1.7. NORMAALIUDEN RAJAT

MEITTIÄ ON MONEKS. Se pitää paikkansa myös näköön liittyvissä kysymyksissä. Normaalin näön käsite on laaja, paljon laajempi kuin mitä yleensä ajatellaan. Edelleenkin tuntuvat sekaantuvan toisiinsa heikkonäköisyys ja taittovirheet.

Täysin taittovirheettömiä silmiä on vähän eikä 0-taittoisuus ole edes kovin miellyttävä ominaisuus, kuten käy tarkemmmin ilmi kappaleessa 3.1. Yleensä taittovirheet ovat vähäisiä tai kohtalaisia eivätkä silmälaseilla korjattuina vaikuta voimakkaasti näön laatuun. Vaikka taittovirhe olisi suuri, näöntarkkuus ja muut näkötoiminnat saattavat olla normaalit. Lasit eivät siten kuulu apuvälineisiin kuten kuulolaite tai raajaproteesi vaan laseja käyttävä lapsi on yleensä normaalinäköinen. SILMÄLASEJA KÄYTETÄÄN KOULUIÄSSÄ JA SEN JÄLKEEN, JOTTA KYSEINEN HENKILÖ NÄKISI MUKAVASTI. Mukavuus on subjektiivinen kokemus, joten lapsi päättää, mikä hänestä on mukavinta. Jotkut aikuisetkin ovat mieluummin ilman laseja, vaikka näkevät laseillaan tarkemmin.

Tarkin näöntarkkuus ei aina ole mukavin näöntarkkuus. Lasien tarvetta arvioitaessa tulee muistaa, että tavallisessa ympäristön katselussa, esineiden etsimisessä ja tunnistamisessa ei ole suurtakaan eroa sillä, katselemmeko 1.2 vai 0.4 näöntarkkuudella. Suurin osa näkötietoa kulkee näköjärjestelmässä matalia näöntarkkuusarvoja vastaavien leveiden juovien eli suurten kuvioiden alueella. Jopa lukiessa näöntarkkuustarve on harvoin edes 0.7-tasolla. ME TOIMIMME HUOMATTAVASTI NÄÖNTARKKUUDEN KYNNYSARVOJEN YLÄPUOLELLA.

Edellä oli stereonäön ja värinäön yhteydessä puhetta siitä, että testien tuloksiin tulee suhtautua varovaisesti. Kun näköseulan aikana lasikorjaus ei ole paras mahdollinen, voi seulan antama kuva olla pahasti virheellinen. Näön normaaliudesta EI siis voi esittää arvioita seulontatutkimuksen perusteella.

Normaaliin näkemiseen kuuluu silmiä liikuttavien lihasten normaali toiminta. Silmien liikkeiden ja karsastuksen tutkimiseen on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota tähän asti. Toimintoja kehitettäessä tulisi miettiä, miten motoristen häiriöiden diagnostiikkaa parannetaan. Normaaliuden toteaminen myös silmien liikkeiden osalta on tärkeä osa perustutkimusta. Jos näköseulassa on saatu normaaliarvot, se ei aina merkitse,että näkö olisi normaali ja silmät terveet. Sairaus ei aina vaikuta niihin toimintoihin, joita mitataan seulonta tutkimuksessa.

NORMAALITULOS EI SIIS AINA MERKITSE NORMAALIUTTA JA POIKKEAVA TULOS EI YLEENSÄ MERKITSE HUOMATTAVAA POIKKEAVUUTTA.

Kun tämä muistetaan, teemme näköseulaa kriittisesti ja tietoisina niistä näön poikkeavuuksista, joita seula ei seulo.

Silmät, samoin kuin ulkokorvat, ovat usein diagnostisesti tärkeitä erilaisten kehityspoikkeamien toteamisessa. Koulutulokkaiden kohdalla kannattaa aina pitää mielessä, että osa perinnöllisistä, harvinaisista oireyhtymistä jää neuvolaiässä toteamatta, koska tyypilliset kasvonpiirteet eivät ole vielä kehittyneet. Asennoltaan poikkeaviin silmiin tulee siten aina kiinnittää tavallista enemmän huomiota, samoin muihinkin rakennepoikkeamiin.