1.6. KONTRASTIHERKKYYS

Kontrastiherkkyydellä tarkoitetaan näköjärjestelmän kykyä erottaa vierettäisten pintojen välisiä valaistuseroja. Kontrastiherkkyyttä ei toistaiseksi mitata rutiininomaisesti kouluilla, koska poikkeavasti näkeviä on vähän eikä testi ilmeisesti toisi mitään olennaista seulontatutkimuksiin.

Itse käsite kannattaa siitä huolimatta tuntea, koska sen avulla on helpompi ymmärtää, miksi pelkkään näöntarkkuuden mittaamiseen perustuva näön arvioiminen ajoittain vaikuttaa sekavalta.

Kuulon tutkiminen audiometrian avulla on kaikille tuttua. Näköä voidaan mitata samalla tavoin. Eri korkuisia ääniä vastaavat silloin eri levyiset juovat tai eri kokoiset kuviot. Kontrastiherkkyyttä mitattaessa mitataan, mikä on vähäisin kontrasti, millä juovat tai kuviot vielä havaitaan. Kuvasta 2. nähdään, että kontrastiherkkyys muuttuu kuvioiden koon mukaan: suuria kuvioita nähdään matalilla kontrasteilla, pienten näkemiseen tarvitaan korkeampia kontrasteja.

Kuva 2. Kontrastiherkkyyttä kuvaa käyrä, jonka yläpuolella ja oikealla puolella on 'näkymätön maailma'. Kuvista nähdään, että näköjärjestelmä on herkempi havaitsemaan vähäisiä kontrastieroja, kun kuviot ovat suuria. Koulutehtävistä suurin osa tapahtuu kohtalaisen suurten kuvioiden avulla, ei lähellä näöntarkkuusrajaa, koska kukaan ei halua lukea niin pientä tekstiä.

Kun näköä tutkittaessa mitataan vain näöntarkkuus korkeakontrastisella näkötaululla, se on sama kuin kuulon tutkimuksen yhteydessä mitattaisiin vain, mikä on audiometriassa korkein ääni, joka vielä kuullaan - ja kuviteltaisiin, että sen perusteella tunnetaan kuulon laatu. Kuulon kohdalla näin ilmeistä virhettä ei enää ole tehty sataan vuoteen. Näön kohdalla sen sijaan mitataan edelleenkin usein vain näöntarkkuus - ja kuvitellaan, että tiedetään, miten tutkittava näkee matalat kontrastit. Jos näköjärjestelmän toiminta on poikkeava, ts. kyseessä on heikkonäköinen lapsi, tulisi aina tuntea myös kontrastiherkkyys, jotta tiedetään, mikä on haalein kuva, minkä lapsi näkee.