Harmaakaihi
Harmaakaihi tarkoittaa silmän normaalisti kirkkaan linssin samenemista niin, ettei sen läpi näe. Harmaakaihella on syyttä huono maine, sillä se ei heikennä silmän näkökykyä pysyvästi: jos mykiösamentuma tulee häiritsevän tiiviiksi, samentunut mykiö voidaan yleensä poistaa leikkauksella ja korvata joko silmänsisäisellä linssillä, piilolasilla tai kaihilasilla. Jotkut lääkärit käyttävät harmaakaihi-nimitystä sellaisistakin mykiösamentumista, joilla ei ole käytännön merkitystä. Tämä on omiaan hämmentämään käsitystä harmaakaihen luonteesta.
Mykiösamentumia on hyvin monenlaisia. Ymmärtääksemme niitä on syytä palauttaa mieleen mykiön rakenne. Mykiösamentumia voi kehittyä linssin jokaisessa kasvuvaiheessa, jos linssin aineenvaihduntaan tulee häiriö. Synnynnäiset mykiösamentumat ovat yleensä niin pieniä, ettei niillä ole merkitystä; suurin osa niistä säilyy muuttumattomana koko eliniän. Jos vastasyntyneellä todetaan merkittävä mykiösamentuma, synnynnäinen kaihi, se leikataan viipymättä.
Nuorille henkilöille mykiönsamentumia ilmaantuu erilaisten aineenvaihduntasairauksien yhteydessä, joista tavallisin on diabetes. Samentumat sijaitsevat useimmiten linssin reunaosissa eivätkä ne siten vaikuta näkökykyyn.
Vanhetessa linssin vesipitoisuus pienenee ja kimmoisuus vähenee ja sen valontaitto-ominaisuudet huononevat. Nämä muutokset ovat yhtä luonnollisia kuin tukan harmaantuminen. Lähes kaikilla yli 65-vuotiailla henkilöillä on pieniä samentumia mykiössään ja mykiön keskiosa saa sklerosoituessaan, kovettuessaan, heikon kahvinruskean sävyn. Niin kauan kuin samentumat sijaitsevat vain linssin laitaosissa, ne eivät häiritse lukemista eivätkä muuta tarkkaa työtä. Sen sijaan ne häiritsevät mustuaisen ollessa suuri. Esim. autonajo yöllä saattaa tulla aikaisempaa hankalammaksi siksi, että vastaantulevien autojen valot häikäisevät. Iän mukana verkkokalvon toipuminen häikäisystä hidastuu, ja hämärällä ajaminen saattaa olla hyvin kiusallista, vaikka samentumat ovat vähäisiä.
|
Kuva 22
Mykiö muutoksia voi tulla eri kohtiin: takapintaan pitsimäistä samentumaa (A), keskiosii kellertävää sklerosoitumista, kalkkeutumista (B), etupintaan öljypisaraa muistuttavia muutoksia (C). Säännöllisen rakenteen hävitessä mykiö muistuttaa jäälasia ja hajottaa valoa. Tiiviimmät samentumakohdat ovat aluksi värikalvon takana (D), etupinnan muutokset (E) voivat pysyä kauan muuttumattomina. |
Linssin keskiosan muuttuminen ruskehtavaksi muuttaa värisävyjen erottamista. Jos mykiön taka- tai etupinnan keskiosiin tulee pieniä samentumia, ne vääristävät kuvaa ja lisäävät häikäistymistaipumusta (Kuva 22). Häikäistymiseltä voidaan suojautua käyttämällä lierihattua, lippalakkia ja aurinkolaseja, joista parhaat suojaavat myös sivuilta ja ylhäältä tulevalta valolta (Kuva 23).
 |
Kuva 23. |
Harmaakaihen "kypsyminen"
Mykiösamentumien lisäännyttyä siinä määrin, että niistä on olennaista haittaa, voidaan harkita samentuneen mykiön poistamista. Mikä on "olennainen haitta", riippuu kunkin työn vaatimasta näkötarkkuudesta, valaistusoloista ja henkilön temperamentista. Hyvin usein kuulee sanottavan, että "kaihi ei ole vielä kypsä". Kaihin ei suinkaan tarvitse olla täysin samea ennen kuin se poistetaan, vaan samentunut mykiö voidaan poistaa milloin tahansa, kun se haittaa liiaksi. Kaihileikkausjonot muuttavat leikkauksen ajankohtaa monessa sairaalassa. Ihannetapauksessa ajankohta valitaan niin, että se sopii sekä potilaalle että kirurgille.
