1.1. NÄKÖ JA SILMÄT KOULUIÄSSÄ
Lasten näkö kehittyy jo ensimmäisen ikävuoden aikana aikuisen näköä muistuttavaksi, mutta näöntarkkuus ja kontrastiherkkyys paranevat vielä kouluiässäkin. Jos näön kehittymistä on häirinnyt karsastus tai silmien taittovirheiden erilaisuus, ne on yleensä todettu neuvolassa ja hoidettu ennen kouluikää. Joillakin lapsilla jatkuvat amblyoopin, toiminnallisesti heikkonäköisen silmän harjoitushoidot vielä kouluiässä, jolloin täytyy varmistaa, ettei peittohoito häiritse lapsen koulunkäyntiä.
Taittovirheet
Silmien taittovirheet saattavat muuttua kouluiässä. Osalla lapsista taittovirhe siirtyy kaukotaittoisuuden puolelta likitaittoisuuden puolelle. Tästä syystä kouluikäisille on järjestetty näön seulontatutkimukset, jotka painottuvat taittovirheiden varhaiseen toteamiseen. Usein lapset, heidän vanhempansa ja terveydenhoitohenkilökuntakin puhuvat taittovirheistä, erityisesti likitaittoisuudesta aivan kuin kyseessä olisi jokin sairauteen verrattavissa oleva ilmiö. Likitaittoisuus ei tee silmiä huonommiksi, likitaittoisen henkilön näkö ei ole huono.
Muutos likitaittoisuuden suuntaan alkaa jo ennen kouluikää ja kymmenen vuoden iästä lähtien osa lapsista muuttuu lisääntyvästi likitaittoisiksi, jolloin lapsi näkee lähelle edelleenkin hyvin, mutta kauas utuisesti: bussien numerot näkyvät vasta läheltä ja piirtoheittimen tekstejä saa arvailla tai katsella siristellen. Kotona lapsi siirtyy lähemmäs televisiota, liikenteessä hän erottaa rekisterikilpien tekstin vasta lähempää kuin normaalitaittoiset. Yleensä pienet lapset kokevat näkevänsä riittävän hyvin aina näöntarkkustasolle 0.2-0.4 eivätkä ole kiinnostuneita laseista. Niin kauan kuin lapsi on lasien käyttöä vastaan, hän ei niitä yleensä tarvitsekaan. Vanhempien lasten lasitarpeeseen vaikuttavat paikka luokassa ja opetusmenetelmät, joten terveydenhoitajan tulee tietää näkemiselle asetetut vaatimukset kussakin koulussa.
Joillekuille lapsille kehittyy hajataittoisuus jo ennen kouluikää, mutta se ei häiritse ennen kuin lapsi alkaa lukea ja tehdä muita tarkkaa katselua vaativia tehtäviä. Hajataittoisuuskin korjataan vain, jos lapsella on vaivoja. Koska lasit aiheuttavat aina hankaluuksia ja huolia, niiden määräämiseen on oltava riittävät perusteet. Silmälasit ovat yleensä kallein tavara, josta lapsi on vastuussa koulussa ja koulumatkalla.
Kuva 1. Silmien tavalliset taittovirheet. A. Kaukotaittosessa silmässä kaukaa tulevat valonsäteet eivät mykiön lepoasennossa fokusoidu verkkokalvolle, eli kuva ei ole terävä. B. Nuoren kaukotaittoisen henkilön mykiö muuttaa muotoaan (=akkommodaatio), jolloin sen taittovoima lisääntyy ja kuva lankeaa verkkokalvolle. C. Likitaittoisen henkilön silmässä kaukaa tulevat säteet taittuvat niin, että kuva on verkkokalvon edessä. Linssin mukauttaminen ei tee kuvaa teräväksi vaan siihen tarvitaan miinusmerkkinen silmälasi. Lähelle likitaittoinen silmä näkee terävästi - myös vanhana, mikä usein unohdetaan kouluiässä.
Kouluun tullessaan suurin osa lapsista on kaukotaittoisia. Kaukotaittoisuus voidaan kompensoida mukauttamalla silmän linssiä. Useimmilla lapsilla linssin mukauttaminen on vaivatonta, mutta joillakuilla siihen liittyy piilokarsastus sisäänpäin, mikä saattaa tehdä lähelle katsomisen epämukavaksi. Kaukotaittoinen lapsi näkee seulatutkimuksen aikana normaalisti, koska hän voi kompensoida taittovirheensä, erityisesti yhteisnäön aikana, koska konvergenssi auttaa akkommodaatiota. Binoklaarisen ja monokulaaristen mittausten tuloksissa saattaa siksi olla tavallista suuremmat erot. Lähinäön tarkkuus voi myös olla tavanomaista huonompi. Vain huomattavan voimakas kaukotaittoisuus tekee kuvan sumeaksi 3-4 metrin testietäisyydellä.
Oppimisvaikeuksiin saattaa liittyä korjausta vaativia näkemisen häiriöitä. Vaikka ne ovat yleensä vähäisiä, ne korjataan tarkasti. Näiden lasten kohdalla yritetään näkötilanne tehdä mahdollisimman helpoksi, jotta energiaa säästyisi itse lukemiseen. Lukilapset ja muut oppimisvaikeuksista kärsivät kuuluvat siten erityisen seurannan piiriin.
Sairaudet
Näköön vaikuttavat sairaudet ovat kouluiässä erittäin harvinaisia, mutta joskus sellainenkin saattaa sattua koululääkärin, terveydenhoitajan tai optikon kohdalle. Periytyvä verkkokalvosairaus, aivokasvain, vähäoireinen reuma, jokin näistä tai jokin muu harvinaisuus voi olla näköhäiriötä valittavan lapsen oireiden takana. Siten jokaista lasta kannattaa kuunnella huolellisesti, ja jos oireissa on mitään epätavallista, kannattaa konsultoida silmälääkäriä.Tavallisista silmäsairauksista on enemmän osiossa Silmät ja näkeminen.
Tapaturmat
Silmien seudun tapaturmat ovat melko tavallisia. Usein ei ole selvyyttä siitä, miten kovasta iskusta oikein on ollut kyse. Jos näöntarkkuus on sama kuin se on ollut edellisessa seulontatutkimuksessa, mustuainen toimii ja silmä liikkuu, ei vamma yleensä ole merkittävä. Jos etukammioon on tullut vuoto, lapsi on lähetettävä välittömästi silmälääkärin tutkittavaksi. Jos silmävamma vaikuttaa vakavalta, sen hoidosta voi neuvotella puhelimitse silmätautien päivystyspoliklinikan kanssa, jotta mahdollisen vaikean vamman hoidon aloittaminen ei viivästyisi.
