5. NÄKÖVAMMAISET KOULULAISET
Näkövammaiset lapset opiskelevat joko kotipaikkakuntansa kouluihin integroituina tai erityiskouluissa, joita ovat Jyväskylän näkövammaisten koulu ja Helsingissä sijaitseva Svenska skolan för synskadade. Monivammaiset näkövammaiset opiskelevat joko liikuntavammaisten erityiskouluissa tai kuulovammaisten kouluissa. Huomattava osa näkövammaisista lapsista on edelleenkin diagnostisoimatta, koska kehitysvammaisten lasten näköä ei tutkita kunnolla edes kouluiässä.
Kunkin lapsen koulumuodon ratkaiseminen tapahtuu yksilöllisesti. Silloin joudutaan arvioimaan lapsen vamman vaikutus, perheen mahdollisuudet osallistua lapsen koulunkäyntiin, kotipaikkakunnan koulujen tarjoamat opiskelumahdollisuudet yhdistettynä erityiskoulun antamaan tukeen, erityiskoulun tarjoamat edut ja siihen liittyvä sisäoppilaitoksessa opiskelu, kuljetukset, ympäristön ja opettajien suhtautuminen ja lukuisia muita pienempiä tekijöitä.
Integraatio edellyttää perheeltä paljon enemmän aktiviteettia ja jaksamista kuin ei-vammaisen lapsen koulunkäynti edellyttää perheeltä. Koulunkäyntiin liittyvät erityiskysymykset tunnetaan huonosti, vanhempien pitää jaksaa etsiä palveluja ja tehdä lukuisia hakemuksia, jotta asiat pysyisivät järjestyksessä. Tässä asiassa on parantamisen varaa lähes jokaisessa koulupiirissä, jossa on vammaisia lapsia. Kouluterveydenhuollon tulisi osaltaan auttaa integraation järjestämisessä ja vanhempien tukemisessa. Vanhemmat ja koulu saavat asiantuntija-apua erityiskouluilta ja Näkövammaisten Keskusliitosta.
Näkövammaisen koululaisen äidin näkemys hoidettavista asioista ja kontakteista.
Toiminnan organisaatio on hajanainen. Koululaisen kuntoutussuunnitelman tarkastaminen esim. vuosittain ei ole monessa koulussa kenenkään huolena. Helsingissä lasten koulutilanteen seurantaa tehostettiin 80-luvulla sillä, että alueen integraatio-opettaja kävi koulujen silmäpoliklinikalla kahdesti vuodessa, jolloin hän raportoi kouluilla tekemänsä havainnot. Samalla poliklinikan silmälääkäri selvitti lasten näössä mahdollisesti tapahtuneet muutokset ja miten ne pitäisi ottaa huomioon seuraavalla käynnillä.
Näkövammaisuutta on usein diagnostisoimattomana niiden lasten joukossa, joilla on muita selvemmin havaittavia vammoja. Näistä ryhmistä tärkeimpiä ovat kuulovammaiset, kehitysvammaiset ja liikuntavammaiset lapset. Koska opetus painottuu voimakkaasti näkötietoon, tulee kunkin vammaisen lapsen näkö tuntea mahdollisimman hyvin. Heikkonäköistä lasta pidetään helposti heikkolahjaisena, kun hän ei saa selvää tehtävistä eikä pysy muiden tahdissa mukana. Liikuntavammaisten lasten näön käyttöön liittyviä vaikeuksia ei ole vielä hoidettu läheskään tyydyttävällä tavalla.
