4.1. LUKILAPSI JA NÄÖN POIKKEAVUUDET

Keväällä -84 tutkin 11 koululla, voidaanko koulujen näköseulaa kehittää niin, että sen avulla löytyisivät lukilasten joukosta ne, jotka silmälääkärin pitäisi tutkia. Tutkimus osoitti,ettei näköseula erottele lukilapsista - eikä muistakaan lapsista - niitä, jotka ehkä hyötyisivät lukulasien käytöstä. Seulaan jääviä tavanomaisia poikkeavuuksia lukilapsilla esiintyi saman verran kuin verrokeilla, joilla ei ollut lukivaikeutta.

Tavanomaiset poikkeavuudet saattavat lukilapsen kohdalla olla paljon merkittävämpiä kuin normaalisti lukemaan oppivan lapsen kohdalla. Kun lukeminen koetaan vaikeaksi, monet lapset nostavat kirjan lähemmäksi. Silloin sisäänkarsastustaipumus saattaa korostua ja aiheuttaa kuvan keinumista ja ajoittaisia kaksoiskuvia, jotka vaikeuttavat lukemista ja aiheuttavat väsymistä.

Lukilapsen taittovirheet ja karsastukset korjataan herkemmin kuin normaalisti lukevan lapset poikkeavuudet. Lukilasten joukosta löytyy aina silloin tällöin lapsia, joiden näkötoiminnoissa on erikoisuuksia, jotka pitäisi ottaa huomioon opetuksessa. Nämä poikkeavuudet ovat valitettavasti sellaisia, että ne jäävät helposti huomaamatta huolellisessa silmälääkärin tutkimuksessakin.

Esimerkkinä harvinaisista lukivirhettä muistuttavista häiriöistä kerrottakoon tytöstä, joka sekoitti aina sanan tai numerosarjan ensimmäisen ja toisen kuvion keskenään. Hän näki toisen kirjaimen tai numeron ensimmäisenä. Hän osasi kuvata, että toinen kuvio hyppäsi aina ensimmäisen eteen niin pian kuin hän siirsi katseensa sanan tai numerosarjan kohdalle. Tällainen häiriö ei ole mikään tunnetuista tavanomaisista lukihäiriöistä vaan näkötiedon siirtohäiriö, joka esiintyi myös pieniä esineitä katsellessa.

Joillakin lapsilla silmien liikkeet eivät ole riittävän hyvin lapsen hallinnassa, erityisesti, jos hänellä on vuorotteleva karsastus. Tämä lukemisliikkeiden epätarkkuus ei näy tavanomaisessa silmälääkärin tutkimuksessa. Silmien liikkeet näyttävät normaaleilta, lapsi pystyy seuraamaan nopeastikin liikkuvaa fiksaatio-objektia vaivattoman näköisesti. Nopeiden fiksaation siirtoliikkeiden (sakkadien) laatua ei yleensä tutkita. Tässäkin asiassa on vielä paljon tutkittavaa ennen kuin löydökset osataan tulkita oikein. Tällä hetkellä on tärkeää tietää, että normaalilta vaikuttava näkö saattaa sittenkin olla poikkeava. Lukilapsista kannattaa lähettää jatkotutkimuksiin ainakin ne lapset, joiden lukemisen häiriö on tavanomaisesta poikkeava eikä ala korjaantua ensimmäisen luokan aikana.

Toisen luokan aikana viimeistään on selvitettävä, mitä kaikkea lapsesta tulee tietää erityisopetusmenetelmiä harkittaessa, jos arvellaan, ettei lapsi pysty saavuttamaan kolmannen luokan vaatimaa lukunopeutta ja luetun muistamista ennen sen alkua. Ennen neuropsykologisten testien tekoa tai osana niistä pitää selvittää kuvan rakenne ja mahdolliset häiriöt kuvan eri komponenttien näkemisessä (viivojen suunta, kulmat, liike, koko, pituus) eli ns. toiminnallinen näkö.