NORMAALIN NÄÖN TUTKIMINEN TYÖLÄÄKETIETEESSÄ

Työntekijöistä valtaosalla on normaali näkö, jonka laatu vaihtelee melko laajoissa normaaliuden rajoissa, esim. näöntarkkuuden rajat ovat 0.8 - 2.3 normaalille näölle. Rajana raportoitavaan heikkonäköisyyteen pidetään 0.3-tasoa (WHO:n raportointi-ohje), vaikka joissain tapauksissa 0.2 näöntarkkuus on osoittautunut riittäväksi esimerkiksi autonajossa. "Normaalien" henkilöiden sopivuus tiettyihin töihin tai työssä mahdollisesti esiintyvät vaikeudet edellyttävät siten normaalinkin näön laadun selvittämistä tarkasti.

Tähän saakka näkökykyä on arvioitu näöntarkkuuden, yhteisnäön ja joissain töissä värinäön mittauksen avulla keskeisen näön osalta ja näkökentän laajuuden avulla perifeerisen näön osalta. Näkemisessä on koko joukko muitakin parametrejä, joista akkomodaatiokyvyn heikkeminen ja siihen liittyvä ikänäköisyys, hämäränäkö ja kontrastiherkkyys ovat tärkeitä näön normaaliuden toteamiseksi. Lisäksi liikenneturvallisuuskysymyksenä häikäistymisherkkyys on ominaisuus, jonka mittaamista esim. Saksassa on pidetty tärkeänä.

Erityisesti liikennettä ajatellen, mutta myös monissa muissa työtehtävissä pitäisi voida mitata tutkittavan kyky tajuta liikkeen nopeus ja siinä tapahtuvat muutokset. Tämä mittaus ei kuitenkaan vielä ole mahdollinen käytännön työssä, kliinisessä perustutkimuksessa se on jo käytössä.

Koska normaalinäköisten tutkimisessa on kysymyksessä erittäin suuren joukon tutkiminen, tutkimusmenetelmät pitäisi voida yksinkertaistaa niin, että niitä voi käyttää hyvin lyhyen koulutuksen jälkeen. Useimpien testien osalta tämä on saavutettavissa jo nyt.