiden kontrastin suhteen taas ovat suuret, koska helmiäistaulu on erittäin herkkä sivuvalon aiheuttamalle kontrastin laskulle. Tästä syystä mittaus tehdään usein pimeässä huoneessa, mikä taas ei vastaa normaalia työtilannetta.
Monessa paikassa edelleenkin käytössä oleva E-testi on kuviotestin ja juovastonäöntarkkuustestin välimaille sijoittuva testi, miniatyyrijuovasto, joka on erityisesti hajataittoisuuden mittaamisessa epätarkka.
Testien rakenteesta on olemassa WHO:n suositus, jonka mukaan testien tulee olla logaritmisia ja näöntarkkuus tulee mitata sekä kauko- että lähitestillä. Valaistuksen tulee olla 80:n ja 160:n candelan/m2:n välillä. Tällaisen valaistuksen aikaansaaminen terveyskeskusten työhuoneisiin ja työterveyshoitajien työpisteisiin on mahdotonta, joten asia ratkaistiin kehittämällä valolaatikko, jossa testin valotaso on 120-130 cd/m2 -tasolla. Samaa valolaatikkoa voidaan käyttää sekä numerotestien että lasten kuviotestien ja yhtä hyvin korkeakontrastisen kuin matalakontrastisen näön mittaamiseen.
Logaritminen rakenne tarkoittaa testiä, jossa kuvioiden välinen etäisyys on sama kuin kuvioiden leveys ja rivien välinen etäisyys sama kuin alemman rivin korkeus ja jossa kuviokoko pienenee 0.1 logaritmiyksikön verran riviltä toiselle mentäessä. Suosituksen mukaiset taulut tulivat ensimmäistä kertaa laajempaan käyttöön diabeettista retinopatiaa koskevan monikeskustutkimuksen yhteydessä 70-luvulla, jolloin luotiin ns. EDTRS-taulusarja, jossa on kolme taulua, jotta yhteisnäön aikainen ja oikean ja vasemman silmän näöntarkkuus mitataan kukin eri taululla. Nykyään National Eye Institute ei hyväksy tutkimusvälineeksi muita kuin tämän tyyppisen taulun silloin, jos näöntarkkuusmittauksia käytetään tutkimuksessa. EDTRS-taulu oli jo 1983 testattavana helsinkiläisillä kouluilla, jolloin todettiin, että taulussa käytetyt testikirjaimet Z ja C aiheuttivat sekaannusta. Tästä syystä tein silloin Oriolalle taulun, josta Z ja C jätettiin pois.
Professori Leila Laatikainen ehdotti vuonna 1990, että suunnittelisin numeroihin perustuvan taulun, koska kirjaimista osa (O, H, K) kuulostaa testitilanteessa häiritsevän samanlaisilta. Numerotaulu olisi työlääketiedettä ajatellen myös sikäli parempi, että se on kansainvälinen. Kirjaintauluhan on käyttökelpoinen vain niissä maissa, joissa on käytössä
meikäläinen kirjaimisto.
Numerotaulun testinumerot, jotka sumuttuvat samalla tavoin (=testikuvioiden rakennevaatimus) ovat 5,6,8 ja 9. Neljä numeroa riittää testin kuvioiksi, joten niiden perusteella on tehty taulusto, johon kuuluu sekä kauko- että lähitesti ja lisäksi matalakontrastisia testejä kontrastiherkkyyden mittaamista varten.
Näöntarkkuutta voidaan mitata myös juovastonäöntarkkuutena, eli mitataan mitkä ovat kapeimmat juovat, jotka vielä nähdään erillisinä juovina. Juovastonäöntarkkuuden mittaamisella on merkitystä ainoastaan näkövammaisten henkilöiden näön arvioimisessa, koska heillä juovien erottaminen saattaa olla huomattavasti paljon parempi kuin kuvionäkö. Juovastonäöntarkkuutta voidaan mitata myös matalilla kontrasteilla, mikä saattaa olla tulevaisuudessa aiheellista työkykyä arvioitaessa. Tulos ilmoitetaan juovapareina näkökulman astetta kohti (cpd=cycles per degree).
