1.2. YHTEISNÄKÖ

Vaikka meillä on kaksi silmää, näemme vain yhden kuvan. Useimmat ihmiset katselevat molemmilla silmillään samanaikaisesti ja silmien kuvat sulautuvat yhteen, fuusioituvat, aivojen takaosassa olevan näköaivokuoren soluissa. Tätä kutsutaan yhteisnäöksi. Yhteisnäön laatu vaihtelee. Joillakuilla henkilöillä, joiden kummankin silmän näkö on normaali, niiden kuvat eivät ole aivojen toiminnassa samantasoisesti käytössä vaan jommankumman silmän kuva dominoi eli hallitsee katselutilannetta.

Joku käyttää oikeaa silmäänsä lähelle katsomiseen ja vasenta kauas katsomiseen eikä tiedä vaihtavansa käyttösilmäänsä vähän väliä. Jonkun kolmannen kohdalla taas kuvien yhteen sulautuminen on hetkittäistä, osan aikaa käytössä on oikean silmän kuva, välillä vasemman silmän kuva, vaikka silmät katsovat samaan kohteeseen.

Silmien yhteisnäköä saattaa häiritä piilokarsastus, millä tarkoitetaan sitä, että silmien lepoasento on normaalista poikkeava. Jos toinen silmä peitetään, peiton alla oleva silmä liukuu ulos tai sisään, joskun myös ylös tai alas. Kun peitto poistetaan, silmä palaa katselemaan samaan kohteeseen kuin toinenkin silmä. Katselun aikana silmälihaksia joudutaan jännittämään, jotta kuvat pysyisivät yhdessä, mikä saattaa aiheuttaa vaivoja. Kuvat saattavat ajoittain liukua erikseen, jolloin lapsi näkee hetkittäin kahtena.

Näkemämme kuva pysyy niinkin rauhallisena ja selkeänä kuin mitä se yleensä on, koska katseluun yhdistyy muistikuvien käyttö. Tajuntaan tulevaa näkötietoa "editoidaan" kuin filmiä ikään poistamalla tarpeettomia yksityiskohtia, lisäämällä muistista korostuksia. Mikään ei valehtele niin ovelasti kuin omat silmämme: näemme sen, mitä osaamme katsoa.

Koululainen joutuu monien uusien näkötehtävien eteen. Muistikuvia, joihin tukeutua, kertyy vasta vähitellen, jolloin näköinformaation käsittely nopeutuu, tunnistaminen helpottuu.

Lukemiseen liittyvät silmien liikkeet ovat muihin silmien liikkeisiin verrattuna poikkeuksellisen vaativia: tasaisin nykäyksin edistyvä liike oikealle ja nopea palautus vasemmalle. Ihmisen silmiä ei alunperin ole sellaiseen katseluun tarkoitettu, joten ei ole ihme, että se on joillekuille aluksi vaikeaa. Vasta kun liikkeet muuttuvat automaattisiksi, alkaa lukeminen silmien liikkeiden puolesta sujua "kuin tanssi". Tanssiminenkin sujuu vasta, kun askelia ei enää tarvitse ajatella, kun liikkeet ovat automatisoituneet.

Silmien asentovirheet saattavat häiritä lukemista. Lähes kaikilla meillä on pieni piilokarsastus, mutta yleensä siitä ei ole minkäänlaista haittaa, koska se hallitaan. Jos piilokarsastus väsyneenä tai jännittäessä muuttuu ilmeiseksi karsastukseksi, kuva näkyy kahtena, kaksoiskuvina, jolloin lukeminen voi vaikeutua olennaisesti.

Toinen tavallinen lukemista häiritsevä ominaisuus on puutteellinen fuusionaalinen konvergenssi eli silmien kääntyminen sisäänpäin ei tapahdu lähelle katsomisen yhteydessä vaivattomasti. Lapsi joutuu ponnistamaan, jotta yhteisnäkö on käytettävissä tai toinen silmä liukuu ulospäin. Tästä ei yleensä aiheudu kaksoiskuvia vaan uloskarsastavan silmän kuva suppressoidaan, siirretään pois käytöstä.

Merkittävät piilokarsastukset pitäisi huomata jo ensimmäisen luokan terveystarkastuksessa, mutta siihen sopivia testejä on vain peittokoe, jonka tulkitseminen vaatii harjoitelua.

Jos lapsi ei ole innostunut lukemisesta, silmien toiminnat kannattaa tutkia perusteellisesti ennen kuin aletaan puhua oppimishäiriöstä. Valitettavan usein jopa lapsia, joilla todetaan 'visuaalisia hahmotushäiriöitä', ei lähetetä silmälääkärin ja lastenneurologin tutkimuksiin, vaikka 'hahmotushäiriöiden' syynä voi olla korjaamaton kaukotaittoisuus, reilu hajataittoisuus, piilosisäänkarsastus tai näköratojen vaurio.