2.4. KOLMANNEN JA YLEMPIEN LUOKKIEN NÄKÖSEULAT

Näiden näköseulojen tarkoituksena on etsiä taitto- ja asentovirheitä, jotka saattaisivat häiritä koulunkäyntiä. Seulan tarkoituksena EI ole sairauksien etsiminen. Jos seulaan tarttuu joku, jonka näöntarkkuus on alentunut oireettoman sairauden takia, on kyseessä harvinainen sattuma.

Näöntarkkuus mitataan ensin kauas katsoessa. Jos kaukonäöntarkkuus on alentunut siitä, mitä se on ollut edellisessä mittauksessa, mitataan lähinäöntarkkuudet, joiden tulee olla symmetriset ja normaalit Jos lähinäöntarkkuudet ovat symmetriset ja normaalit, eikä lapsella ole vaivoja, voidaan lähettämisen rajana pitää binokulaarista näöntarkkuutta 0.5, jopa 0.4., jos lapsi on pieni kokoinen ja istuu edessä, koskei hän kuitenkaan hankkisi vielä laseja, erityisesti, jos opettajan käsiala on helppolukuista. Lähinäöntarkkuuksien on oltava symmetriset ja normaalit.

Poikkeuksena edellä sanotusta ovat niiden koulujen oppilaat, joissa käytetään videoprojektoria ja niin pientä tekstikokoa, että sen lukemiseen tarvitaan 1.0 näöntarkkuus luokan perällä istuttaessa. Kyseinen käytäntö ei ole hyvän opetustekniikan mukaista, mutta sitä esiintyy silti erityiseti ATK-painotteisissa kouluissa.

On melko tavallista, että lapsi, jonka binokulaarinen näöntarkkuus kauas on 0.2, sanoo näkevänsä "ihan hyvin". Tällöin kannattaa aina kysyä opettajalta, näkeekö lapsi tosiaan taululle ja piirtoheittäjän tekstin vai onko hän huomaamattaan tottunut kopioimaan naapuriltaan. Vaikka lapsen suhtautuminen laseihin olisi täysin kielteinen, hänet tulee lähettää jatkotutkimuksiin, mutta hänelle tulee korostaa, ettei silmälaseja pakoteta käyttämään, vaikka ne saisikin. Lapsen tulee saada kokea, miten silmälasit vaikuttavat hänen näkemiseensä, jotta hän voi miettiä suhtautumistaan asiallisesti.

Laseja käyttävät lapset:

Jos lapsella on yleislasit, joita hän pitää aina, hän pitää niitä myös silloin, kun mitataan näöntarkkuudet. Jos lapsella on kaukolasit, joita hän pitää luokassa taululle katsoessaan, muttei muuten, mitataan kaukonäöntarkkuus lapsen käyttäessä laseja. Jos lapsi ei käytä laseja lähityössä, lähinäöntarkkuus mitataan laseitta. Ainoan poikkeuksen tähän sääntöön tekevät ne lapset, joiden lasien arvot ovat yli -2.50, koska ilman laseja heidän likipisteensä on lähempänä kuin lähitestin mittausetäisyys, 40cm.

Aika monet lapset, joiden yleislasit ovat -4.0:n tasoiset, ottavat lasit pois lukiessaan, mutta silloin he nostavat luettavan tekstin sopivan lähelle. Lähitestauksen aikana lasit häiritsevät näitä lapsia jonkin verran, koska he ovat tottuneet suurempaan kuvaan, mutta näiden lasten kohdalla on ilman laseja tehtävä lähinäöntarkkuuden mittaaminen turhan vaikea arvioitavaksi, joten sitä ei voi suositella seulontatutkimukseksi.

Jos lapsella on lukulasit, niitä käytetään lähitestauksen aikana, muttei kaukonäöntarkkuuden mittaamisen aikana.

Lääkärintarkastuksessa tutkitaan silmien liikkeet ja asento. Vaikka kyseessä on oireettomien lasten tutkimus, kannattaa aina kysäistä, että "näethän sinä mukavasti taululle... ja lukea".