1.5. VÄRINÄKÖ

Värinäön testaus tehdään lähinnä ammatinvalintaa ajatellen, mutta se kannattaa tehdä aina, jos lapsella vaikuttaa olevan vaikeuksia värisävyjen erottamisessa. Koulussa värien erottamisella on merkitystä käsitöissä, kuvaamataiteessa, ympäristöopissa ja kemiassa. Yleensä värinäön häiriöt ovat niin vähäisiä, ettei kyseinen henkilö koe näkevänsä värejä muista poikkeavasti. Hän nimeää perusvärit aivan oikein.

Tavallinen periytyvä värien sävyjen erottelun heikkous punaviherakselissa aiheuttaa muutoksen väriavaruudessa niin, että tietyt punaisen ja vihreän alueet sekoittuvat, näyttävät yhtä harmailta. Värinäön tutkimisessa käytetään yleensä Ishiharan testikirjaa, mutta myös Boström-Kugelbergin kortteja ja uusimpana Waggonerin testiä erityisesti kehitysvammaisten lapsten tutkimisessa, koska kuviot ovat helppoja. Testaus pitää ohjeiden mukaan tehdä "päivänvalossa pohjoisen puoleisen ikkunan ääressä keskipäivällä pilvipoutaisena päivänä". Koska tällaisen testiajan järjestäminen olisi hankalaa, värinäkötestit tehdään siniharmaan päivänvalolampun alla, joka siis pitää olla kunkin terveydenhoitajan työpisteessä. Tämä on ehkä seulontatutkimusten tavallisin virhe. Valaistuksen järjestäminen oikeaksi ei maksa muuta kuin lampun hinnan. Samaa lamppua voi hyvin käyttää muuhunkin työskentelyyn.

Lapselle, joka tekee muutaman virheen värinäköseulassa, EI pidä puhua "värisokeudesta", koska lapsi näkee värit, tosin hieman erilaisina kuin muut. Häneltä voi kysyä, onko hänellä koskaan ollut mitään vaikeuksia värien sävyjen erottamisessa. Poikkeava testitulos on tarkastettava kvantitatiivisella testillä. Testiä voi harjoitella internetissä olevan pelin avulla, jossa myös selvät värierottelun virheet tulevat esiin.

Opetuksen kannalta olisi hyvä, että selvät punaviherhäiröt olisivat tiedossa jo esikoulusta lähtien, jotta lasta ei ymmärrettäisi väärin. Ensimmäisellä luokalla lapset tekevät värinäkötesteissä enemmän virheitä (17-30% lapsista) kuin mitä he tekevät myöhemmin (4.2% aikuisista), joten pieniin poikkeamiin ei kannata kiinnittää huomiota.

Värinäöstä saa anamneesin perusteella aika hyvän kuvan -ainakin maaseudulla. Jos lapsi löytää mansikat, värien erottelun virhe on mitätön. Jos hän ei löydä mansikoita, mutta löytää puolukat, virhe on lievä. Jos lapsi ei pysty poimimaan puolukoita, värien erottelun virhe on kohtalainen - tai poimiminen ei huvita.