2.3. ENSIMMÄISEN LUOKAN NÄKÖSEULA

Ensimmäisen luokan seulontatutkimus poikkeaa muista näköseuloista siinä, että silloin havaittu toiminnallinen heikkonäköisyys saattaa vielä olla hoidettavissa. Ensimmäisen luokan seulontatutkimus kannattaa siksi tehdä kohta koulun alkaessa, jollei tutkimusta ole tehty keväällä tai kesällä neuvolassa.

Näöntarkkuuden mittaus on yleensä helppo, mutta osa lapsista jännittää ja vastaa hitaasti ja epävarmasti. Näöntarkkuuden mittaus onnistuu usein parhaiten, jos ensin mitataan lähinäöntarkkuus ja sen jälkeen kaukonäöntarkkuus. Lähinäöntarkkuutta mitattaessa pidetään huoli siitä, että mittausetäisyys pysyy koko ajan vakiona. Binokulaarinen näöntarkkuus on 0.7-1.0-tasolla (ja monokulaariset näöntarkkuudet symmetriset. Ne mitataan vain tarvittaessa, eli jos kaukonäöntarkkuuksissa on eroa).

Jännittäjät eivät pääse kuin 0.2-0.4- tasolle. Tyypillistä monille heistä on se, että jos testin vie 20 cm:n etäisyydelle, lapsi ei sittenkään näe pienempiä kuvioita. Jos lapsi käyttäytyy näin, on hänet saatava ensin rauhoittumaan ennen kuin mittauksia kannattaa tehdä. Yleensä lapsi näkee 20 cm:n etäisyydeltä 0.4-rivin, jos hän 40cm:n etäisyydeltä on nähnyt 0.2-rivin, eli etäisyyden pienetessä lapsi näkee pienempiä kuvioita. On tietysti mahdollista, että kyseessä on voimakkaasti kaukotaittoinen lapsi, joka näkee sitä sumuisemmin, mitä lähemmäksi testi tuodaan.

Kaukonäöntarkkuus on usein jo 1.25-tasolla, mutta voi jäädä 0.63-tasolle, jos lapsi ei jaksa keskittyä testaukseen. Jos oikean ja vasemman silmän näöntarkkuuksien välillä on "yli rivin ero" sekä kauko- että lähinäöntarkkuuksissa, on lapsi tutkittava silmälääkärin vastaanotolla amblyopiaepäilyn vuoksi. Nämä lapset ohittavat jonon silmälääkärin vastaanotolla.

Neuvolakortin näkösivun kopio olisi hyvä liittää lähetteeseen. Jos lähinäöntarkkuudet ovat symmetriset ja normaalit, mutta kaukonäöntarkkuus on toisessa silmässä huonompi kuin mitä se on ollut neuvolatutkimuksessa, on kyseessä yleensä lievä likitaittoisuus, jonka takia lasta ei tarvitse lähettää jatkotutkimuksiin, jollei kuvan lievä utuisuus häiritse.

Jos lapsella on opettajan tai vanhempien mielestä ollut vaikeuksia värien tunnistamisessa, tehdään värinäkötesti. 1-4 virhettä on vielä normaalilöydös, mutta jos virheitä on useita, tehdään Farnsworth Panel D-15 tai Good-Lite Panel-16 testi.

Lääkärin tarkastuksessa tutkitaan silmien liikkeet, primäärinen asento (Hirschbergin testi), peittokoe, konvergenssi ja näkökenttä. Jos lapsella on vähäinen exoforia (piilokarsastus ulospäin) ja hyvä konvergenssi, kuten useimmilla lapsilla on, ei ole aihetta jatkotutkimuksiin. Sen sijaan, jos lapsella on selvä esoforia (piilokarsastus sisäänpäin), jota ei ole tutkittu, se kannattaa selvittää, koska se saattaa häiritä lukemisen opettelua.

Ne lapset, jotka ovat amblyopian takia hoidossa, saattavat aiheuttaa hämminkiä koulun näköseulassa. Jos lapsi käyttää ns.penalisaatiolaseja, hänen toisen silmänsä kaukonäkö voi olla sumutettu ylikorjatulla lasilla tai hänellä voi olla kahdet lasit, joista toisilla hän näkee kauas hyvin oikealla ja toisilla hyvin vasemmalla silmällä. Terveydenhoitajan on mahdotonta arvioida tällaisen lapsen näkötilannetta, joten silmälääkäriltä tulisi saada lyhyt lausunto koulua varten.

Lapsen näköä koskevat merkinnät pitää tehdä tarkasti siltä varalta, että koulussa sattuisi tapaturma, jonka yhteydessä saatettaisiin epäillä silmään sattuneen iskun. Jos terveyskortissa on merkintä, millä laseilla näöntarkkuus on mitattu, ja tapaturman jälkeen mitataan sekä lähi- että kaukonäkö, on yleensä helppo päättää tutkimustarpeesta puhelinkonsultaation aikana.