3.1. NÄÖN SUMENEMINEN
Näön sumeneminen on hyvin tavallinen oire, jonka lapsi kuvaa sanomalla, ettei hän näe lukea taululta tai että teksti sumenee kirjaa lukiessa. Sumenemisoireen esiintyessä tulee osata erottaa toisistaan toiminnallinen häirö ja taittovirheet. Jos lapsen näöntarkkuus kauas on normaali, saattaa olla kyseessä emmetropia eli taittovirheettömyys.
Ilmiön ymmärtämiseksi kannattaa kerrata silmän mykiön toimintaa hiukan. Kun katselemme kauas, silmän mykiö on relaksoidussa asennossa ja litteä. Kaukotaittoisten laseja käyttämättömien henkilöiden mykiö on hiukan paksumpi kuin täysin relaksoituneena, koska mykiön muodonmuutoksella kompensoidaan kaukotaitteisuus. Kun katselemme lähelle, sädekehän rengaslihas supistuu, mykiötä kannattavat säikeet löystyvät, mykiö muuttuu paksummaksi ja taittaa valoa voimakkaammin.
Kun lapsi, jonka silmien taitto on +0, katsoo kirjaansa, hän muuttaa silmiensä mykiöt vastaamaan lyhyttä katseluetäisyyttä. Kun hän sitten vilkaisee taululle, mykiöiden on relaksoiduttava perustilaansa ennen kuin hän näkee terävästi. Viimeisen puolen dioptrian relaksoiminen on hitainta ja siten taulu näkyy hetken sumeana. Tämän saa helposti ilmi kysymällä "saatko kirjoituksen näkymään räpäyttämällä ja odottamalla hetken". Ilmiön voi myös demonstroida lapselle siten, että lapsi ensin katsoo kaukotestiin ja toteaa, että hän näkee esim. rivin 1.0 tai 1.25. Sen jälkeen häntä pyydetään lukemaan pientä tekstiä hyvin läheltä, minkä jälkeen hän saa uudelleen katsoa kauko-testiä ja todeta, että nyt on 0.63-rivikin sumea.
Jos lapsella on riittävästi vaivoja, hän saattaa olla motivoitu käyttämään lieviä lukulaseja, mutta koska ne on tehtävä puolilaseina tai hyvin pieninä laseina, jotta niiden yli näkee taululle, monikaan lapsi ei niitä halua.
Kun tämän ilmiön kanssa joutuu tekemisiin ensimmäisen kerran, tuntee itsensä ehkä epävarmaksi, mutta lapsen reaktioiden säännönmukaisuus paljastaa kyllä, onko kyseessä toiminnallinen häiriö.
Differentiaalidiagnoosi: alkava likitaittoisuus.
Näiden lasten lähinäöntarkkuus on aina normaali. Jos lähinäöntarkkuus on esim. 1.6 ja kaukonäöntarkkuus on 1.0 oltuaan aikaisemmin 1.6, niin lapsi valittaakin alkavaa lievää likitaittoisuutta. Tästä syystä näöntarkkuus kannattaa aina mitata huolellisesti, jotta mahdolliset muutokset voidaan havaita.
Näön sumeneminen lukiessa johtuu useimmiten siitä, että lapsi pitää kirjaa kovin lähellä ja akkomodaatio, lähelle mukauttaminen, herpaantuu ajoittain. Akkommodaatiokyky vähenee nopeasti kouluiässä. Siten läheltä katsominen muuttuu työläämmäksi ja lukuetäisyyttä on lisättävä. Lasta kannattaa pyytää näyttämään, miltä etäisyydeltä hän lukee. Jos etäisyys on hyvin lyhyt, kehoitetaan lasta pitämään kirjaa kauempana ja kokeilemaan, häviävätkö vaivat. Jolleivät, lähetetään silmälääkärille jatkotutkimuksiin.
Kaukotaittoisilla tytöillä ilmenee joskus esipuberteetissa akkommodaation hitaus muutaman kuukauden aikana. Kun tyttö on katsonut lähelle jonkin aikaa ja sitten katsoo taululle, sädekehän rengaslihas ei relaksoidu nopeasti vaan kuva on häiritsevän pitkään sumea taululle katsoessa aivan kuin tyttö olisi likitaittoinen. Jos oire häiritsee tarpeeksi, +1.50-tasoiset sirot Tiimarin – lasit poistavat oireet. Lasit valitaan tällaisessa tapauksessa pienet, jotta niiden yli näkee taululle hyvin. Osa tytöistä pitää laseja kotona kaiken aikaa sisällä ollessaan. Vaiva häipyy muutaman kuukauden kuluttua ja liittyy mahdollisesti hormonitasapainon muutoksiin. Jotkut optikot ”harjoittavat” hidasta akkommodaatiota, mutta se ei nopeuta ilmiön häviämistä olennaisesti.