Normaalinäköisen aikuisen foveaalisessa näössä arvoa 1.0 vastaa 30cpd, mutta tätä vastaavuutta ei ole vaurioituneissa näköjärjestelmissä. Juovastotestillä mitattua näöntarkkuusarvoa ei siis voi ilmoittaa kuvionäöntarkkuusarvoina (mitä näkee edelleenkin). Juovastoilla mitattu arvo on yleensä pari kolme riviä parempi kuin kuvioilla mitattu arvo, mutta se voi näkövammaisilla olla jopa 20 kertaa parempi.
Näöntarkkuutta on käytetty keskeisenä mittana näön laatua arvioitaessa. Se kuvaa kuitenkin vain aivan keskeisen tarkannäönalueen toimintaa ja saattaa olla alentunut jopa 0.2-tasolle ilman, että se vaikuttaa työkykyyn edes maantieliikenteessä. Tällöin kaikki muut näkötoiminnat, myös kontrastiherkkyys ja värinäkö ovat hyvää normaalitasoa. Näöntarkkuusarvon alenemiseen liittyy usein muita näön osatoimintojen muutoksia, jotka merkitsevät työnäkemisessä enemmän kuin näöntarkkuus.
Toisaalta, näöntarkkuus voi olla normaalialueella, vaikka keskeinen näkö on olennaisesti muuttunut. Esim. hammaslääkäri, jonka johtavan silmän näöntarkkuus on alentunut vain 2.0:sta 1.6:een, mutta jonka kuva on vääristynyt ja värisävyjen erottaminen sini-kelta-akselissa on hiukan häiriintynyt, on työkyvytön.
Mittaustekniikka:
Kaukonäöntarkkuus mitataan kansainvälisen suosituksen mukaisesti 4 metrin etäisyydeltä. Koska käytössä on edelleen myös 5 ja 6 metrin tauluja, pitää olla tarkkana, että käyttää oikeaa mittausetäisyyttä. Lähinäöntarkkuus mitataan aikuisilla 40 cm:n etäisyydellä paitsi, jos käytössä olevien lukulasien terävin alue on muulla etäisyydellä. Mittaus tehdään
aina sillä etäisyydellä, jolla kuva on kirkkain ja tulos ilmoitetaan silloin "lukee 0.8-rivin 52 cm:n etäisyydellä". Näöntarkkuusarvon voi laskea, jos muistaa, että mitattu arvo jaetaan 40:llä ja kerrotaan käytetyllä etäisyydellä, tässä tapauksessa siis 52/40:lla, jolloin tulos on 1.0.
Testaus tehdään yli 80 candelan valaistuksessa eli hyvässä huonevalaistuksessa. Testikuvioista pyydetään sanomaan vain rivin ensimmäinen tai viimeinen kunnes tutkittava alkaa epäröidä. Tämä rivi luetetaan kokonaan. Jos sitä ei nähdä oikein, luetetaan myös edellinen rivi. Vastaukseksi ilmoitetaan se rivi, jolta kolme viidestä nähdään oikein. Täsmällisintä olisi kirjata tulos sellaisenaan, eli jos vastauksista rivillä 0.8 kaksi oli väärin, tulos merkitään 0.8(-2). Tätä merkitsemistapaa näkee nykyään aikaisempaa useammin, joten se on ilmeisesti yleistymässä meillekin.
LEA NUMBERS® lähitestissä (#2709) on toisella puolella tavallinen rivitesti ja toisella puolella tiheämmin ladotut tekstit, joissa numeroiden välimatkat ovat 50%, 25% ja 12,5% kunkin rivin numeroiden leveydestä. Taskuun mahtuva testi (#2710) on helppo pitää mukana työpaikoilla.
