1.8. VAMMAISTEN LASTEN NÄKÖ

Nykyisessä koulujen näönhuollossa on yksi osa-alue, joka ei toimi tyydyttävästi. Vammaisten lasten näön kehityksen seuranta ja heillä esiintyvien näkövammojen vaikutus opetukseen on sitä huonommin hallinnassa mitä vaikeammin vammainen lapsi on. Kehitysvammaisilla lapsilla ei Espoossa ollut silmälaseja, vaikka taittovirheet olivat -7 - -11:n luokkaa miinuksen puolella ja +6:n luokkaa plussan puolella, eivätkä opettajat tienneet lasten näkötilanteessa sen enempää taittovirheistä kuin näkökentän puutoksista. Sama tilanne oli Helsingissä ja Raumalla. Lapissa vuonna 2009 tehdyn vaikeimmin kehitysvammaisia koululaisia koskevan pilottitutkimuksen perusteella tilanne ei ole parantunut vuosien mittaan. Liikuntavammaisten kouluilla tehty tutkimus osoitti, että myös näiden koululaisten näkövammaisuus oli jäänyt huomaamatta, vaikka lapset olivat olleet vuosia hoidossa karsastuksen takia (loppuraportti Näkökulmia näköpulmiin on saatavissa liikuntavammaisten kouluilla). 

Vaikka jo neuvolan toimintaohjeissa kehoitetaan kiinnittämään erityistä huomiota vammaisten lasten näköön, ei heille usein tehdä edes tavanomaisia näönseulontatutkimuksia ennen kouluikää ja kouluiässä seulonta jää kehitysvammaisten lasten kohdalla puutteelliseksi, koska heille sopivaa seulontatestistöä ei ole kouluissa. Osa lapsista on käynyt silmälääkärin vastaanotolla, mutta sieltä ei yleensä tule koululle koulun tarvitsemaa tietoa lapsen näön ja silmälasien vaikutuksesta opetustilanteeseen.

Vammaisia lapsia, joilla on lisävammana näönkäytön häiriö, lienee muutama tuhat. Heidän tutkimisensa ja näön poikkeavuuden huomioiminen opetuksessa ei ole mahdotonta, jos toimeen tartutaan. Nyt kun inkluusio on päivän puheenaihe, pitäisi luoda koulutusohjelmat koulujen valmistamiseksi opetuksen muutokseen. Integratio on toteutettu ilman, että näkövammaisten lasten erityisopetusta on riittävästi viety lasten luokkatyöskentelyyn ja osa näkövammaisen lapsen erityistaidoista jää opettamatta. Erityisopetuksen tarve ei vähene, jos lapsi ei ole erityiskoulussa, se kasvaa, koska ympäristöä ei ole suunniteltu näkövammat huomioiden. Tämä pitää paikkansa myös monivammaisten heikkonäköisten lasten kohdalla. Heillä joustovaraa on vielä vähemmän kuin heikkonäköisillä lapsilla, joilla ei ole muita vammoja.