Kaihileikkaus on silmäleikkauksista tavallisin ja sen onnistumisen todennäköisyys on erittäin suuri, vaikka tietysti siihen kuten kaikkiin toimenpiteisiin liittyy riskejä. Koska suuri osa potilaista on vanhuksia, yleiskunnon tarkastaminen ennen leikkausta on tärkeää. Potilasta hoitavan yleislääkärin tulee tietää suunnitellusta leikkauksesta ja ottaa kantaa muiden sairauksien lääkityksen tarkistamiseen. Vaikka potilaan kunto tutkitaan hyvissä ajoin ennen leikkausta, suunniteltu leikkaus joudutaan silloin tällöin peruuttamaan, kun sairaalaan tullessa todetaan esim. EKG:ssa (sydänfilmissä) merkkejä äskettäin sairastetusta oireettomasta sydänvauriosta tai verenpaine hoidosta huolimatta on turhan korkealla. Samoin vähäinenkin nuhakuume siirtää leikkausta.
Harmaakaihileikkaus
Jokaisella kirurgilla on oma yksilöllinen tapansa leikata harmaakaihi, mutta poistotekniikalle on nykyään tyypillistä se, että samentunut mykiö poistetaan pieninä paloina erityisen neulamaisen instrumentin avulla ja mykiön takaseinämä jätetään paikalleen. Poistetun linssin tilalle asetetaan keinomykiö, pieni muovinen linssi, joka tuetaan mustuaisaukon taakse, joskus eteen, ohuitten lankalenkkien avulla. Keinomykiö voidaan myös kiinnittää ompelein värikalvoon. Sarveiskalvohaava on niin pieni, ettei sitä usein tarvitse sulkea ompelein. Leikattu silmä peitetään kilveksi kutsutulla pienellä metallilevyllä, jotta vastaleikattua silmää ei vahingossakaan tulisi kosketuksi.
Kuva 24.
|
A. Kaihileikkauksessa samentunut mykiö poistetaan pieninä palasina imemällä ne paksun neulan kokoisella instrumentilla. Mykiön takaseinämä, 'kapseli', yritetään puhdistaa mahdollisimman tarkkaan mykiön soluista, ettei alkaisi muodostua jälkikaihta. |
|
B. Poistetun mykiön tilalle laitetaan pieni muovinen keinomykiö, jonka 'jalkojen' avulla keinomykiö tuetaan oikeaan kohtaan silmän linssisysteemissä. (Pharmacian informaatiomateriaalia) |
Jos suunnilleen neljännestunnin kestäneessä leikkauksessa kaikki on mennyt suunnitelmien mukaisesti, potilas saa lähteä kotiin muutaman tunnin kuluttua. Silmälasimääritystäkään ei usein tarvitse muuttaa lainkaan. Jos arvot ovat muuttuneet, silmälasit määrätään muutama viikko leikkauksen jälkeen, kun silmän taittoarvot eivät enää muutu. Arpeutuminen saattaa muuttaa keinomykiön asentoa vielä kuukausien kuluttua ja silloin lasit joudutaan suunnittelemaan uudelleen.
Kaihileikkauksessa tavallisesti käytetty keinomykiö laitetaan värikalvon taakse. Se ei valokuvassa näy lainkaan. Värikalvon eteen linssi joudutaan laittamaan joskus ja silloin se myös näkyy valokuvassa.
