4.2. AUDITIIVINEN TUKIMATERIAALI

Auditiivisella tukimateriaalilla tarkoitetaan äänitteitä, nauhoja, joita lukilapset voivat käyttää läksyjä lukiessaan apuna. Idea äänitteiden käytöstä ei ole uusi. Näkövammaisten lasten opetuksessa niitä on käytetty jo 1950-luvun lopulta lähtien Näkövammaisten kirjaston tuottamina niillä lapsilla, joiden auditiivinen hahmottaminen on niin hyvä, että sillä voidaan tukea lukemisen opettelua.

Useat lukilasten perheet ovat huomanneet neuvomattakin, että lapsi oppii läksyt paremmin kuuntelemalla. Tehtäviä luetaan ääneen ja niitä nauhoitetaan. Jotkut lukilapset ovat itsekin tehneet nauhoja, joita sitten kuuntelevat useampaan kertaan.

Auditiivisen tukimateriaalin käyttöä pohti Kouluhallituksessa työryhmä jo vuonna 1980. Se totesi äänitteiden käytöllä olevan merkitystä lukilasten tukiopetuksessa. Äänitteitä tekevät joko vanhemmat, sisarukset, opettaja tai tukioppilaat. Silloin kun lapsen oma lukunopeus on vielä vähäinen, on nauhalle luettava hitaasti, noin 10-15 sanaa/min enemmän kuin mitä lapsi itse pystyy tuottamaan. Kun lapsi katsoo sanaa ja kuulee sen samalla oikein luettuna, hän saa oikean näkö- ja kuulomielikuvan yhtäaikaisesti. Jos hän lukisi itse, saattaisi käydä, että hän lukisi sanan väärin. Silloin nähty ja kuultu muoto yhdistettäisiin väärin.

Kouluhallituksen LUKI-työryhmän muistion liite 5 nauhojen käyttöohjeista on tämän tekstin osana Liite 2.

Äänitteiden avulla saadaan hitaasti lukeva lapsi harjoittelemaan lukemista paljon enmmän kuin mitä hän muuten jaksaisi ja näin itse lukemisen oppiminenkin helpottuu. Toinen, vielä tärkeämpi asia on se, että lapsi pystyy lukemaan läksynsä ja pysyy luokkatason mukana. Kun lukunopeus kasvaa, voidaan käyttää kirjastoista lainattavia nauhoja ja niitä vastaavia kirjoja rinnan ja harjoitella lukemista monipuolisesti.