Kaihilasit
Jos poistettua mykiötä ei ole korvattu silmän sisäisellä linssillä, korvaavana linssinä voidaan käyttää joko piilolasia tai sankalasia. Tällöin korvaava linssi sijaitsee silmän optisessa järjestelmässä eri kohdassa kuin silmän oma linssi. Sankalasin läpi katsottaessa kuva on n. 20% suurempi ja piilolasia käytettäessä muutaman prosentin verran suurempi kuin normaalin silmän kuva.
Jos potilaan toisessa silmässä on vielä kirkas mykiö ja suhteellisen normaali näkö, ovat leikatun ja leikkaamattoman silmän kuvat erikokoiset. Piilolasin aiheuttama suurennus on siksi vähäinen, että se ei yleensä aiheuta vaikeuksia. Sen sijaan yli 20%:n kokoero on useimmiten liian suuri, jotta kuvat voisivat yhdistyä aivoissa yhdeksi kuvaksi.
Kaihisankalasin käyttö on yleensä mahdotonta, jos toisessa silmässä vielä on normaali näkö. Tästäkin on poikkeuksia, esim. ne henkilöt, jotka lapsesta saakka ovat käyttäneet silmiään vuorotellen - tavallisesti toista kauas katsomiseen ja toista lähelle katsomiseen - menettelevät näin myös kaihileikkauksen jälkeen. He voivat käyttää leikatussa silmässänsä korjauslinssiä, jonka vahvuus sovitetaan sille etäisyydelle, jolle hän on tottunut silmää käyttämään. Toisen silmän edessä on entinen silmälasi. Kun kaihilinssi on kohtalaisen paksu, saattaa näiden epäparisten silmälasien tekemisessä olla teknisiä hankaluuksia.
Joillekin silmiään vuorotellen käyttäville henkilöille olen sovittanut kummankin silmän eteen kaihilasin vahvuisen linssin, jolloin he ovat nähneet leikatulla silmällä kauas ja leikkaamattomalla silmällä lähelle. Kaihilasin vahvuinen linssi toimii leikkaamattoman silmän edessä normaalia voimakkaampana lukulasina, lukuetäisyys on vain noin 10 cm. Tällainen lasipari on erittäin käyttökelpoinen henkilöllä, jonka keskeinen näöntarkkuus on lievästi heikentynyt leikkaamattomassa silmässä.
Jos leikkaus yksinään ei ratkaise potilaan ongelmia, on selvää, että leikkauksen jälkeinen tilanne täytyy olla potilaan tiedossa hyvissä ajoin ennen suunniteltua leikkausta, jotta hän voi asennoitua siihen asiallisesti. Yksikään potilas ei saisi kaihileikkauksen jälkeen olla pettynyt, kun hän ei näekään samalla tavoin kuin hän muistaa nähneensä nuoruudessaan.
Leikkauksen jälkitilan selvittäminen henkilölle, jolla ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä silmän rakenteesta ja optiikasta, ei aina ole helppoa, erityisesti silloin, kun potilas on asennoitunut niin, että leikkaus sinänsä ratkaisee kaikki näköongelmat. Potilaan mielenrauhan takia on usein tärkeää, että hän voi keskustella leikkauksesta toisenkin silmälääkärin, mieluiten leikkaavan kirurgin, kanssa.
Harmaakaihen lääkehoito
Monet potilaat pyytävät lääkehoitoa harmaakaihen kehittymisen estämiseksi. Tällaista lääkitysmahdollisuutta tutkitaan innokkaasti hyvinkin monessa laboratoriossa eri puolilla maailmaa, mutta harmaakaihen kehittymiseen vaikuttavaa lääkitystä ei ole keksitty. Yleistilan mahdollisimman hyvä hoito ja sen osana sokeritasapainon pitäminen normaalina ovat ainoat keinot, joilla selvästi on vaikutusta mykiöiden samenemiseen kuten muihinkin vanhenemiseen liittyviin ilmiöihin.
